(Anna siirtää vaistomaisesti jalallansa mattoa, jonka
Orvokki ja Oras ovat kasanneet, ja liikkuu levottomana.)
MARIA (tulee kiireesti). Onko tapahtunut jotakin uutta?
ANNA. En saanut rauhaa kotona. Kun menin täältä äsken, tuli Oras
vastaani -- oli aivan kuin olisin nähnyt hänen isänsä. -- Minä painuin
seinää vasten varjoon. Hän pysähtyi tuon akkunan alle ja hetken päästä
hän tuli tänne sisään. Sinä olet kaiketi puhutellut häntä. Ellei kaikki
ollut näköhäiriötä. Minä en tiedä enää, mikä on totta ja mikä unta.
MARIA (saattaa Annan tuolille pöydän ääreen). Rauhoitu, Anna, kuinka
sinä nyt noin...! Sinun pitää katsoa asiaa suoraan silmiin. Suska tuli
tänne ja minä olen puhunut hänen kanssaan.
ANNA. Olet puhunut...!
MARIA. Olen puhunut sinusta, en pojasta.
ANNA. Onko hän tuolla -- -- tuolla sinun huoneessasi?