HERMAN. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mitä luulet noiden raatiherrojen aikovan tehdä minulle?
HENRIK. En tiedä, herra. Ne olivat hyvin suutuksissaan, sen minä kyllä
näin. Minua kummastutti, että ne uskalsivat soittaa tuolla tavoin
suutansa herra pormestarin huoneessa. Jos minä olisin ollut pormestari,
olisin minä, lempo soikoon, sanonut niille kaikessa ystävyydessä:
"Pitäkää leipäläpenne kiinni, suunsoittajat! Pyyhkäiskää sormellanne
lattiaa ja haistelkaa kenen talossa te olette!"
HERMAN. Jospa sinä olisit pormestarina, Henrik! Jospa sinä olisit
pormestarina, voi, voi, voi!
HENRIK. Jos saan luvan sekaantua herran asioihin, niin pyytäisin
nöyrimmästi yhtä asiaa, nimittäin että minua tästä puoleen sanottaisiin
von Henrikiksi.
HERMAN. Häpeämätön junkkari! Onko nyt aika tulla lavertelemaan minulle
semmoista? Nyt huomaan, että päälleni pakkaa joka haaralta vain
onnettomuutta ja kiusallisia tehtäviä.
HENRIK. Minä en tee tätä pyyntöä mistään kunnianhimosta, vaan
ainoastaan saadakseni talossa vähän kunnioitusta palvelustovereiltani,
varsinkin Annekelta, joka -- -- --
HERMAN. Jollet nyt pidä kitaasi kiinni, niin minä väännän sinulta
niskat nurin. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Etkö voi auttaa minua tästä pulasta, lurjus? Laita asiani
reilaan heti paikalla tai muuten sinun käy huonosti!
HENRIK. Sepä kummallista, että herra pyytää minulta semmoista, vaikka
itse on niin viisas mies, ja on pelkän viisautensa vuoksi valittu tähän
korkeaan virkaan.
HERMAN. Vai alat sinä vielä tehdä minusta pilkkaa?
(Ottaa tuolin ja aikoo sillä lyödä häntä.
Henrik livahtaa tiehensä.)
HERMAN (Istuu käsi leuan alla ja mietiskelee kauan. Hypähtää
kiihtyneenä ylös ja sanoo:) Eikö siellä joku kolkuttanut? (Hiipii
hiljaa ovelle, mutta ei näe ketään. Istuutuu taas ja mietiskelee,
purskahtaa itkuun ja pyyhkii silmiään paperiliuskoilla; kiihtyneenä
hypähtää taas ylös, ikäänkuin raivoissaan, ja huutaa:) Kokonainen
kantamus syndikuksen esityksiä! Hattumaakariammattivanhimman käynti!
Ammattivanhimman vastapuoli! Kaksikymmentä pykälää pitkä
valituskirjelmä! Merimiesten mellakka! Vieras presidentti! Raadin
haaste! Uhkaukset! Eiköhän täällä ole minkäänlaista nuoraa saatavissa?
Tuolla uunin takanahan on yksi. (Ottaa nuoran ja laittaa sen kuntoon.)
Minulle on ennustettu, että minut poliittisten harrastusteni vuoksi
kohotetaan korkealle. Se ennustus käy toteen, jos nuora vain kestää.
Tulkoon siis raati kaikkine uhkauksineen, minä vihellän niille, kunhan
olen kuollut. Yhden asian kuitenkin haluaisin, nimittäin nähdä tuon
"Poliittisen lipeäkalan" kirjoittajan riippuvan vieressäni kaikki
kuusitoista valtiotilastollista tutkimusta ja kaikki poliittiset
iltapakinat kaulaan ripustettuina. (Ottaa kirjan pöydältä ja repii sen
palasiksi.) Nyt sinä kanalja et enää viettele ketään rehellistä
kannunvalajaa kiusaukseen. Niin, se minua kuitenkin hiukan lohduttaa,
ennenkuin kuolen. Nyt etsin itselleni naulan, johon rupean riippumaan.
Onpa kuoltuani aika merkillistä kuulla sanottavan: Ei kukaan Hampurin
pormestareista ole ollut toimessaan niin valpas kuin Herman von
Bremenfeld, joka ei koko pormestaruutensa aikana ummistanut silmäänsä?