ABRAHAMS. Eikö pormestari ole kotona?
HENRIK. Kyllä, hän istuu varmaan tuolla pöydän alla.
SANDERUS. Mitä? Istuuko herra pormestari pöydän alla?
HERMAN. Ah, hyvät herrat! Enhän minä koskaan pyrkinyt pormestariksi;
miksi saatoitte minut tähän onnettomuuteen?
ABRAHAMS. Otittehan sen toimen vastaan; tulkaa vaan esiin, herra
pormestari! Me tulimme tänne huomauttamaan teille siitä suuresta
virheestä, minkä olette tehnyt vierasta ministeriä kohtaan ajaessanne
hänet pilkallisesti pois luotanne; siitä voi kaupungille koitua
ikävyyksiä. Me luulimme, että herra pormestarilla olisi ollut paremmin
tiedossaan _Jus publicum_ ja seremoniat.
HERMAN. Ah, hyvät herrat! Pankaa minut viralta pois, niin pääsen
vapaaksi tästä taakasta, jota olen liian heikko kantamaan, ja vieras
ministeri saa samalla hyvityksen.
SANDERUS. Kaukana olkoon se meistä, herra pormestari, että panisimme
teidät viralta; seuratkaa meitä heti raastupaan neuvottelemaan
syndikuksen kanssa, miten tämä virhe voidaan korjata.
HERMAN. Minä en lähde raastupaan, vaikka minut sinne tukasta
kiskottaisiin. En tahdo olla pormestari, enkä ole sitä virkaa ikinä
tavoitellut; ennen saatte ottaa minut hengiltä. Minä olen kunniallinen
kannunvalaja Jumalan avulla ja kannunvalajana tahdon kuollakin.
SANDERUS. Aiotteko siis tehdä pilaa koko neuvoskunnasta? Kuulkaas, mon
frère! Eikö hän ottanut vastaan pormestarin virkaa?
ABRAHAMS. Ottipa niinkin, siitähän me olemme jo antaneet raportin.
SANDERUS. Kyllä me tähän vielä keinon keksimme; ei senaatti anna
itseänsä tällä tavoin prostitueerata.