HERMAN. Peijakas sinut ottaa, jos sinä vielä kerran päästät sisään
akkoja tai asianajajia, sillä jokainen niistä tappaa minut omalla
tavallaan. Jos muita tulee minua tapaamaan, niin sano, että varokoot
puhumasta latinaa, sillä minä olen erityisestä syystä vannonut olevani
sitä puhumatta.
HENRIK. Samasta syystä minäkin olen niin vannonut.
HERMAN. Voithan sanoa, että minä puhun mieluummin kreikkaa.
(Oveen koputetaan taas. Henrik menee ovelle ja tuo
ison pinkan papereita.)
HENRIK. Tässä olisi pikkuisen papereita syndikukselta, pormestarin
pitäisi lukea nämä läpi ja antaa niistä lausuntonsa.
(Pormestari istuutuu pöydän ääreen ja kahistelee papereita.)
HERMAN. Kuules, Henrik, ei olekaan niin helppo olla pormestarina kuin
luulin. Minä olen saanut tässä muutamia asioita tutkittavakseni, niistä
ei itse pirukaan ota selvää. (Alkaa kirjoittaa, nousee ja pyyhkii
hikeä, istuutuu ja pyyhkii mitä on kirjoittanut.) Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mitäs sinä meluat, etkö voi olla hiljaa?
HENRIK. Herra pormestari, enhän minä liiku paikaltani.
HERMAN (nousee taas paikaltaan, pyyhkii hikeä kuten ennen ja heittää
peruukkinsa lattialle, voidakseen paljain päin sitä paremmin miettiä,
kävelee peruukin yli ja työntää sen syrjään, istuutuu taas
kirjoittamaan, huutaa). Henrik!
HENRIK. Herra pormestari.
HERMAN. Paha sinut perii, jollet seiso hiljaa. Jo toisen kerran sinä
häiritset minua, kun minä teen konseptiani.
HENRIK. En minä tehnyt muuta kuin työnsin paitaa housuihini ja mittasin
säärilläni, minkä verran minun livreetakissani on liikaa pituutta.
HERMAN (nousee taas paikoiltaan ja koputtaa kädellä otsaansa saadakseen
ajatukset kulkemaan). Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Mene sanomaan noille akoille, jotka huutavat kadulla
ostereitaan kaupaksi, etteivät he saa huutaa tällä kadulla, missä minä
asun, sillä he häiritsevät minua valtiollisissa toimissani.
HENRIK (huutaa ovelta kolme kertaa). Kuulkaas, te osteriämmät! Te
kanaljat! Te haaskat! Te riettaat luntut! Te jokamiehen sussut! Ettekö
yhtään häpeä huutaa pormestarin kadulla ja häiritä häntä
virantoimituksessa!
HERMAN. Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Lopeta, jo, senkin vintiö!
HENRIK. Niin, eihän se hyödyttäisi, vaikka minä huutaisin vielä
kovemmin, sillä kaupunki on täynnä tuollaista väkeä. Niin pian kuin
yksi on mennyt ohi, tulee siihen heti toinen sijaan, sillä jos...
HERMAN. Ei sanaakaan enää, pysy hiljaa ja pidä suusi kiinni! (Istuutuu
ja pyyhkii, minkä on taas saanut kirjoitetuksi, kirjoittaa uudestaan,
nousee ja polkee vihan vimmoissaan jalkaansa huutaen.) Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Olisin iloinen, jos voisin heittää tämän pormestarinviran
hiiden hinkaloon. Tahdotko ruveta pormestariksi minun sijaani?
HENRIK. Herja siihen ruvetkoon! (Hiljaa.) Ja herja se, joka sitä virkaa
kärkkyy.
HERMAN (aikoo taas istua uudestaan kirjoittamaan, mutta istahtaa
ajatuksissaan väärään paikkaan ja putoaa lattialle, huutaa). Henrik!