HERMAN. Ketä tahdotte tavata?
JAAKKO. Täällä on kaksi raatimiestä, jotka nöyrimmästi pyytävät päästä
teidän luoksenne kunniatervehdykselle.
HERMAN. Voi, pyhä isä, mitä, mitä? Minä näytän likaiselta kuin porsas.
ABRAHAMS. Nöyrin palvelijanne, jalosukuinen herra pormestari.
Raadin käskystä olemme tulleet onnittelemaan teitä kaupunkimme
pormestarinvaalin johdosta, sillä raati on katsonut enemmän teidän
ansioitanne kuin säätyänne ja asemaanne ja valinnut teidät
pormestariksi.
SANDERUS. Raati piti kohtuuttomana, että niin viisas mies olisi niin
halvassa toimessa ja kaivaisi runsaan leiviskänsä maahan.
HERMAN. Herrat virkaveljet! Viekää tervehdykseni ja kiitokseni hyvin
kunnioitettavalle raadille ja vakuuttakaa heille, että minä annan
heille suojelukseni. Minua ilahduttaa syvästi, että olette johtuneet
niin ajattelemaan, ei oman itseni, vaan ainoastaan kaupungin tähden,
sillä jos olisin arvoja tavoitellut, olisin jo aikoja sitten ollut
jotakin.
ABRAHAMS. Jalosukuinen herra pormestari! Ei raati eikä porvaristo voi
odottaa muuta kuin kaupungin yleistä hyvää tällaisen korkeasti viisaan
esivallan hallitessa.
SANDERUS. Sentähden on raati jättänyt huomioon ottamatta niin monta
muuta rikasta ja ylhäistä miestä, jotka ovat pyrkineet tähän korkeaan
hallitustoimeen.
HERMAN. Niin, niin, minä toivon, etteivät he tule katumaan tätä
valintaa.
ABRAHAMS ja SANDERUS. Rohkenemme siis kaikki sulkeutua herra
pormestarin arvoisaan suosioon.
HERMAN. Suurin iloni on tehdä teille jokin palvelus. Anteeksi, etten
saata teitä kauemmaksi.
SANDERUS. Eihän herra pormestarin sovikaan saattaa kauemmaksi.
HERMAN (kutsuu luokseen Jaakko-lakeijan). Kuulkaas, ystäväni, kas
tässä, ostakaa itsellenne kannu olutta.
LAKEIJA. Ah, emme mitenkään, teidän jalosukuisuutenne.