HERMAN. Geske, Geske!
GESKE (sisähuoneesta). Ei minulla ole aikaa.
HERMAN. Tule tänne, minulla on sinulle jotain sanottavaa, jota et
ikänäsi ole osannut uneksiakaan.
GESKE. Mikä nyt on hätänä?
HERMAN. Onko sinulla kahvia kotona?
GESKE. Mitä joutavia, milloinka minä olen viimeksi kahvia viljellyt?
HERMAN. Tästä lähtien sinä saat sitä viljellä, puolen tunnin päästä
tulevat kaikki raatiherrojen rouvat vieraisille.
GESKE. Luulenpa, että sinä miesparka uneksit.
HERMAN. Niin, minä uneksin sillä tavalla, että minä päätäpahkaa olen
uneksinut meille pormestarin viran.
GESKE. Kuule, mies, älä suututa minua taas, muistathan, miten kävi
viime kerralla.
HERMAN. Etkö sinä nähnyt, kun kaksi herraa lakeijoineen kulki tästä
ohi?
GESKE. Näinhän minä ne.
HERMAN. He kävivät luonani raadin puolesta ilmoittamassa, että minusta
on tehty pormestari.
GESKE. Pihkoja kans!
HERMAN. Koeta nyt, rakas vaimo, tästä lähin käyttäytyä hienommin, niin
ettei sinussa näy enää vanhoja kannunvalajan-tapoja.
GESKE. Voi, rakas mieheni, onko se ihan totta?
HERMAN. Ihan totta, niin totta kuin että minä seison tässä. Kohta ei
koko talossa kuulu muuta kuin: toivotan onnea, nöyrin palvelijanne,
sulkeudun suosioonne, suutelen kättänne.
GESKE (polvillaan). Oi, rakas mieheni, anna minulle anteeksi, että minä
ennen olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
HERMAN. Kaikki on anteeksiannettu, koeta nyt vain tästä lähin
käyttäytyä hienommasti, niin minä annan sinulle armon. Mutta mistäs me
tässä kiireessä saamme lakeijan?
GESKE. Pukekaamme Henrik minun isävainajani vaatteisiin, kunnes ehdimme
ostaa livreen. Mutta kuules, rakkaani, koska sinä nyt olet pormestari,
niin pyytäisin sinua rankaisemaan Gertiä niistä kolttosista, joita hän
minulle tänä päivänä teki.
HERMAN. Rakas vaimoni! Pormestarin rouva älköön kostako sitä vääryyttä,
mikä on tapahtunut kannunvalajan vaimolle. Kutsukaamme Henrik tänne!