GESKE. Vai täällä sinä olet, senkin tyhjäntoimittaja? Hyvä olisi, jos
tekisit jotain työtäkin tai pitäisit edes hiukkasenkaan silmällä
työväkeä; sinun huolimattomuutesi takia menetämme tilauksen toisensa
jälkeen.
HERMAN. Suu kiinni, vaimo, sinusta tulee pormestarinna, ennenkuin
aavistatkaan. Luuletko sinä, että minä vietän täällä laiskanpäiviä?
Kyllä kai! Minulla on kymmenen kertaa enemmän työtä kuin teillä
kaikilla yhteensä koko talossa. Te muut työskentelette vain käsillänne,
mutta minä aivoillani.
GESKE. Kaikki pähkähullut tekevät samalla lailla; ne rakentavat linnoja
pilviin ja hautovat päässään hassutuksia ja narrintuumia ja
luulottelevat toimittavansa hyvin tärkeitä töitä, vaikk'eivät itse
asiassa toimita mitään.
GERT. Jos se olisi minun vaimoni, ei hän totisesti puhuisi tuolla
tavalla monta kertaa.
HERMAN. Ei niin, Gert. Politikoitsija ei saa välittää siitä. Vuosi tai
kolme vuotta sitten olisin minä sellaisten sanojen tähden pehmittänyt
vaimoni selkänahan, mutta sen jälkeen kuin minä aloin tutkiskella
poliittisia kirjoja, olen oppinut halveksimaan semmoista. _Qui nescit
simulare, nescit regnare_, sanoo eräs vanha valtiomies, joka ei ollut
mikään hupsu, minä luulen, että hänen nimensä oli Agrippa tai Albertus
Magnus; se on kaiken maailman politiikan pohja ja perustus, sillä joka
ei kärsi kuulla pahaa sanaa kiivaan ja hullun vaimon suusta, se ei
kelpaa korkeaan virkaan. Nähkääs kylmäverisyys on suurin hyve ja se
jalokivi, joka parhaiten koristaa hallitsijoita ja esivaltaa. Sentähden
minä olen sitä mieltä, ettei kenenkään tässä kaupungissa pitäisi päästä
raatiin, ennenkuin on pannut kylmäverisyytensä koetukselle ja
huomannut, että hän voi ottaa vastaan haukkumasanoja, iskuja ja
korvapuusteja. Minä olen luonnostani kiivas, mutta minä koetan
mietiskelemällä hillitä itseäni. Minä olen erään kirjan esipuheesta
lukenut, -- sen nimi on "Poliittinen lipeäkala", -- että jos jonkun
valtaa viha, tulee hänen laskea kahteenkymmeneen, niin viha lauhtuu.
GERT. Ei se minua auttaisi, vaikka minä laskisin sataan.
HERMAN. Sitten sinä et kelpaakaan muuksi kuin toisten komennettavaksi.
Henrik, anna vaimolleni sarkka olutta tuonne pikkupöydälle.
GESKE. Senkin lurjus. Luuletko sinä, että minä olen tullut tänne
juomaan?
HERMAN. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan,
yhdeksän, kymmenen, ykstoista, kakstoista, kolmetoista. Nyt meni kaikki
ohi. Kuules, muori, älä puhu niin rumasti miehellesi, se kuuluu niin
kauhean moukkamaiselta.
GESKE. Onko kerjääminen sitten hienompaa? Eikö jokaisella vaimolla ole
oikeus torua, kun hänellä on miehenä tuollainen tyhjäntoimittaja, joka
laiminlyö kotinsa ja antaa vaimonsa ja lastensa kärsiä nälkää?
HERMAN. Henrik, anna vaimolleni sitten lasi viinaa, sillä hän on
kiivastunut.
GESKE. Henrik, anna sinä miehelleni, tuolle lurjukselle, pari
korvapuustia.
HENRIK. Tehkää se itse, minä luovun mielelläni siitä toimesta.
GESKE. No sittenpä raahdin tehdä sen itse.
(Antaa pari korvapuustia.)
HERMAN. Yks, kaks, kolme... (Aina kahteenkymmeneen, hän aikoo antaa
takaisin korvapuustin, mutta alkaa uudestaan laskea kahteenkymmeneen.)
Jollen olisi valtioviisas politikoitsija, niin kyllä olisit saanut
kyytisi...
GERT. Jollette pidä vaimoanne kurissa, niin minä sen teen. Ulos täältä,
pian!
(Geske toruu ulkopuolella.)