HERMAN. Henrik! Laita nyt kaikki kuntoon, piiput ja haarikat pöydälle.
Tuossa paikassa vieraat tulevat.
(Henrik laittaa kaikki kuntoon. Toinen vieras toisensa jälkeen
tulee huoneeseen, he istuutuvat pöydän ympärille, Herman
Bremeniläinen pöydän päähän.)
HERMAN. Terve tuloa kaikki! Hyvät miehiset miehet, mihin jäimmekään
viime kerralla?
RIKU HARJANTEKIJÄ. Puhuimme Saksan eduista.
TURKKURI GERT. Totta tosiaan, nyt minä sen muistan. Se asia tulee
esille ensi valtiopäivillä. Olisinpa minä siellä mukana edes
tunninkaan, niin kuiskaisin jotakin Mainzin vaaliruhtinaan korvaan ja
hän kiittäisi minua. Ne kelpo ihmiset eivät tiedä, mitä Saksan edut
vaativat. Onko missään ikinä kuultu mistään keisarillisesta
hallituskaupungista sellaisesta kuin Wien, jossa ei olisi laivastoa tai
edes kaleijoja? Voisivathan he kyllä ylläpitää sotalaivaston
valtakunnan puolustukseksi, sitä varten on kyllä varoja ja sotaveroja.
Eiköhän vaan turkkilainen ole viisaampi. Keltään emme opi paremmin
sodankäyntiä kuin häneltä. Onhan sekä Itävallassa että Pragissa metsiä,
jos niistä vaan tehtäisiin laivoja tai mastoja. Jos meillä olisi
laivasto Itävallassa tai Pragissa, niin eipäs silloin turkki eikä
ranskalainen ryhtyisi piirittämään Wieniä, ja me voisimme purjehtia
suoraan Konstantinopoliin. Mutta kukaan ei sitä ajattele.
TULLIVARTIJA SIIVERT. Ei yksikään ristin sielu! Esi-isämme olivat
paljon viisaampia. Kaikki riippuu varustuksista. Saksanmaa ei ole
nykyisin suurempi kuin ennen vanhaan, jolloin emme ainoastaan
puolustautuneet kunniakkaasti kaikkia naapureitamme vastaan, vaan
vieläpä kiskoimme isoja paloja Ranskasta ja piiritimme itse Pariisia
sekä maan että meren puolelta.
FRANS VEITSISEPPÄ. Mutta eihän Pariisi ole mikään merikaupunki.
SIIVERT. Sitten minä mahtanen tuntea karttani kovin huonosti. Kyllä
minä tiedän kartalla missä Pariisi on, Englantihan on ihan tuossa,
mihin minä painan sormeni, tästä kulkee kanalja, tässä on Bordeus ja
tuossa Pariisi.
FRANS. Jopa joutavia, veliseni! Tässähän on Saksa ja tässä ihan
vieressä on Ranska, joka on samaa mannerta kuin Saksa; ergo, Pariisi ei
voi olla mikään merikaupunki.
SIIVERT. Eikös Ranskan lähellä ole mitään merta?
FRANS. Eipä tietenkään. Ranskalainen, joka ei ole matkustanut
ulkomailla, ei tiedä mitä laivat ja veneet ovatkaan. Kysy vaan mestari
Hermanilta. Enkö puhu totta, mestari Herman?
HERMAN. Minä ratkaisen heti riidan. Henrik, tuo meille Euroopan kartta,
Danckwartin kartta.
HENRIK. Tässä se on, mutta se on hiukan hajalla.
HERMAN. Ei se mitään tee. Kyllä minä tiedän missä Pariisi on, minä
tahdon vain näyttää kartasta, että muutkin uskovat. Katsokaas nyt,
Siivert tullivartija, tässä on Saksa!
SIIVERT. Aivan oikein. Minä tunnen sen Tonavan virrasta, joka kulkee
tuossa.
(Osoittaen sormellaan Tonavan virtaa työntää hän kyynärpäällään
haarikan kumoon, niin että kartta pilaantuu.)
FRANS. Se Tonavan virta tulvi liian rajusti.
KAIKKI (nauravat). Hahahaa!
HERMAN. Kuulkaas, hyvät vieraat, me puhumme niin paljon muukalaisten
asioista, puhukaamme hiukan Hampurista, siinähän meillä on kylliksi
puheen aihetta. Minä olen miettinyt, että mistähän se johtuu, ettei
meillä ole yhtään kaupunkia Intiassa, vaan että meidän täytyy ostaa
tavaramme muilta. Sitä asiaa sietäisi pormestarin ja raadin punnita.
RIKU. Älkää puhuko pormestarista ja raadista! Jos me odotamme, kunnes
he rupeavat sitä ajattelemaan, niin saamme odottaa kauan. Täällä
Hampurissa kiitetään pormestaria ainoastaan siitä, että hän voi pitää
arvoisaa porvaristoa kurissa.
HERMAN. Kunnioitettavat vieraat, minä olen sitä mieltä, ettei kaikki
vielä ole myöhäistä, sillä miks'ei Intian kuningas antaisi
kauppaoikeuksia yhtä hyvin meille kuin hollantilaisille, joilla ei ole
muuta vietävää kuin juustoa ja voita, mikä tavallisesti pilaantuu
matkalla. Minä olen sitä mielipidettä, että tekisimme viisaasti, jos me
raadille lähettäisimme ehdotuksen tästä asiasta. Kuinka monta täällä on
koossa?
JENS OLUENLASKIJA. Vain kuusi, sillä minä luulen, etteivät ne muut
kuusi jäsentä enää tule.
HERMAN. Kyllä riittää. Mikä on teidän mielipiteenne, herra
oluenlaskija? Äänestäkäämme?
JENS. Minä en ole ollenkaan sen ehdotuksen puolella. Sillä sellaiset
kauppamatkat houkuttelevat kaupungistamme pois monta ihmistä, joilta
minä saan jokapäiväisen tuloni.
SIIVERT. Minä tahtoisin huomauttaa, että meidän pitää enemmän pitää
silmällä kaupungin vaurastumista kuin omia etujamme ja että mestari
Hermanin ehdotus on paras, mitä ikinä voi tehdä. Kuta enemmän me
käymme kauppaa, sitä enemmän tietysti kaupunki vaurastuu, kuta enemmän
laivoja tänne seilaa, sitä suurempaa hyötyä on siitä meille
_pikkuvirkamiehille_. Tämä viimeksimainittu seikka ei kuitenkaan ole
suurin syy, miksi minä kehoitan kannattamaan tätä ehdotusta, vaan
yksinomaan kaupungin tarve ja menestys pakottavat minut suosittelemaan
sellaista.
GERT. Minä en voi lainkaan yhtyä tähän ehdotukseen, vaan kehoitan
mieluummin perustamaan yhtiöitä Grönlantiin ja Strat Davids-saarelle,
sillä sellainen kauppa on kaupungille hyödyllisempi ja parempi.
FRANS. Minä huomaan, että Gert äänestää katsoen enemmän omaa kuin
valtion hyötyä, sillä turkkuri ei hyödy niin paljon Intian kuin
Jäämeren matkoista. Minä puolestani olen sitä mieltä, että Intian
kauppa voittaa kaikki muut, sillä Intiassa voi villien kanssa vaihtaa
veitsen, kahvelin tai sakset samanpainoiseen kultakappaleeseen. Meidän
täytyy laittaa niin, ettei ehdotus, minkä me jätämme raadille,
haiskahda omanvoiton pyynnölle, sillä muuten emme pääse puusta
pitemmälle.
RIKU. Minä olen samaa mieltä kuin Niilo kirjuri.
HERMAN. Sinä äänestät niinkuin harjantekijä ainakin. Eihän Niilo
kirjuri edes ole saapuvillakaan. Mutta mitäs tuo naikkonen täällä
tekee? Voi pakana, sehän on minun eukkoni.