GESKE. Minun mieheni laita on vallan kamalasti; hän ei ole siunaaman
aikaa sisällä pitämässä työstään huolta. Antaisinpa hyvää hyvemmät, jos
tietäisin, missä hän oikein retkittelee. Mutta kas, herra Antonius,
täällä te vain yksin käyskentelette, ettekö tule sisään?
ANTONIUS. Ei, kiitos, muori, minä olen liian halpa siihen.
GESKE. Mitä joutavaa tuo on?
ANTONIUS. Teidän miehenne on saanut poliittisia päähänpistoja ja hautoo
nyt pormestaria povessaan. Hän kohauttaa olkapäitään käsityöläisille
kuten minulle ja meikäläisille, hän luulottelee olevansa viisaampi kuin
itse notarius politikus.
GESKE. Mitä te välitätte tuosta hupsusta ja narrista. Minä luulen, että
hänestä tulee pikemmin kerjäläinen kuin pormestari. Rakas Antonius!
Älkää välittäkö hänestä älkääkä antako sen hyvän suosionne haihtua,
jota tunnette minun tytärtäni kohtaan.
ANTONIUS. Mestari Herman vannoo, ettei hänen tytärtänsä saa kukaan muu
kuin politikoitsija.
GESKE. Niinkö sanoi? Ennen minä väännän tytöltä niskat nurin kuin annan
hänet politikoitsijalle. Ennen vanhaanhan sanottiin veijareita
politikoitsijoiksi.
ANTONIUS. En minäkään pyri sellaiseksi, minä tahdon elättää itseni
rehellisenä pyöräntekijänä. Sillä ammatilla isäni ansaitsi leipänsä, ja
minä toivon, että se elättää minutkin. Mutta kas, tuolta tulee poika,
varmaankin tahtoo teitä tavata.
GESKE. Mitä sinä tahdot, poikani?
POIKA. Minä tahtoisin tavata mestari Hermania.
GESKE. Mestari ei ole kotona, kerro asiasi minulle!
POIKA. Rouva lähetti kysymään, onko vati valmis, jonka hän tilasi jo
kolme viikkoa sitten; tuon tuostakin olemme tiedustelleet, mutta
saaneet vain tyhjiä lupauksia.
GESKE. Sano, poikani, rouvallesi, ettei hän panisi pahakseen, kyllä se
varmaan huomenna on valmis.
TOINEN POIKA. Tulin vielä kerran kysymään, valmistuvatko ne talrikit
milloinkaan. Ne olisi jo ehtinyt tehdä ja kuluttaa moneen kertaan siitä
päivin, kun me kävimme ne tilaamassa. Meidän muori vannoi, ettei hän
hevillä enää tule teiltä mitään tilaamaan.
GESKE. Kuules, hyvä poika, kun te vasta tilaatte jotakin, niin tilatkaa
minulta. Mieheni käy välisti metsässä sikoja paimentamassa, niin ettei
maksa vaivaa mennä hänelle puhumaan. Usko minua, talrikit valmistuvat
lauantaiksi. Hyvästi. -- Tästä näette, rakas Antonius, miten meidän
talossa eletään. Mieheni huolimattomuuden tähden me menetämme tilauksen
toisensa jälkeen.
ANTONIUS. Eikö hän koskaan ole kotona?
GESKE. Harvoin, ja kun hän on kotona, rakentaa hän ilmalinnoja, niin
ettei hän voi ajatella mitään työtä. Minä en vaadi häneltä enää mitään
muuta kuin että hän pitäisi työväkeä silmällä, sillä jos hän itse tekee
jonkin työn, saavat oppipojat tehdä sen uudestaan. Kas tuossa on
Henrik, hän voi todistaa sanani tosiksi.