HERMAN. Lausun kiitokseni, herra Antonius, hyvästä tarjouksestanne; te
olette siistin ja näppärän näköinen mies, ja luulen kyllä, että te
pitäisitte tyttärestäni hyvän huolen. Mutta minä tahtoisin kernaasti
vävypojakseni sellaisen, joka on tutkinut politiikkaa.
ANTONIUS. Mutta, rakas herra Herman Bremeniläinen, eihän sillä voi
elättää vaimoa ja lapsia.
HERMAN. Eikö voi? Luuletteko, että minä aion kuolla kannunvalajana?
Saattepa nähdä, ennenkuin on puoli vuotta kulunut. Minä toivon, että
minut vaaditaan rupeamaan raadin jäseneksi, kun olen saanut luetuksi
"Euroopan airuen" päästä päähän. "Poliittisen iltapakinan" minä jo
osaan kuin viisi sormeani, mutta se ei vielä riitä. Pahus vieköön
tekijän, hän olisi saanut kirjoittaa siitä hiukan laajemman. Tunnette
kai sen kirjan?
ANTONIUS. Ei, en tunne.
HERMAN. No sitten minä lainaan teille omani, se on yhtä hyvä kuin se on
pieni. Koko minun politiikkani pohjana on se kirja ynnä Hercules ja
Herculiscus.
ANTONIUS. Viimemainittuhan on vain romaani.
HERMAN. Niin, totta kyllä, olisipa vain koko maailma täynnä sellaisia
romaaneja. Olin toissa päivänä eräässä paikassa, missä muuan ylhäinen
henkilö kuiskasi korvaani: "Joka sen kirjan on ymmärryksellä lukenut,
kykenee suurimpiinkin virkatoimiin, vaikkapa hallitsemaan kokonaista
valtakuntaa."
ANTONIUS. Niinpä niin, jos minä rupean lukemaan, laiminlyön minä siten
ammattini.
HERMAN. Minä sanon teille, hyvä herra, en aio enää kauan olla
kannunvalajan virassa. Minun olisi jo aikoja sitten pitänyt se hylätä,
sillä sadat kunnon miehet tässä kaupungissa ovat sanoneet minulle:
"Herman Bremeniläinen, teistä pitäisi tulla jotain muuta." Vast'ikään
toissa päivänä eräskin pormestari laski suustaan raadissa nämä sanat:
"Herman Bremeniläinen kelpaisi muuksikin kuin kannunvalajaksi, sillä
hänellä on päässä sitä, mitä monelta meistä itse tässä raadissa
puuttuu." Siitä voitte päättää, etten minä kuole kannunvalajana. Siksi
tahdon mielelläni saada sellaisen vävypojan, joka harrastaa
valtioasioita, ja minä toivon, että me, sekä hän että minä, ajan tullen
pääsemme raatiin. Jos nyt tahdotte ruveta lukemaan "Poliittista
iltapakinaa", niin minä kuulustelen teitä joka lauantai-ilta, kuinka
pitkälle olette edistynyt.
ANTONIUS. Ei, totta totisesti, sitä en tahdo! Minä olen liian vanha
käymään uudestaan koulua.
HERMAN. No sitten te ette ole luotu minun vävypojakseni. Hyvästi!
(Menee.)