HENRIK (yksin). Pahin pula kosiessa on keksiä oikea puheen alku. Kuljin
kerran itsekin riiariretkillä, mutta kahteen viikkoon en keksinyt mitä
piti sanoa. Tiesin kyllä, että puheen piti alkaa sanoilla _kuten_ tai
_koska_; mutta siinä oli se paha niksi, etten keksinyt muita sanoja
tälle koskalle jatkoksi. Sentähden en viitsinyt itseäni enää kiusata,
vaan kävin Jaakko koulumestarilta ostamassa kosimakaavan. Se maksoi
mulle kahdeksan killinkiä, sen hän ottaa kappaleelta, mutta minun kävi
helkkarin hassusti, sillä juuri kun pääsin keskelle puhetta, unohdin
lopun enkä kehdannut ottaa paperia taskustani. Sekä ennen että jälkeen
olin osannut sen puheen rikusta rikkuun niinkuin isämeitäni, mutta kun
minun todenteolla piti sitä käyttää, meni se minulta umpilukkoon. Se
kuului näin: "Nöyrimmästi tervehtäen ilmoitan, että minä Henrik
Andersen vakaasta aikomuksesta, halusta ja mielestä olen tullut
antamaan teille tiedoksi, etten minä enemmän kuin muutkaan ole puusta
enkä kivestä, ja niinkuin kaikki maailmassa tuntee itse tykönään
rakkautta, yksin puhumattomat elukatkin, niin olen minä Jumalan avulla
ja kaikessa kunniallisuudessa tullut liian halpa-arvoisena pyytämään ja
rukoilemaan teitä sydämeni ikivalituksi." Jos kuka antaa minulle
kahdeksan killinkiä, niin minä kyllä luovutan puheen. Sen se
rehellisesti maksaa, sillä panen pääni panttiin, että se, jolla on
sellaiset sanat kielellä, voi saada minkä kunnon miehen tyttären
tahansa. -- Mutta kas tuolta tulee isäntä, minun täytyy livistää
tieheni.