HENRIK (syöden voileipää). Servitöör, mestari Antonius! Ketä tahdotte
tavata?
ANTONIUS. Tahtoisin tavata mestari Hermania -- jos hän on yksin
kotosalla.
HENRIK. Kyllä maar, hän on vihdoin viimeinkin yksin, mutta hän istuu
lukemassa.
ANTONIUS. No sitten hän on jumalisempi kuin minä.
HENRIK. Jos tulisi sellainen asetus, että _Herculus_romaania
käytettäisiin postillana, niin luulenpa, että hän voisi saarnatakin,
kun niiksi tulisi.
ANTONIUS. Mutta ehtiikö hän työltänsä lukea sellaisia kirjoja?
HENRIK. Huomatkaa se, että isännälläni on kaksi ammattia: hän on sekä
kannunvalaja että politikoitsija.
ANTONIUS. Niillä on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa.
HENRIK. Saman huomion mekin olemme tehneet, sillä jos hän tekee jonkin
työn, mikä harvoin tapahtuu, niin se näyttää niin valtioviisaalta, että
meidän on se uudestaan valettava. Mutta jos tahdotte häntä muuten
tavata, niin menkää vierastupaan.
ANTONIUS. Minulla on tärkeä asia, Henrik, sillä, näin meidän kesken
puhuen, minä aion pyytää vaimokseni hänen tytärtään, jonka kanssa jo
kauan olen ollut kihloissa.
HENRIK. Se on, totta vieköön, tärkeä asia, se. Mutta kuulkaas, mestari
Antonius. Älkää panko pahaksenne, jos varoitan teitä yhdestä seikasta:
jos tahdotte asianne luonnistuvan, niin punnitkaa sanojanne ja puhukaa
sirosti ja sulavasti, sillä hän on viime aikoma käynyt helkkarin
konstikkaaksi.
ANTONIUS. Ei, siitä ei tule mitään, Henrik! Olen suora ja rehellinen
käsityöläinen enkä ole oppinut puhumaan koplimankeja. Sanon suoraan
muitta mutkitta, että minä rakastan hänen tytärtänsä ja pyydän häntä
vaimokseni.
HENRIK. Ette muuta? No siinä tapauksessa saatte leikata kurkkuni tuosta
poikki, jos saatte hänen tyttärensä. Teidän tulee aloittaa puheenne
vähintäänkin tällä tavalla: "Kuten" tahi: "koska". Muistakaa, mestari
Antonius, että olette tekemisissä oppineen miehen kanssa, joka yöt
päivät lukee poliittisia kirjoja, niin että pää käy pyörälle. Paras
syy, mikä hänellä moneen aikaan on ollut ripittää kotiväkeään, on se,
että me kaikki mukamas olemme aika moukkia, erittäinkin juuri minä,
jota hän ei tule lähellekään sanomatta: senkin siivoton roikale! Viime
viikolla piti hänen kaiken penteleen mahdilla saada muori käymään
laahushameessa, mutta muoripa teki tenän, sillä hän on jumalinen,
vanhan kansan vaimoihminen; ennen hän antaisi henkensä kuin luopuisi
lyhyestä röijystään. Mestari hautoo päässään piru ties mitä, totelkaa
siis minun neuvoani, jos mielitte, että kosimispuuhanne onnistuu.
ANTONIUS. En huoli kiverrellä enkä liverrellä, vaan kuljen suoraan
kohti.