_urhonhyppäystä_. Vahvalla ponnistuksella pyritään käsilleen seisomaan
(sääret suoraan ylöspäin), ja kun ruumis sitten alkaa kaatua toiselle
puolelle, niin selälle putoamisen välttämiseksi käsivarsilla tehdään
äkillinen ojennus, jonka jälkeen kädet lasketaan irti ennenkuin jalat
maahan tulevat. Vastaanotto välttämätön.
8. Harjoituksia punnerruspuulla.
Punnerruspuu saattaa olla tavallisen pyöreän hirren muotoinen.
Pituus 5 à 6 metriä, ympärys noin puoli metriä. Se asetetaan
kahdelle noin 25 sm korkealle alustalle, joiden muoto voipi
olla melkein samanlainen kuin kuvassa 102 näytetään.
Punnerruspuulla harjoitetaan pääasiallisesti erilaisia
punnerruskäyntilajeja. Liikkeet ovat voimistelun kannalta katsoen
erittäin terveellisiä, ja ne soveltuvat erinomaisen hyvin varsinkin
tyttöjen harjoitettaviksi. Mutta koska putoaminen korkealle nostetulta
punnerruspuulta saattaa käydä vaaralliseksi, niin kysymyksessä oleva
teline on pantava matalaksi, varsinkin silloin, kun se on lasten
käytettävänä.
Alkuharjoituksena punnerrus- eli viippakäyntiin harjoitettakoon
telineelle nousemista sivultapäin, sillä hetken aikaa seisomista
ja sitten hyppäystä alas telineen toiselle puolelle. Tätä varten
asetutaan joko kasvot tahi toinen sivu telinettä kohti seisomaan.
Punnerrusharjoituksia tehtäköön aina levollisesti ja, jos mahdollista,
horjumatta. Ennen alashyppäystä voipi telineellä (jalat poikittain)
seisoen harjoittaa _käyntiä sivullepäin_, _polven-_ ja _säärennostoa_
tahi _käsiliikkeitä_.
Varsinainen _punnerruskäynti_ suoritetaan joko eteenpäin tahi taaksepäin,
pää korkealle nostettuna, katse eteen-alaspäin luotuna, käsivarret
hieman ulospäin nostettuina, polviniveleet vähäsen notkistettuina, jalat
ulospäin käännettyinä, ruumiinpaino jalkaterälle sovitettuna (kuv. 100).
[Kuva 100.]
_Käynti jälkiaskeleilla_ on punnerrusharjoituksista yksinkertaisin
käyntilaji ja se tehdään siten, että esim. vasemman jalan astuttua
askeleen eteenpäin, oikea jalka siirretään edellisen viereen,
joka uudestaan liikkuu eteenpäin. Tavallisessa punnerruskäynnissä
siirretään jalat vuorotellen toinen toisensa sivutse. Myöskin _käyntiä
vaihtoaskeleilla_ saattaa punnerruspuulla harjoittaa. Tavalliseen
käyntiin voi sitä paitse liittää _polvennostoa_ ja _säärennostoa_ sekä
_säärenojennusta (tanakäyntiä)_. _Täyskäännöstäkin_ voipi punnerruspuulla
harjoittaa. Vaikea mutta hauska harjoitus on _vastaantulo_, jossa
koetetaan päästä toinen toisensa sivutse. Toisiansa vastaan tulevat
henkilöt asettavat kumpikin esim. oikean jalkansa sisäsyrjän kumppanin
jalkaa vastaan ja ottavat samassa toisiaan hartijoista löysästi kiinni.
Tasapainoon täydesti päästyään tekevät molemmat yht’aikaa käännöksen
oikeaan ja siirtävät samassa vasemman jalkansa eteenpäin toisen sivutse,
jonka jälkeen kädet laskevat otteensa irti.
_Juoksua_ punnerruspuulla harjoitetaan lyhyeillä askeleilla. Kädet
pidetään silloin useimmiten ulospäin ojennettuina.
9. Harjoituksia pyöritysköydellä.
Tavallinen, pehmeä ja taipuvainen, sormenpaksuinen köysi, jonka
pituus on 8 à 10 metriä.
Kasvatuksen kannalta katsoen ovat harjoitukset pyöritysköydellä
kerrassaan erinomaisen hyödyllisiä, ensiksi siitä syystä, että ne
suuresti miellyttävät lapsia, toiseksi siihen nähden, että ne pakoittavat
lasta silmänräpäyksessä päätöksensä toimeen panemaan ja kolmanneksi sen
vuoksi, että ne saattavat lapsia vilkkaasti liikkumaan ja juoksemaan,
lukuun ottamattakaan sitä seikkaa, että kysymyksessä olevat harjoitukset
eivät ensinkään ole vaarallisia.
Kiinnitettyään köyden toisen pään johonkuhun esineesen parin metrin
korkeudelle maasta, asettuu opettaja noin 10 askeleen etäisyydelle
mainitusta esineestä seisomaan, ottaa köyden toisen pään käteensä ja
alkaa köyttä pyörittämään tasaisella vauhdilla ja suuressa kaaressa
siten, että köysi ohimennen sivuaa lattiaa. Jos nyt oppilaat ovat
asetetut peräkkäisriviin sillä tavoin seisomaan, että heiluva köysi
_ylhäältäpäin_ tulee ensimmäistä miestä kohti, niin kukin nopeasti
juoskoon eteenpäin ja köyden _alitse_ silloin, kun köysi on hänen
silmiensä sivutse mennyt. Mutta jos köysi tulee juoksevaa kohti
_alhaaltapäin_, niin kukin mainitussa silmänräpäyksessä juoskoon
eteenpäin ja _hypätköön_ vastaantulevan köyden ylitse.
Ellei ensimainitussa tapauksessa olla liian kauvas juostu, voidaan
nopeasti kääntyä ja hyppäyksellä vastaantulevan köyden yli palata
takaisin alkupaikalle. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan jo hypätessä
kääntyä ja sitten nopeasti juosta takaisin, ennenkuin köysi seuraavan
kerran palajaa.
Tällaisissa harjoituksissa voivat eri joukot kilvoitella ja
ensimainittuun juoksuun köyden alitse saattaa monta yht’aikaa ottaa osaa.
Harjoitus tulee sen kautta hyvin hupaiseksi.
Vastaantulevan köyden yli hyppäävä voipi jäädä paikalleen useampia
kertoja perätysten hyppäämään, mutta silloin tulee pitää huolta siitä,
että koko ajan pysytään sillä kohdalla, mistä köyden päitä yhdistävä
suunta kulkee.
10. Vapaita hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäysliikettä, jolla ruumis saatetaan joko ylöspäin
taikka eteenpäin jonkun mittamäärän, ruumiin ensinkään koskematta
alla tahi välillä olevia esineitä, sanotaan _vapaaksi hypyksi_,
vaikka näillä sanoilla voimistelusalissa tavallisesti tarkoitetaan
sellaisia hyppyharjoituksia, jotka tehdään pingoitetun nuoran yli
ponnistuslautaa käyttämällä (katso kuv. 101). Jos hyppäys on tehtävä
alkuvauhdin perästä, niin ponnistus tehdään ainoastaan toisella jalalla
(_vuoroponnistus_); kun taas hypätään paikalta ilman alkuvauhtia, niin
ponnistetaan molemmilla jaloilla yht’aikaa (_tasaponnistus_). Maahan
tullessa notkistetaan polvet suoraan kulmaan saakka, mutta kantapäät
eivät saa koskea maahan. Laskuhyppäys on siis toimitettava pehmeästi ja
kimmoavasti. Käsivarsia ei saa tahallaan eteenpäin heittää; ne kulkekoot
eteenpäin ainoastaan sen verran, kuin ne itsestään liikkuvat, ruumiin
äkisti pysähtyessä. Laskuhyppäyksen perästä noustaan heti tyynesti ja
vakavasti perusasentoon.
[Kuva 101.]
Hyppyharjoituksia älköön harjoitettako, ennenkuin lapset tarpeeksi
voivat hallita ruumiinsa liikkeitä. Ne tuskin saattavat kysymykseen
tulla ensimmäisenä voimisteluvuotena. Voidaksensa saada vasta-alkavia
määrätyllä jalalla ponnistamaan, voipi opettaja edeltäkäsin määrätä
alkuvauhtiin kuuluvien askelten lukumäärän (mieluimmin kolme askelta).
Ensimmäisinä vuosina käytetään hyppyharjoituksiin aina ponnistuslautaa,
jonka väli nuorapuita yhdistävästä viivasta on oleva yhtäsuuri kuin
nuoran korkeus maasta lukien. Jos hyppäyksellä tahdotaan päästä sekä
korkealle että kauvas, on lauta siirrettävä edemmäksi. Puhdasta
pituushyppäystä harjotettaessa kaikki välillä olevat esineet tavallisesti
poistetaan. Tällaista hyppäystä harjoitetaan tavallisesti ulkona kentällä.
Harjaantuneemmat voimistelijat käyttäkööt silloin tällöin
vaihtelevaisuuden vuoksi hyppyharjoituksiinsa kimmoavaista
ponnistuslautaa eli _notkulautaa_, josta vieressä oleva kuva meille
antaa käsityksen. Kansakoulussa on kuitenkin notkulauta pääasiallisesti
käytettävä pukki- ja plinttihyppäyksiin, kun niitä ensin harjoitetaan.
[Kuva 102.]
VI. Otteluharjoituksia ja leikkejä.
Leikin merkitystä kasvatuksessa tuskin voidaan kyllin tärkeäksi
arvostella. Leikki tarjoaa lapselle hetkeksi hiukan sitä iloisuutta,
jonka ahkera lukeminen ja liiallinen alallaan oleminen sen pahemmin
useinkin kuolettaa. Leikki vastustaa itsekkään ja itsepintaisen
luonteen kehittymistä, sillä se pakoittaa lasta tahtoansa alistamaan
yleisen tahdon alle sekä toimimaan yhteisen päämaalin, eikä yksityisen
tarkoituksen hyväksi. Leikki herättää hyvää toveruutta, sillä ottelussa
ja leikissä on jokainen pakoitettu vastoinkäynnissä ystäväänsä
auttamaan sekä kumppaniinsa täydesti luottamaan. Leikki synnyttää
itsensähillitsemistä, päättämiskykyä sekä tottumusta odottamattomien
esteitten voittamiseen. Se antaa silmälle varmuutta, ruumiille notkeutta,
liikkeille nopeutta. Sen vuoksi on kasvatuksessa leikille omistettava
pysyvä merkitys. Mutta jos leikki saapi ottelun muodon, niin se aina
on siten järjestettävä, ettei yksityinen henkilö saa voittajana
esiintyä, vaan joukko on asetettava joukkoa vastaan, jos kohta taistelu
poikkeustiloissa ratkaistaankin yksityisten kesken.
Miltei lukemattomasta määrästä leikkejä, joita eri ajoilla ja eri
paikkakunnilla on harjoitettu ja yhä harjoitellaan, mainittakoon tässä
ainoastaan pienempi lukumäärä, koska kirjan koko ei enempää myönnä.
=Veto-ottelu osasto osastoa vastaan.= Annetun käskyn jälkeen tartutaan
pitkästä, kestävästä köydestä kiinni. Myöskin voipi kukin, köydestä
lujasti kiinni pitäen, seisoa veto-asennossa valmiina alottamaan,
milloin vaan käskysana lausutaan. Maahan piirretään noin 4 metrin päähän
toisistaan kaksi rajaviivaa, ja köyden keskikohta, joka jollakin tavoin
on näkyväksi tehtävä, sovitetaan mainittujen rajaviivojen keskivälille.
Se osasto voiton saa, joka onnistuu saamaan köyden keskikohdan oman
rajaviivansa sisäpuolelle.
=Veto-ottelu mies miestä vastaan.= Tartutaan sileästä kepistä tahi
vastustajan käsistä (kädestä) kiinni. Edellisessä tapauksessa on
kysymyksessä kepin kiinnipitäminen, jälkimmäisessä vastustajan mukaan
laahaaminen.
=Nelimiehinen veto-ottelu.= Luokka jaetaan 4 osastoon ja permannolle
piirretään neliö ynnä sen molemmat lävistäjät, joten 4 eri kolmiota
syntyy. Neliön sivu noin 2 metrin pituinen. Mies jokaisesta osastosta
asettuu kolmioonsa ja tarttuu kiinni renkaasta, joka on tehty esim.
köydenpalasta. Kukin pyrkii nyt kolmiostaan ulos yli neliön sivun;
lävistäjän ylitse ei kukaan saa astua. Se, joka saapi molemmat jalkansa
viivan ulkopuolelle, hän on osastolleen hankkinut »pisteen», ja se osasto
on voiton saanut, joka on onnistunut useimmat pisteet saamaan. Ensi
kerralla jokainen vetää oikealla kädellään, sitten vasemmalla.
=Veto-ottelu istualta.= Kaksi yhtäsuurta osastoa asettuu lattialle
istumaan, mies miestä vastaan, jalkapohjat vastatusten. Kukin tarttuu
kiinni pitkästä tangosta, jonka kaksi kumppania pitää paikallaan
keskisuunnan kohdalla. Komentosanan annettua alkaa vetäminen, ja se
osasto voittaa, joka saapi vastustajansa lattiasta nousemaan.
=Sysäysottelu osasto osastoa vastaan.= Pitkästä tangosta on pidettävä
kiinni aliotteella, käsi kummallakin puolella, ja sillä tavoin, että
tanko on kainalossa ja rintaa vasten painettuna. Vahvin mies asetetaan
vastustajia lähimmäksi ja painavin mies pitämään tangon toista päätä
alaspainettuna.
=Sysäysottelu mies miestä vastaan.= Käytettäköön yhtä tahi kahta sauvaa,
niin ne ovat aina pidettävät kainaloissa sillä tavoin, että sauvan
toinen pää ulottuu hieman kainalon ulkopuolelle. Sauvatta sysäysottelu
toimitetaan siten, että, kädet vastustajan olkapäille asetettuina,
lykätään toinen toista taaksepäin.
=Linnan puolustus.= Piirretään ympyrä metrin pituisella säteellä.
Linnan puolustaja seisoo kehän sisäpuolella pitäen sauvaa käsissään, ja
vihollinen, joka myöskin tarttuu sauvasta kiinni, koettaa vetämällä ja
sysäämällä saada puolustajan ympyrän ulkopuolelle.
=Painiottelu.= Koska vapaa painiminen kovalla kentällä tahi permannolla
aina voi käydä vaaralliseksi, niin voimistelussa painiottelu on
harjoitettava siten, että toinen ei koeta toista kaataa, vaan kantaa
jonkun välin esim. 3-4 metrin päähän.
=Jalkapaini seljällään.= Kilpailijat asettuvat seljälleen makaamaan, sivu
sivua vasten, hartijat likitysten, päät vastakkaisiin suuntiin. Kädet
poispäin käännettyinä ja voimakkaasti taaksepäin taivutettuina asetetaan
maahan kummallekin puolelle päätä tukeeksi. Merkin annettua nostetaan
samanpuoliset, lähinnä toisiaan olevat sääret pystyyn, jonka jälkeen
ne nopeasti koukistuvat toinen toisensa ympäri, ja sitten koetetaan
äkillisellä nykäyksellä saada vastustaja menemään kuperkeikkaa taaksepäin.
=Hyppyottelu.= Kädet ristiin rinnalle vietyinä ja toinen jalka taaksepäin
nostettuna hypätään eteenpäin ja koetaan työntämällä toista hartijoihin
tahi käsivarsiin (mutta ei rintaan eikä kaulaan) saada häntä jalkansa
lattiaan laskemaan. Notkeus ja vikkelyys ovat tässä leikissä vallan
välttämättömiä ominaisuuksia.
=Punnerrusottelu („Virran taistelu“).= Kaksi lukumääräänsä ja voimiinsa
nähden samanlaista osastoa asettuu punnerruspuun tahi jonkun pitkän
penkin kumpaankin päähän. Mies kummastakin osastosta astuu penkille ja
lähestyy vihollistaan. Vastustajat lyövät toisiaan kämmenellä hartijoihin
tahi käsivarsiin ja koettavat sillä tavoin saada toinen toisensa alas
heitetyksi. Sormet ovat pidettävät suljettuina ja täydesti ojennettuina.
Sillä tavalla vältetään kiinni ottamista ja siis myöskin vaatteitten
repimistä. Se, joka toisen voittaa, jääpi penkille seisomaan uutta
vastustajaa odottamaan, ja se osasto voiton saa, joka onnistuu heittämään
»jokeen» vastapuolueen kaikki miehet.
=Rivivänkä.= Kaksi samanarvoista rintamariviä asetetaan toinen toistansa
vastaan. Ensin samassa rivissä olevat miehet tarttuvat lujasti toistensa
käsistä kiinni ja sitten rivit levollisesti ja hitaasti astuvat eteenpäin
jotakuta maalia kohti vieden vastustajat mukaansa.
Tätä otteluleikkiä voipi sitenkin suorittaa, että rivit astuvat
taaksepäin. Leikki on silmänräpäyksessä lopetettava, jos opettaja huutaa
»seis».
=Torneeraus.= Kaksi poikaa asettuu vahvojen kumppanien hartijoille
istumaan, jonka jälkeen ratsastajat lähestyvät toisiaan, tarttuvat
toisiinsa kiinni ja koettavat heittää toinen toisensa maahan.
=Mies se, joka paikkansa pitää.= On ensin piirrettävä suuri ympyrä, ja
sen sisäpuolelle kokoontuvat sitten kaikki, sekä ystävät että viholliset.
Taistelijat koettavat jokaisella luvallisella tavalla saada toisiaan
kehän ulkopuolelle. Ensin viholliset, sitten ystävätkin! Se osasto
voittaa, johon viimeinen piiriin jäävä mies kuuluu.
=Loikkauskilpailu.= Tässä leikissä koetetaan jostakin maalista päästä
toiseen niin pienellä askelmäärällä kuin mahdollista. Joka askel on siis
otettava hyppäyksen muotoisesti. Kilpailun ratkaisua varten valitaan
kummastakin osastosta loppukilpailuun se, joka on parhaimmaksi huomattu.
Myöskin kilpailevien joukkojen huonoimmat miehet voivat loppukilpailun
ratkaista, mutta siinä tapauksessa ne ovat vastapuolueen valittavat.
=Siamesiset kaksoiset.= Kaksi miestä kummastakin osastosta asetetaan
jonkun maalin kohdalle vierekkäin parina seisomaan; sitten ne laskevat
toisen kätensä kumppanin hartijoille ja nostavat taaksepäin sen jalan,
joka on kumppanin säären vieressä. Köydellä, josta vapailla käsillä
kiinni pidetään ja joka kulkee olkapäitten yli, pidetään nostetut jalat
ylhäällä. Nyt on kilpaa hypättävä toista maalia kohti, ja se pari, joka
ensiksi perille pääsee, on osastolleen hankkinut »pisteen».
=Junaleikki.= Oppilaat asetetaan joko peräkkäisriviin tahi toinen
toisensa taakse ympyränmuotoiseksi kehäksi. Kukin laskee esim. oikean
kätensä edessä olevan hartijalle. Annetun käskyn jälkeen jokainen nostaa
vasemman jalkansa taaksepäin ja samassa hän ottaa edessä olevan miehen
jalasta kiinni, jonka jälkeen juna lähtee liikkeelle.
=Ken satulaan pääsee?= Kaksi kilpailijaa asettuu eri puolelle plinttiä
(jos »hevonen» löytyy, sitä paremmin), ja yht’aikaa kumpikin koettaa
päästä ratsasistuntaan telineelle sen keskikohdalle. Samassa kun
kukin itse pyrkii istumaan, täytyy hänen voimiensa takaa estää toista
telineelle pääsemästä.
=Myllyleikki.= Asetetaan kaksi plinttiä perätysten ja kummankin eteen
(keskipaikan kohdalle) astuu kilpailija sillä tavoin seisomaan, että hän
katsoo vastakkaiseen suuntaan kumppaniinsa nähden. Hyppäyksillä sivuttain
tahi aitahyppäyksillä ajavat kilpailijat toisiansa takaa ja se, joka
onnistuu kämmenellään lyömään toista sopivaan paikkaan, on voittajaksi
päässyt. Hypätessä älköön sääriä heitettäkö takaa-ajavaa miestä kohti.
=Hattuleikki.= Kahden päämaalin välille, etäisyydelle ⅓ toisesta ja
⅔ toisesta maalista, asetetaan pukki eli tuoli, jolle pannaan hattu
tahi lakki. Se osasto, mikä on likempänä olevalla maalilla, lähettää
miehen hattua päähänsä panemaan. Jos hän pääsee takaisin maaliinsa
ennenkuin vastapuolueen lähettämä mies nenäliinallaan häntä ehtii lyödä
hartijoille, niin hänen puolueensa on voittanut »pisteen»; muuten
on lyöjän puolue sen saanut. Kun kaikki ovat juosseet, niin osastot
vaihtavat paikkaa ja leikki uudistetaan. Lopussa lasketaan pisteet.
=Kiertoretki.= Kaikki irtonaiset voimistelutelineet asetetaan kiinteitten
telineitten väliin sillä tavoin, että niitä pitkin ja niitä myöten voi
maahan astumatta päästä salin ympäri matkustamaan. Kaikki yht’aikaa
matkustamaan. Ken viiden minuutin perästä on useimpien ohi mennyt, hän
voiton saanut on.
=Kultatuolilla kantaminen.= Rivi jaetaan kolmeen. Toiset ja kolmannet
ottavat ensin oikealla kädellään vasemmasta ranteestaan ja sitten
vasemmalla kädellään kumppanin oikeasta ranteesta kiinni. Ensimmäiset
astuvat »kultatuolille» istumaan. Laulaen kantavat toiset ja kolmannet
kumppaniaan kerran salin ympäri. Vaihto.
=Uiminen.= Rintamarivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen toiset astuvat
kaksi askelta eteenpäin ja kääntyvät täydesti vasempaan. Kaikki vievät
nyt kätensä ristiin, astuvat lyhyen askeleen eteenpäin ja tarttuvat
vastassa olevien kumppanien käsistä kiinni, joten jatkuva ketju
muodostuu. Joku oppilas asettuu ketjun toiseen päähän ja heittäytyy
kumppanien käsivarsille makaamaan, sormet ristissä ja kädet eteenpäin
ojennettuina. Häntä heittävät nyt muut tahdissa eteenpäin, kunnes hän
tulee »joen» suuhun, jossa opettaja on häntä vastaan ottamassa.
=Rajasota.= Liidulla vedetyn viivan kummallekin puolelle asettuu osasto.
Koetetaan äkillisillä otteilla ja nykäyksillä vetää joku vastapuolelta
rajan ylitse. Tätä tarkoitusta varten pitää kukin toisen käsivartensa
eteenpäin kurotettuna. Se, jonka jalka astuu toiselle puolelle viivaa, on
vastaisen puolueen mies.
=Pukkisilla olo.= Rintamarivi jaetaan kolmeen. Kakkoset astuvat kolme
askelta eteenpäin ja asettuvat pukeiksi (toinen polvi eteenpäin,
molemmat kädet polvelle ja pää alaspäin). Ykköset 4 askelta eteenpäin ja
täyskäännös vasempaan, kolmoset askel oikeaan. Kolmoset hyppäävät pukin
yli, ykköset ottavat niitä vastaan. Uudestaan 2-3 kertaa. Sitten ykköset
ja kolmoset vaihtavat paikkaa ja ykköset hyppäävät. Sen jälkeen ykköset
ja kakkoset vaihtavat paikkaa ja kakkoset hyppäävät, j. n. e.
=Hyppivä kehä.= Oppilaat muodostavat kehän ympäri opettajaansa, joka
lattiaa pitkin pyörittää köyttä, minkä yli oppilaitten tulee hypätä.
Köysi, joka tasaisella vauhdilla on pyöritettävä, on toisessa päässään
varustettu solmulla tahi pienellä painolla. Se, jonka jalkoihin köysi
koskee, astuu kehän sisään köyttä pyörittämään.
=Lyöntileikki.= Osanottajat asettuvat ympyränmuotoiseen kehään. Yksi
heistä astuu kehän ulkopuolella ja ohimennessään lyöpi hän kämmenellään
jotakuta kumppania hartijalle. Lyöjä ja lyöty juoksevat nyt vastakkaisiin
suuntiin kilpaa piirin ympäri ja se, joka ensiksi aukkopaikkaan ehtii,
hän saapi jäädä siihen seisomaan. Toinen menee muita lyömään. Se, joka
lyöpi, juoskoon toista vastaantullessaan ulkotietä.
=Lyö kolmatta!= Asetutaan suureen piiriin parittain toinen toisen taakse
seisomaan. Joku tulee »jöröjussiksi» ja hänen kumppaninsa menee jonkun
parin eteen seisomaan, joten siinä siis syntyy 3-miehinen peräkkäisrivi.
»Jöröjussi», jonka aina tulee pysyä piirin ulkopuolella, koettaa nyt
kämmenellään saada 3-miehisen perimmäistä jäsentä lyödyksi. Kun tämä
huomaa vaarassa olevansa, juoksee hän piirin sisäpuolelle ja asettuu
jonkun parin eteen seisomaan. Viimemainitun parin viimeinen mies on nyt
vaarassa. Jos »jöröjussi» saa tätä miestä lyödyksi, niin saapi hän mennä
piiriin jonkun parin eteen seisomaan, ja lyöty mies tulee »jöröjussiksi».
=Repo vainuu.= Asetutaan piiriksi, kasvot sisäänpäin, kädet selän takana.
Repo, joka kädessään kantaa kovaksi kierrettyä nenäliinaa, kävelee piirin
takapuolella ja lyöpi sitä selkään, joka taaksensa katsoo. Laskettuaan
nenäliinan jonkun käteen, astuu repo levollisesti eteenpäin ja hieman
poispäin piiristä. Se, joka liinan on käteensä saanut, alkaa sillä parin
sekunnin perästä pieksemään oikealla puolella olevaa kumppaniaan, joka
pakenee ympäri piirin päästäksensä takaisin paikalleen, jolloin lyöjä
häntä ei enää saa koskea. Lyöjä on nyt repona ja vanha repo astuu
piiriin.
=Koira ja jänis.= Leikkijät asettuvat suljettuun piiriin toisiaan
lujasti käsistä kiinni pitäen. Jänis on piirin sisäpuolella, koira
sen ulkopuolella. Rivi on jänikselle aina avattava, mutta koiralle
suljettava. Vilkkaammaksi ja hauskemmaksi tulee leikki, jos kaksi koiraa
ajaa samaa jänistä takaa. Molemmat koirat ovat silloin narrattavat joko
piirin sisään tahi sen ulkopuolelle. Kun jänis kiinni joutuu, valitaan
uusi jänis ja uusia koiria.
=Viikon Matti.= Asetutaan kuten edellisessä, mutta kädet pidetään
eteenpäin nostettuina. Joku menee piiriin ja koettaa saada jonkun
kumppanin kättä ylhäältäpäin lyödyksi, jolloin hän pääsee takaisin
piiriin ja lyöty mies astuu sisään. Ken piirin sisäpuolella on lyömässä
jonkun vissin ajan esim. 3 minuutin perästä, hän joutuu »Viikon Matiksi».
=Yö ja päivä.= Kaksi samanlukuista joukkoa, toinen »yö-lahko», toinen
»päivä-lahko», asettuvat toisiansa vastaan seisomaan. Opettaja seisoo
keskellä ja pitää kädessään paperilapun, jonka toinen puoli on musta,
toinen valkoinen. Hän heittää lapun ylös ja antaa sen pudota lattiaan.
Jos paperin esim. valkoinen puoli tulee olemaan ylöspäin, niin
»päivä-lahko» nopeasti juoksee takaisin maaliinsa. Toisen osaston jäsenet
ajavat edellisiä takaa ja koettavat keveillä lyönneillä saada pakenevista
niin monta kuin mahdollista vangituksi.
=Vankileikki.= Osanottajat asettuvat suureen piiriin pitäen toisiaan
käsistä kiinni. Yksi tahi pari vankia on piirissä. Nämä koettavat
vankeudestaan päästä vapaiksi, mutta he eivät saa väkivaltaa käyttää.
Siellä täällä on joku »portti» auki (kädet pidetään ylöspäin nostettuina)
tahi »muuri» rikki (kädet lasketaan irti), mutta kun vanki lähestyy
karatakseen pois, niin portti suljetaan ja muuri paikataan. Vanki saa
hypätä piirittävien kumppanien käsivarsien yli, ja hän on vapaa, jos
hän saa edes toisen jalkansa »muurin» ulkopuolelle. Se, jonka oikealta
puolelta vanki karkaamaan pääsee, tulee itse vangiksi.
=Kalat verkossa.= Kuten edellinen, mutta »kala» saa käyttää väkivaltaa ja
piiri pidetään suljettuna.
=Paikan vaihto.= Suuressa hajoitetussa piirissä on jokaisella, paitse
yhdellä, oma merkitty paikkansa. Tuon tuostakin jotkut vaihtavat paikkaa,
ja silloin saapi se, joka paikatta on, itselleen anastaa vapaaksi
joutuneen paikan, jos hän vaan ehtii.
=Haukka ja kyyhkynen.= Joku on haukkana, muut ovat kyyhkysiä, jotka
koettavat kukin maalistaan päästä toiseen. Se, jonka haukka saa lyödyksi,
joutuu vangiksi, ja leikkiä jatketaan kunnes puoli määrää kyyhkysiä on
kiinni otettu.
=Naatta.= Leikkikentäksi valitaan joku suuri, mutta samassa rajoitettu
ala, esim. piha. Leikin alussa määrätään arvanheitolla tahi muulla
tavalla, kuka ensiksi Naataksi rupeaa. Tämä ajaa nyt toisia takaa ja
koettaa lyönnillä (kolmella lyönnillä) jonkun kumppanin hartijoille
päästä arvostaan vapaaksi.