seitsemästä suunnasta ja lasketaan maahan sillä tavoin, että ruumiinpaino
tasan jakautuu kummallekin jalalle (kuv. 33). Niitten välin tulee
olla noin kahden jalanmitan suuruisen. Uudessa asennossaan pitää
jalan aina olla yhdensuuntainen alkuperäisen, perusasennossa olevan
suuntansa kanssa. Jos jalka asetetaan suoraan sivullepäin eli ulospäin,
niin asentoa sanotaan _haara-asennoksi_ (kuv. 34). Kun vuorotellen
vasen ja oikea jalka, kerran kumpikin, asetetaan jokaiseen suuntaan,
alusta loppuun saakka, niin täten syntyvää liikuntosarjaa sanotaan
_jalka-asentosarjaksi_.
[Kuva 32.]
[Kuva 33.]
[Kuva 34.]
=Varpaillenousua= voipi eri liikkeenä harjoittaa sekä perusasennossa
että jalka-asennoissa. Ojentamalla nilkkaniveleitä kohotetaan kantapäät
maasta ylös niin korkealle kuin mahdollista. Jos liikettä tehdään
perusasennossa, niin reidet ovat voimakkaasti puserrettavat yhteen.
=Käyntiasento.= Toinen jalka asetetaan noin jalanmitan verran
sisäviistoon, eteenpäin, etuviistoon, ulospäin tahi ulkoviistoon ja
ruumiinpaino lasketaan kokonaan asetetulle jalalle sillä tavoin,
että lantio työnnetään mainitun jalan suuntaan (kuv. 35). Molemmat
polviniveleet pidetään täydesti ojennettuina, mutta paikallensa jääneen
jalan kantapää kohotetaan ylös maasta. Jos käyntiasento tehdään
etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin pää tavallisesti käännetään
samannepäin.
=Varvasasento.= Ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan
toinen sääri johonkuhun suuntaan ja lasketaan varpaineen lattiaan
noin jalanmitan päähän toisesta jalasta (kuv. 36). Ruumiinpaino tulee
siis kokonaan paikallaan pysyvälle jalalle. Muodoltaan on varvasasento
kokonaan polviasennon näköinen, mutta näihin asentoihin mennän vallan eri
tavalla ja siten tulee niitten vaikutuskin olemaan erilainen.
[Kuva 35.]
[Kuva 36.]
=Säärennosto ja säärenheitto.= Kun sääri täydesti ojennettuine polvi- ja
nilkkaniveleineen nostetaan eri suuntiin, niin vartaloa ei saa kallistaa
vastakkaiseen suuntaan enempää kuin mitä tasapainon säilyttämiseksi
välttämätöntä on (kuvat 37 ja 38). Kun nosto toimitetaan nopeasti
ja sääri heti uudestaan lasketaan alas, niin liikettä sanotaan
_säärenheitoksi_. Nilkkanivel on näitä liikkeitä harjoitettaessa aina
pidettävä täydesti ojennettuna.
[Kuva 37.]
[Kuva 38.]
=Säärenpyöritys.= Kaikista niveleistään perinpohjaisesti ojennettu sääri
nostetaan ensin eteenpäin, sitten se, yhä korkealle nostettuna, viedään
ulos- ja taaksepäin, jonka jälkeen se lasketaan alkuasentoonsa. Samalla
tavalla oikea jalka. Jos sama sääri on useampia kertoja perätysten
pyöritettävä, niin se taaksepäin nostetusta suunnastaan on vietävä
seisovan säären sivutse suoraan eteenpäin maahan koskematta. Selkä ja
etenkin seisova sääri ovat pidettävät vallan suorina.
=Säärenheilutus.= Eteenpäin nostettu ja täydesti ojennettu sääri
heilutetaan pendelin kaltaisesti tasaisessa tahdissa vuorotellen eteen-
ja taaksepäin. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa ja ruumiin
ryhti pysyköön yhä hyvänä. Heilutusta saattaa tehdä myöskin ulos- ja
sisäänpäin, toisen jalan etupuolella.
=Säärenkoukistus ja säärenojennus.= Säärtä koukistaessa polvi nostetaan
korkealle ylös, alaraaja viedään taaksepäin ja jalkaterä ylöspäin (kuv.
39). Koukistus on siis tapahtuva säären kaikissa niveleissä, ja se
tehdään aina samalla tavalla, huolimatta siitä, mihin suuntaan sääri
on ojennettava tahi mihin se on ojennettu (kuv. 40). Itse ojentaminen
on aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Seisovan säären
polviniveltä ei saa notkistaa. Ryhti aina hyvä. Säärtä ojennetaan
tavallisesti ainoastaan pääsuuntiin eteen-, ulos- ja taaksepäin.
=Polvennosto ja polvenheitto.= Polvennosto eroaa polvenkoukistuksesta
siinä suhteessa, että edellisessä on reisi pidettävä vaakasuorana ja
varpaat alaspäin (kuv. 41), jota vastoin polvenkoukistuksessa lonkka-,
polvi- ja nilkkaniveleissä kulmat ovat terävät. Jos polvennosto tehdään
nopeasti ja niin voimakkaasti, että reisi koskee vatsanpohjaan, niin
liikettä sanotaan _polvenheitoksi_. Seisovaa säärtä ei saa notkistaa,
ryhtiä ei muuttaa.
[Kuva 39.]
[Kuva 40.]
[Kuva 41.]
=Polviennotkistus ja kyykkyasento.= Kun varpaille noustua molemmat
polvet notkistetaan suoran kulman muotoisiksi, niin sanotaan liikettä
_polviennotkistukseksi_ (kuv. 42), mutta kun notkistus tehdään niin
syvään, että reisien takaosat koskevat pohkeihin, niin asentoa
sanotaan _kyykkyasennoksi_ (kuv. 43). Ruumiin paino jaetaan tasan
kummallekin jalalle; selkä pidetään suorana ja polvet ulospäin vietyinä.
Perusasentoon menemistä sanotaan _polvienojennukseksi_.
Jalka-asennoista ja polviennotkistuksista muodostetaan n. s.
_polviennotkistussarjoja_, jotka tavallisesti tehdään neljässä
tahi kuudessa tempussa. Ensin asetetaan esim. vasen jalka suoraan
eteenpäin, toisessa tempussa noustaan varpaille ja samassa tempussa
polvet notkistetaan suoraan kulmaan saakka, selkä yhä suorana pysyen;
kolmannessa tempussa polvet ojennetaan, jolloin kantapäät laskeutuvat
maahan, ja neljännessä tempussa jalka siirretään takaisin perusasentoon.
Sittenkuin samat temput on tehty oikealla jalalla, asetetaan vasen jalka
etuviistoon ja harjoitus uudistetaan, j. n. e. Jos taas varpaillenousu
tapahtuu eri tempussa, niin sarja tulee tehtäväksi _kuudessa_ tempussa.
Sen voipi tehdä kahdessakin tempussa siten, että ensimainitun,
nelijakoisen sarjan ensimmäinen ja toinen temppu sekä kolmas ja neljäs
temppu yhdistetään.
=Polviasento ja polvenvaihto.= Toinen jalka siirretään puolikolmatta
jalanmittaa johonkuhun suuntaan (ei taaksepäin eikä takaviistoon) ja
samassa sen polvinivel notkistetaan, jonka ohessa lantio ja siis koko
ruumiinpaino viedään asetetun jalan ja notkistetun polven suuntaan niin
kauas kuin mahdollista (kuv. 44). Kantapäitä ei saa kohottaa maasta ylös
eikä ruumista kallistaa liikkeen suuntaan.
[Kuva 42.]
[Kuva 43.]
[Kuva 44.]
Jos polviasennossa notkistettu sääri ojennetaan ja samassa ojennettu
sääri notkistetaan, joten siis ruumiinpaino toiselta jalalta tulee
toiselle, niin liikettä sanotaan _polvenvaihdoksi_. Tätä harjoitusta
saattaa tehdä varpaille nousu -asennossakin.
=Sääriasento.= Toinen sääri ojennetaan ulospäin, ulkoviistoon, taaksepäin
tahi takaviistoon ja lasketaan koko jalkapohjineen lattiaan noin
puolenkolmatta jalanmitan etäisyydelle paikallaan pysyvästä jalasta,
jonka polvinivel jotenkin syvään notkistetaan, niin että ruumiinpaino
kokonaan tulee sen jalalle (kuv. 45). Ruumiin painopisteen tulee
laskeutua alaspäin, mutta se ei saa nähtävästi siirtyä sivullepäin. Vasen
sääriasento esim. ulkoviistoon on siis muodoltaan vallan samanlainen
kuin oikea polviasento etuviistoon, mutta näihin asentoihin mennään eri
tavalla, ja ruumiinpaino tulee niissä olemaan eri paikkojen kohdalla,
jos nimittäin molempien alkuasento on sama.
[Kuva 45.]
=Syöksyasento.= Toinen jalka siirretään noin kolme jalanmittaa suoraan
eteenpäin, sen polvinivel notkistetaan syvään ja samassa ruumis
kallistetaan eteenpäin sen verran, että selkä tulee toisen, täydesti
ojennetun ja voimakkaasti jännitetyn säären suuntaan. Pää pidetään
pystyssä ja jalkapohjat kiinni lattiassa (kuv. 46 ja 47). Syöksyasentoon
saattaa mennä suoraan _sivullekinpäin_. Jos liike tehdään etuviistoon ja
ruumis samassa kierretään, kuten kuvasta nähdään, sanotaan sitä
=Hyökkäykseksi= (kuv. 48). Näissä viimemainituissa asennoissa pidetään
kädet lanteilla, niskaan vietyinä tahi ylöspäin ojennettuina.
[Kuva 46.]
[Kuva 47.]
[Kuva 48.]
3. Kaula- ja vartaloliikkeitä.
=Pääntaivutus.= Taivutus on aina tehtävä hitaasti ja ilman nykäyksiä,
mutta samassa perinpohjaisesti; ruumiin ryhtiä ei saa muuttaa.
=Päänkierto.= Pituusakselinsa ympäri kierretään pää voimakkaasti
vasempaan ja oikeaan. Hartijoitten asento pysyköön muuttumattomana.
=Vartalontaivutus.= Jos ruumis on kumarrettava eteenpäin niin
syvään, että selkä tulee vaakasuoraan tasoon, niin taivutus tapahtuu
ainoastaan lonkkaniveleissä (katso kuv. 49). Kumarrus eteen-alaspäin
käy mahdolliseksi sen kautta, että selkäniveleitäkin taivutetaan (katso
kuv. 50). Taaksepäin on taivutus aina tehtävä jotenkin varovasti eikä
erittäin syvään (kuv. 51). Kaulaa ei erityisesti taivuteta eikä kierretä
selkää taivuttaessa. Kun kysymyksessä olevaa liikettä tehdään eteen-
eli taaksepäin perus-, jalka-, varvas- tahi käyntiasennosta, niin
polviniveleitä ei saa ensinkään notkistaa. Lisäksi on huomioon otettava,
että tasaista hengittämistä ei saa liikkeitä tehtäessä keskeyttää.
[Kuva 49.]
[Kuva 50.]
=Sivutaivutus eli taivutus sivullepäin.= Tätä liikettä tehtäessä ruumista
ei ensinkään saa kiertää eikä eteenpäin kumartaa (kuv. 52). Pään asento
hartijoihin verraten pysyköön yhä muuttumattomana. Liikettä tulee aina
tehdä syvään ja perinpohjaisesti, mutta hitaasti ja samassa hieman
varovasti.
=Vartalonkierto.= Erilaisissa alkuasennoissa kierretään ruumis
pituusakselinsa ympäri hitaasti, mutta kuitenkin perinpohjaisesti
vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Jalat pysykööt paikoillaan
liikahtamatta. Kädet ulospäin nostettuina, lanteille tahi niskaan
vietyinä (kuv. 53).
[Kuva 51.]
[Kuva 52.]
[Kuva 53.]
=Kiertotaivutus.= Ensin asetetaan toinen jalka ulospäin, kädet
viedään niskaan, lanteille tahi ylöspäin ja ruumis kierretään esim.
vasempaanpäin. Sitten tästä alkuasennosta ruumis taivutetaan eteenpäin
ja pyöritetään etutietä oikeaan, jonka jälkeen selkä ojennetaan, niin
että ruumis tulee kiertoasentoon oikealle. Päinvastoin kun vasempaanpäin
mennään. Ennenkuin uusi kiertotaivutus tehdään, saattaa selkää
kiertoasennossa hieman taaksepäin taivuttaa.
=Vartalonpyöritys.= Alkuasentona kysymyksessä olevaan harjoitukseen
käytetään tavallisesti haara-asentoa, kädet lanteille vietyinä. Vartalo
taivutetaan ensin eteenpäin, viedään siitä taivutusasentoon vasemmalle,
sitten taivutusasentoon taaksepäin, vihdoin oikealle ja uudestaan
eteenpäin j. n. e. Pyörittäessä vartaloa ei kierretä pituusakselinsa
ympäri. Pää ja vartalo muodostavat tätä harjoitusta tehtäessä
suppilonmuotoisen liikkeen. Sääret suorina; pää hartijoihin verraten
liikkumattomana.
4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäystä tehtäessä noustaan varpaille samassa kun polvi- ja
nilkkaniveleet koukistetaan; seuraavassa silmänräpäyksessä mainitut
niveleet uudestaan niin voimakkaasti ojennetaan, että koko ruumis lentää
ylös. Maahan takaisin tullessa ovat polvi- ja nilkkaniveleet taaskin
notkistettavat, mutta sitten ne levollisesti ojennetaan, niin että
vakavasti tullaan perusasentoon. Kaikenlaisia laskuhyppäyksiä tehtäessä
älköön milloinkaan tultako alas kantapäille, vaan aina varpaille.
Hyppäyksen saattaa tehdä sekä paikalla että paikalta siirtymällä. Jos
edellisessä tapauksessa sääret, täydesti ojennettuina, heitetään suoraan
sivullepäin, mutta ne uudestaan yhdistetään ennenkuin maahan tullaan,
niin harjoitusta sanotaan _hyppäykseksi sääriä hajoittamalla_.
Kun hyppäys tehdään haara-asennosta, niin sääriä saattaa nopeasti
yhdistää ja sitten taas heti uudestaan hajoittaa, joten tullaan takaisin
haara-asentoon. Silloin on tehty _hyppäys sääriä yhdistämällä_.
Hyppäystä saattaa viimemainitusta alkuasennosta tehdä silläkin tavoin,
että sääret hypätessä pikimmältään viedään ristiin, toinen toisen
etupuolelle, mutta siinä tapauksessa ne ovat nopeasti uudestaan
hajoitettavat alkuasentoon menemistä varten. Sellaista hyppyharjoitusta
sanotaan _hyppäykseksi sääriä ristiin viemällä_.
_Hyppäys jalanheitolla_ taakse- ylöspäin tehdään siten, että hypätessä
molemmat jalat koskettamiseen saakka heitetään taaksepäin.
_Hyppäys polvenheitolla_ toimitetaan sillä tavoin, että polvet hypätessä
nostetaan rintaa kohti.
Hyppäyksellä ja hypätessä voipi jostakin alkuasennosta mennä toiseen.
Siten saattaa esim. perusasennosta mennä haara-asentoon, käyntiasentoon,
polviasentoon, kyykkyyn, j. n. e. sekä päinvastoin. _Hyppykäännökseksi_
sanotaan sellaista hyppäystä, johon yhdistetään puoli- tahi täysikäännös.
Yksityisten hyppäyksien sarjaa sanotaan _hypyksi_. Hyppyharjoitus on siis
aina tahtiharjoitus. Kuten hyppäyksissäkin saattaa hyppyharjoituksissa
mennä toisesta alkuasennosta toiseen. _Käyntihyppyä_ harjoitetaan sillä
tavalla, että ensi hyppäyksessä viedään toinen jalka taaksepäin, toinen
eteenpäin käyntiasentoon; seuraavalla hyppäyksellä jalat päinvastoin,
j. n. e.
_Hyppyä vuorotellen haara- ja perusasentoon_ harjoitetaan siten, että
ensimmäisellä hyppäyksellä sääret hajoitetaan, niin että tullaan
haara-asentoon, sitten hypätään heti uudestaan perusasentoon, taas
haara-asentoon j. n. e.
_Hyppyä vuorotellen haara- ja ristiasentoon_ tehdään siten, että
haara-asennosta viedään sääret hyppäyksellä ristiin, ensi kerralla vasen
jalka etupuolelle; sitten hypätään takaisin haara-asentoon ja uudestaan
ristiasentoon, tällä kertaa oikea jalka etupuolelle, j. n. e.
Hyppyä harjoitetaan usein ainoastaan _toisella_ jalalla. Silloin toinen
sääri, suorine polvi- ja nilkkaniveleineen, tavallisesti pidetään
eteenpäin nostettuna. Viimemainittua säärtä saattaa hypätessä myöskin
heiluttaa eteenpäin ja taaksepäin tahi ulos- ja sisäänpäin.
IV. Sauvaliikkeitä.
Kansakoulussa kuten alkeiskouluissa yleensä älköön sauvavoimistelua
harjoitettako kahtena ensimmäisenä voimisteluvuotena. Yleensä on
sauvavoimistelun harjoittaminen alotettava vasta silloin, kun oppilaat
tyydyttävästi osaavat suorittaa tavallisimmat vapaaharjoitukset ilman
sauvaa. Niiden tulee siis sitä ennen saavuttaa jonkinmoista valtaa
ruumiinsa ja sen liikuntojen yli. Lisäksi on huomattava, ettei sauva saa
olla liian raskas. Sen pituuden tulee olla noin 90 eli 95 senttimetriä
ja paino olkoon niin suuri, että lapsi, pitämällä vahvemmalla kädellään
sauvaa sen toisesta päästä, jaksaa pari sekuntia pitää sitä suoralla
kädellä vaakasuoraan tasoon ojennettuna.
Vieressä oleva kuva näyttää meille asennon, jota sauvavoimistelussa
tavallisesti käytetään alkuasentona muita liikkeitä tehtäessä ja muihin
asentoihin mentäessä. Sauva pidetään ojennetuilla käsivarsilla, mutta
eteen-ylöspäin taivutettuin rantein poikittain ruumiin etupuolella.
Jos sauva tästä asennosta on vietävä »_jalalle_», niin vasen käsi ensi
tempussa lykkää sauvan oikean käden läpi, kunnes kädet tulevat yhteen
ja sauvan toinen pää lähenee lattiaa (katso kuv. 55). Seuraavassa
tempussa laskee oikea käsi sauvan lattiaan ja samassa silmänräpäyksessä
vasen käsi temmataan alas perusasentoonsa (kuv. 56). Kom. sanat: _Sauva
jalalle -- vie!_ Kun sauva viimemainitusta asennostaan on _poikittain
eteen_ vietävä, niin oikea käsi kohottaa sauvan pari senttimetriä
lattiasta ja samassa vasen käsi tarttuu sauvan ylipäästä kiinni. Toisessa
tempussa vasen käsi vetää sauvan poikittain eteen, jolloin oikea
käsi luiskahtaa sauvan toiseen päähän. Kom. sanat: _Sauva poikittain
eteen -- vie!_
[Kuva 54.]
[Kuva 55.]
[Kuva 56.]
Tästä viedään sauva _oikealle kädelle_ niinikään kahdessa tempussa.
Vasenta kättä koukistamalla ja kohottamalla nostetaan sauva ensin
oikealle kädelle pystyyn, jolloin ensimainittu käsi liukuu sauvaa
pitkin alaspäin, kunnes se tulee samaan tasapintaan kuin sen olkapää ja
kyynärpää (kuv. 57). Oikea käsi muuttaa otteensa siten, että sauva tulee
seisomaan etusormella tahi pitkällä sormella; peukalo tulee sauvan
etupuolelle. Toisessa tempussa vasen käsi viedään perusasentoonsa (kuv.
58). Kom. sanat: _Sauva oikealle kädelle -- vie!_ Oikealta kädeltä sauva
viedään kahdessa tempussa ja edellisiä temppuja vastaavilla liikkeillä
takaisin alkuasentoonsa (poikittain eteen).
[Kuva 57.]
[Kuva 58.]
Kun sauva oikealta kädeltä on _jalalle_ laskettava, niin aluksi vasen
käsivarsi koukistetaan rinnan eteen sillä tavoin, että se rintaanpäin
käännetyllä kämmenellään voipi olan kohdalta sauvasta ottaa kiinni.
Toisessa tempussa oikea käsi nopeasti ottaa vasemman ylipuolelta
sauvasta kiinni ja tempaa samassa sauvan jalalle, jolloin myös vasen
käsi äkisti laskeutuu perusasentoonsa. Kom. sanat: _Sauva jalalle -- vie!_
Jalalta sauva viedään oikealle kädelle seuraavalla tavalla: Oikea käsi
heittää ylös sauvan, josta vasen käsi, kämmen rintaanpäin käännettynä,
tarttuu kiinni, ja samassa oikea käsi siirtää otteensa sauvan alipäähän.
Seuraavassa tempussa vasen käsi menee perusasentoonsa. Kom. sanat: _Sauva
oikealle kädelle -- vie!_
Sauvan nostaminen ja vieminen eri asentoihin ovat yksinkertaisia
liikkeitä. Jos sauva käsivarsia koukistamalla kohotetaan olkapäitä kohti,
niin sanotaan sen olevan nostettuna _rinnalle_ (kuv. 59). Tätä ja muita
liikkeitä tehtäessä ruumiin ryhtiä ei saa millään tavoin huonontaa. Sauva
nostetaan _eteenpäin_, jolloin käsivarret tulevat vaakasuoraan tasoon
(kuv. 60), ja _ylöspäin_; käsivarret pidetään silloin pystysuorasti.
Sauvan ollen näissä asennoissa ovat ranneniveleet täydesti ojennettavat.
Jos sauva ylöspäin olevasta asemastaan lasketaan sivullepäin, esim.
vasempaan, kunnes vasen käsivarsi tulee vaakasuoraan tasoon ja oikea
pystyyn, niin sauvan sanotaan olevan vietynä _ylhäältä vasempaan_ (kuv.
61). Ellei sauva ole tarpeeksi pitkä, saapi oikeaa käsivartta hieman
koukistaa, vaan vasenta (ulospäin ojennettua) ei ensinkään. Jos vasen
käsi viimemainitusta asemastaan viedään etuviistoon tahi ulkoviistoon,
niin sauvan sanotaan olevan vietynä _ylhäältä vasemmalla etuviistoon_ ja
_ylhäältä vasemmalla ulkoviistoon_. Vastaavat asennot oikeallepäin ovat
_ylhäältä oikeaan_, _ylhäältä oikealla etuviistoon_ ja _ylh. oikealla
ulkoviistoon_.
[Kuva 59.]
[Kuva 60.]
[Kuva 61.]
Kun sauva poikittain eteen viedystä alkuasennosta viedään sivullepäin,
esim. oikeaanpäin, sillä tavalla, että oikea käsivarsi tulee suoraan
ulospäin ojennetuksi ja vasen käsi, kyynärniveleestään koukistettuna,
tulee rinnalle hieman likemmäksi oikeaa kainalokuoppaa, niin sauvan
sanotaan olevan nostettuna _ulos-oikeaanpäin_ (kuv. 62). Jos sitten
oikea käsi ynnä sauva nostetaan pystysuorasti ylöspäin, mutta vasen
käsi yhä pysyy paikallaan, niin sauva tulee nostetuksi _oikealle ylös_.
Samalla tavalla sauva viedään _ulos-vasempaanpäin_ ja _vasemmalle ylös_
(kuv. 63).
Jos sauva koukistetuilla käsivarsilla viedään pään ylitse hartijoille
vaakasuoraan asemaan, niin sanotaan sen olevan vietynä _niskaan_ (kuv.
64). Tästä saattaa esim. vasemman käden ojentaa ulospäin, jolloin oikea
käsivarsi koukistuu ja sen käsi lähenee niskaa. Silloin on sauva vietynä
_niskaan vasemmalle_.
[Kuva 62.]
[Kuva 63.]
[Kuva 64.]
Kun sauva alkuasennostaan toisella kädellä, esim. oikealla, viedään
pään ylitse ja toinen käsivarsi koko ajan pysyy alaspäin ojennettuna,
niin sauva tulee oikean _olan taakse_ (kuv. 65). Koukistetun käsivarren
kyynärpää on vedettävä likelle sivua. Tästä saattaa oikeankin käden
laskea alaspäin, niin että molemmat käsivarret tulevat alaspäin
ojennetuiksi. Sauva on silloin vietynä _taakse alas_ (kuv. 66.)
[Kuva 65.]
[Kuva 66.]
Jos sauva alkuasennostaan viedään esim. vasempaan vartalon ympäri
siten, että se tulee lepäämään ristiluilla, niin sanotaan sen olevan
vietynä vasemman _lonkan taakse_ (kuv. 67). Toinen käsivarsi on silloin
ojennettuna selän taakse ja toinen koukistettuna rinnalle.
[Kuva 67.]
[Kuva 68.]
[Kuva 69.]
Muutamissa harjoituksissa pidetään sauva _selän takana kätten alla_.
Edellisellä sivulla oleva kuva osoittaa meille selvästi, miten sauva ja
käsivarret silloin ovat pidettävät.
_Sauvan vienti syvään toisen jalan etu- taikka sisäpuolelle_ tulee polvi-
ja sääriasennoissa kysymykseen. Jos sauva on vietävä sisäpuolelle jalkaa
(katso kuv. 69), niin se käsivarsi on vietävä taaksepäin, jonka puolinen
sääri on ojennettu.
_Jalannosto sauvan yli._ Toinen sääri koukistetaan kaikissa niveleissään
ja viedään sitten kätten välistä sauvan yli (kuv. 70) sekä ojennetaan
eteenpäin tahi lasketaan varpaine lattiaan. Sitten pää pystyyn, selkä
suoraksi ja rinta ulos. Liikettä tehtäessä älköön seisovan säären
polviniveltä notkistettako.
Muutamissa alkuasennoissa ja muutamia liikkeitä tehtäessä sauva on
toisessa kädessä, joka silloin pitää sauvan keskikohdasta kiinni (kuv.
71). Kannattajakäsivartta saattaa alkuasennossa pitää joko suora-
tahi teräväkulmaisesti koukistettuna. Jälkimmäisessä tapauksessa
kannattajakäsi on likellä hartijaa; molemmissa tapauksissa sen kyynärpää
on hieman taaksepäin vedettävä.
[Kuva 70.]
[Kuva 71.]
V. Telineharjoituksia
1. Harjoituksia vaakasuoralla tangolla (rekillä).
[Kuva 72.]
Tanko on tehtävä teräksestä tai raudasta ja itse teline
sellaiseksi, että tankoa helposti voi ylentää ja alentaa.
Vieressä oleva kuva näyttää meille kolme rekkiä, joista
jokaisen pituus on 2 metriä ja ympärys 10 senttimetriä.
Päistään ovat rekit paksummat ja nelisärmäiset.
Harjoituksia matalalla rekillä.
=Seisonoja.= Rekin korkeus maasta 50-70 sm. Myötäotteella (kämmenet
poispäin) rekistä kiinni otettua viedään molemmat jalat, joko yht’aikaa
hyppäyksellä tahi yksitellen taaksepäin, kunnes ruumis, täydesti
ojennettuna, tulee lepäämään varpailla ja alaspäin ojennetuilla
käsivarsilla (kuv. 73). Tässä alkuasennossa saattaa harjoittaa
_kättenkoukistusta ja ojennusta_ sekä _käsivarren ja erisivuisen säären
nostoa._ Edellisessä harjoituksessa rinta lasketaan likelle tankoa,
jolloin kyynärpäät viedään ulospäin. Selän tulee koko ajan pysyä suorana.
Jälkimmäisessä harjoituksessa toinen sääri nostetaan ylöspäin ja samassa
erisivuinen käsivarsi ojennetaan ruumiinsuuntaan ylös. Nostettu sääri on
polvi- ja nilkkaniveleistään suorana. Sitten päinvastoin.
=Seisoriipunta.= Vieressä oleva kuva näyttää meille alkuasennon,
jossa sitten saattaa tehdä erilaisia harjoituksia, esim. _käsinkulkua
sivullepäin, otteenvaihtoa_ (myötäotteesta vastaotteesen ja päinvastoin),
_säärennostoa_ sekä _kättenkoukistusta_. Viimemainitussa harjoituksessa
kohotetaan rinta, ruumiin ryhtiä muuttamatta, niin likelle rekkiä kuin
mahdollista. Seisoriipunnasta perusasentoon mennessä ruumis temmataan
pystyyn pääasiallisesti käsivoimien avulla.
[Kuva 73.]
[Kuva 74.]
=Hyppäyksellä jännitystaivutukseen.= Tavallisesta asennosta rekin
toisella puolella (kädet myötäotteella) viedään jalat äkkiä eteenpäin
toiselle puolelle rekkiä ja samassa yliruumis kohotetaan ylös, niin
että tullaan kuvassa 87, (sivulla 69) osoitettuun asentoon. Tästä
jännitystaivutus-asennosta mennään perusasentoon joko hyppäyksellä
takaisin taaksepäin tahi kohottamalla ruumis pystyyn vatsalihaksien
avulla.