Oikolukijan huomio: Tässä kirjassa käytetään paikoitellen nykysuomesta
poikkeavia sanoja--ne on säilytetty alkuperäisessä muodossa. Joitakin
selviä paino- ja merkkivirheitä on korjattu.
VOIMISTELUN KÄSIKIRJA
KANSA- JA ALKEISKOULUJA VARTEN
KIRJOITTANUT
IVAR WILSKMAN.
KUOPIO 1896.
O. W. BACKMAN’IN KIRJAPAINOSSA JA KUSTANNUKSELLA.
Esipuhe.
Vuonna 1893 Kesäkuun 13-15 p:nä Jyväskylässä pidetyssä yleisessä
kansakoulukokouksessa otettiin käsittelyn alaiseksi muitten muassa
kysymys: _Onko erityinen voimistelun käsikirja kansakouluille
tarpeellinen_? Sittenkuin useat kokouksen osanottajat olivat myöntävästi
tähän kysymykseen vastanneet ja mielipiteinään lausuneet, että tällaisen
kirjan tulisi sisältää järjestysharjoituksia, liikkeitä sauvoilla ja
ilman niitä, telineharjoituksia, leikkejä, opetusopillisia ohjeita, kuvia
ja tauluja, teki kokous seuraavan päätöksen:
_Että erityinen voimistelun käsikirja kansakouluille on tarpeen vaatima_;
_että mainitun käsikirjan toimittaminen olisi jätettävä asiantuntevista
henkilöistä kokoonpannun komitean tehtäväksi_, sekä
_että kirjaa laadittaessa olisi käytettävä lääkärin apua_.
Huomattuaan, että monijäsenisen komitean olisi, käytännöllisiin
seikkoihin nähden, vaikeata, melkeinpä mahdotontakin, saada kysymyksessä
olevaa käsikirjaa kokoonpannuksi, kääntyi ylitarkastaja V. Floman
puoleeni kehoittaen minua mainittua kirjaa tekemään ja lausuen samassa
toivomuksensa, että joku esim. kolmemiehinen komitea sitten saisi
käsikirjoitustani tarkastaa ja siitä lausuntonsa antaa, ennenkuin
se painettavaksi toimitettaisiin. Muutamien seminaarinopettajien
ehdotuksen mukaan ja ylitarkastaja Flomanin suostumuksella pyydettiin
tätä tarkastustyötä tekemään herroja lehtori C. Poppius Sortavalasta,
yliopiston voimistelulaitoksen opettaja, tohtori H. Vasenius ja
kansakoulunopettaja H. Toivonen Tammelasta. Nämä herrat suostuivatkin
käsikirjoitustani tarkastamaan ja ovat ne siitä antaneet lausunnon, joka
tässä alempana on luettavana.
Vaikka kansakoulujen olosuhteihin nähden olenkin vallan kokematon,
niin asianharrastuksesta olen kuitenkin työhön ryhtynyt ja parhaimman
ymmärrykseni mukaan sekä mainitussa kokouksessa lausuttuja mielipiteitä
silmällä pitäen kokoonpannut tämän käsikirjan, toivoen että se, paremman
puutteessa, edes jossakin määrin voisi edistää tärkeäksi tunnustetun
voimistelunopetuksen kehittymistä maamme kansa- ja alkeiskouluissa.
Kalvolassa, Elokuussa 1896.
_Ivar Vilskman._
* * * * *
»Voimistelun käsikirja kansa- ja alkeiskouluja varten» nimisen kirjan on
tekijä antanut meille allekirjoittaneille luettavaksi ja arvosteltavaksi,
ja saamme me sen johdosta arvostelunamme lausua, että mainittu kirja
mielestämme hyvin vastaa tarkoitustaan oppaana opettajan kädessä
voimistelunopetuksessa kansa- ja alkeiskouluissa.
Helsingissä, Tammikuun 11 p:nä 1896.
_Carl Poppius_,
Seminaarin lehtori.
_Hannes Vasenius_,
Anatomiian ja fysiologiian opettaja
yliopiston voimistelulaitoksessa.
_H. Toivonen_,
Kansakoulunopettaja.
Sisällys:
_I._ _Johdanto_ Sivu 1
_II._ _Järjestysharjoituksia_ » 14
_III._ _Vapaaharjoituksia ilman sauvaa_ » 28
1. Käsiliikkeitä » 28
2. Sääriliikkeitä » 35
3. Kaula- ja vartaloliikkeitä » 43
4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia » 45
_IV._ _Sauvaliikkeitä_ » 48
_V._ _Telineharjoituksia_ » 56
1. Harjoituksia vaakasuor. tangolla » 56
2. » nojapuilla » 63
3. » tikapuilla » 67
4. » puolapuilla » 69
5. » tangoilla ja köysillä » 72
6. » pukilla » 74
7. » plintillä » 75
8. » punnerruspuulla » 78
9. » pyöritysköydellä » 80
10. Vapaita hyppyharjoituksia » 81
_VI._ _Otteluharjoituksia ja leikkejä_ » 84
_VII._ _Voimistelutauluja_ » 98
I. Johdanto.
Henkisten ja ruumiillisten voimien kaikenpuolinen ja sopusointuinen
kehitys sekä niiden totuttaminen siveelliseen ja hyötyä tuottavaan
työhön on kasvatuksen korkein ja tärkein päämäärä. Vaan tässä tehtävässä
on yksipuolisuus aina huolellisesti vältettävä. Meidän ei tule
kehittää ja jalostuttaa sieluamme yksinään, eikä myöskään ole huolemme
omistettava ainoastaan ruumiillisten ominaisuuksien kartuttamiseen ja
harjoittamiseen; koko ihmisolento on sopusuuntaisesti kehitettävä ja
kaiken kasvatuksen tulee ohjata tehtävänsä onnellista ratkaisua siihen
suuntaan, _että terveessä, reippaassa ja työkykyisessä ruumiissa tulee
asumaan raitis, siveellinen ja vapaa henki._
Henkisten ja ruumiillisten voimien yksipuolista kohtuutonta rasittamista
seuraa säännöllisesti henkinen velttous ja ruumiillinen heikkous sekä
kykenemättömyys kaikkeen pontevaan toimintaan. Varsinkin vaarallisia
seurauksia tuottaa ylenrasitus sen kehitysajan kestäessä, jolloin
ruumis vilkkaimmin kasvaa, sillä silloin henkiset ja ruumiilliset
voimat, vähemmin kimmoavaisina, eivät saata varsin suuria ponnistuksia
kestää. Epäedulliset ulkonaiset olosuhteet voivat sen ajan kuluessa
sekä kehitykseemme että terveyteemme tavallista enemmän turmiollisesti
vaikuttaa. Sen vuoksi on kasvatuksessa kaikki ylellinen ponnistus aina
huolellisesti vältettävä. Koska kuitenkin kouluajan kestäessä lapsi
useinkin on pakoitettu liiankin rasittavaa henkistä työtä suorittamaan,
niin tämän kehitysajan kuluessa ruumiin hoidolle ja ruumiillisille
harjoituksille on omistettava tarkka huolenpito ja runsas hoito.
Tarkoituksenmukaisesti järjestetyt ruumiilliset harjoitukset saattavat
näet tehokkaasti vastustaa sekä aivojen että aistinelimien yksipuolista
rasittamista seuraavia vaaroja. Tämän ohessa säännölliset liikkeet
suoranaisesti kehittävät ruumistamme ja sen ominaisuuksia, joten
ne yhteydessä puhtauden, kohtuullisuuden ja riittävän levon kanssa
edullisesti vaikuttavat terveyteemme. Erittäin hyötyä tuottaviksi tulevat
ruumiilliset harjoitukset, jos niitä ulkoilmassa suoritetaan, sillä
keuhkomme saavat silloin runsaamman määrän raitista happikaasua, joka on
ruumiimme tärkein ravitsemis-, terveys- ja parannusaine. Ilmastosuhteet
täällä kaukaisessa pohjolassa ovat valitettavasti kuitenkin sellaiset,
että olemme melkoisen osan vuotta ja, etenkin talvisajalla, suurimman
osan vuorokautta pakoitetut oleskelemaan suljetuissa huoneissa.
Saadaksemme tarpeellista vastapainoa liialliselle lukemiselle
ja alallaanolemiselle, täytyy meidän sen vuoksi kouluissamme
harjoitusaineena käyttää _voimistelua_, joka on _valikoima sellaisia
ruumiillisia harjoituksia, mitkä lyhimmässä ajassa saattavat
tarkoituksenmukaisesti kehittää ruumistamme ja sen ohessa henkeämmekin._
Suuremmassa määrässä kuin urheilu ja ruumiillinen työ, tarjoaa
voimistelu meille sitä paitse monta arvokasta etua. Voimistelua saattaa
harjoittaa melkein missä ja milloin tahansa. Se vaikuttaa voimakkaasti,
luotettavasti ja kaikenpuolisesti. Sitä saattaa harjoittaa nuori ja
vanha, mies ja nainen. Sitä voipi järjestää kaikkien olosuhteitten
mukaan sekä eri henkilöitten voiman ja terveyden määrää silmällä
pitäen. Se säästää aikaa. Se tuottaa meille voimaa ja notkeutta,
terveyttä ja kestävyyttä, rohkeutta ja mielenmalttia, itseluottamusta ja
toimintakykyä. --
Suomen kansa on luonnostaan hidas ja saamaton. Jos laajimpiin piireihin
voitaisiin levittää intoa ja halua ruumiillisiin harjoituksiin,
niin tuo hitaus melkoisesti vähenisi ja kansa tottuisi suurempaan
toimeliaisuuteen ja huomaavaisuuteen. Voimistelun merkitys kansakoulun
tehtäviin nähden on siis erittäin tärkeä. Asianmukaisesti järjestetty
opetus tässä aineessa vaikuttaa useimmista kodeista lähteneitten
lasten kehitykseen sangen paljon, varsinkin järjestyshaluun ja
kurinpitoon nähden. Samoin se myöskin edistää käsitys- ja toimintakyvyn
vilkkautta. Kuten asevelvollislaitoksessamme on kouluissakin voimistelun
käytännöllinen puoli kuitenkin aina silmällä pidettävä. Lasten
tulee voimisteluharjoitusten kautta saavuttaa voimaa ja notkeutta,
kestävyyttä ja ketteryyttä sekä jonkinmoista tottumusta aavistamattomien
vastustuksien voittamisessa ja kykyä jokapäiväisten toimien
suorittamiseen. Tämän tärkeän päämäärän saavuttaminen käy mahdolliseksi
ainoastaan silloin, kun opettaja on tehtäväänsä täydelleen perehtynyt
ja opetus niin toimitetaan, että siinä vallitsee hyvä järjestys sekä
kaikin puolin mallikelpoinen kurinpito. Kokemus on aina osoittanut, että
parhaimmat tulokset saavutetaan, jos järjestys- ja vapaaharjoituksia
suorittaessa oppilailta vaaditaan suurta tarkkuutta ja huolellisuutta.
Kun opettaja lausuu komentosanansa »huomaa!» ja »perusasento!», niin
jokaisen oppilaan tulee sotilaan ryhtiä noudattamalla ja katseensa
suoraan eteenpäin luoden jännittää huomionsa ja tarkasti seurata,
mitä hänelle ja luokalle tehtäväksi määrätään. Itse liikkeitten
suorittaminen on aina tapahtuva voimalla ja pontevuudella. Ensimmäisinä
voimisteluvuosina on asentojen ja liikkeitten oikean muodon saavuttaminen
pidettävä miltei vähemmän tärkeänä kuin tahdin tarkkuus ja suorituksen
pontevuus. Mutta suurta tarkkaavaisuutta vaativien liikkeitten jälkeen on
aina harjoitettava hauskoja leikkejä ja ottelun tapaisia liikkeitä, joita
tehtäessä lapsille myönnettäköön suurempi vapaus.
Hyvien tuloksien saavuttaminen edellyttää lisäksi vielä, että opettaja
voimiensa takaa koettaa täydesti voittaa oppilaittensa luottamuksen ja
uskollisuuden. Tässä tarkoituksessa tulee hänen tutkia jokaisen eri
oppilaan luonnetta ja mielenlaatua. Yleensä tämä ei ole mahdotonta,
eikä edes vaikeaakaan. Etenkin leikkikentällä ja huviretkillä oppii
hän helposti oppilaittensa luonteita tuntemaan. Lasten seurassa ollen
tulee opettajan kohdella heitä iloisesti ja ystävällisesti. Älköön hän
kuitenkaan silloin kertaakaan arvoansa unhottako, sillä siitä saattaisi
kurinpito kärsiä. Jos opettaja vaitioloa vaatii, tapahtukoon se vaikka
keskellä leikkiä, niin tulee täydellisen äänettömyyden heti vallita.
Mutta vaikka kurinpidon yleensä tuleekin aina olla ankaran, niin
muistakoon opettaja kuitenkin, ettei hän turhamaisesti saa huomioonsa
ottaa sellaisia pieniä ja vähäpätöisiä erhetyksiä, joihin saattaa
syynä olla ymmärtämättömyys tahi leikeissä ja kilpailuissa syntyvä
hillitsemätön ilo.
Lopuksi on vielä mainittava kolmas, viitatun päämäärän saavuttamisen
ehkä tärkein ehto. Voimisteluharjoitukset ovat siten järjestettävät,
että lapset niihin ilolla ja halulla ottavat osaa ja että nuorukaisten
into säännöllisiin ruumiinharjoituksiin ajan pitkäänkin pysyy elävänä.
Valitettavasti on niiden opettajien lukumäärä vallan pieni, jotka
kykenevät innostuttamaan oppilaitaan urheiluun ja voimisteluun läpi
heidän koko kouluaikansa. Tämä epäkohta johtuu useimmiten siitä, että
opettaja liikkeitä valitessaan ja niitä opettaessaan ei tarpeeksi
ota huomioonsa eri-ikäisten oppilaittensa erilaista luonnetta ja
mielenlaatua. Hän menettelee kerrassaan epäviisaasti, jos hän
yhtämittaisesti pitemmän ajan kuluessa pakoittaa lapsia sellaisia
liikkeitä harjoittelemaan, mitkä niitä eivät ensinkään miellytä. Jos
hän silloin tällöin antaa oppilaittensa voimistelutunnilla vapaasti
mielinmäärin harjoitella voimistelutemppuja, niin hän pian on havaitseva,
mitkä liikkeet lapsia miellyttävät ja mitkä heistä taas tuntuvat
vastenmielisiltä. Tätä huomaustaan tulee hänen käyttää hyväkseen
liikunto-ohjelmaa laatiessaan. Mutta tiettävästi on sen kokoonpanossa
yksipuolisuus aina vältettävä. Vaihtelevaisuushan miellyttää, semminkin
lasta, ja sen vuoksi täytyy opettajan, mikäli mahdollista, yhä muutella
tuntiohjelmiaan. Tosin kyllä ennen opitut harjoitukset ovat silloin
tällöin uudestaan kerrattavat, mutta opettaja voittaa kaksinkertaisen
tuloksen, jos hän oppilailleen usein tarjoaa tehtäväksi jotakin
uutta. Vaan jos sitä vastoin samaa ohjelmaa poikkeamatta seurataan
viikkokausia, niin tehdään kasvatusopillinen erehdys, jonka seuraukset
piankin ilmestyvät siinä välinpitämättömyydessä ja vastahakoisuudessa,
jolla lapset tehtävänsä suorittavat. Mitä hyödyttää meitä kaikki
ruumiillisen kasvatuksen hyväksi uhrattu työ ja toimi, jos oppilaat
pakosta ja vastenmielisesti ottavat harjoituksiin osaa ja sittemmin,
koulutyönsä lopetettuaan, tahallaan laiminlyövät kaiken säännöllisen
ruumiinhoidon? Koulu on valmistus elämään. Koulussa tulee lapsen oppia
ruumiillisia ponnistuksia ja raitista, reipasta elämää rakastamaan.
Senpä tähden voimistelutunnit eivät milloinkaan saisi tulla ikäviksi.
Samassa kun opettajan tulee voimistelu-ohjelmaa laatiessaan silmällä
pitää erilaisten liikkeitten erilaisia vaikutuksia sekä itse opetuksessa
noudattaa oikeaa opetustapaa, niin hän on velvollinen kykynsä mukaan
järjestämään voimisteluharjoitukset siten, että oppilaat niistä saavat
todellista virkistystä sekä sielulleen että mielelleen, eikä ainoastaan
kangistuneelle ruumiilleen. Tästä tärkeästä seikasta ei saata kylläksi
usein, vakavasti ja pontevasti asianomaisia muistuttaa.
Innostuksen vireillä pitäminen tulee kansakouluissa useinkin sangen
vaikeaksi sen takia, että monessakin koulussa kaivataan sekä
varsinaista voimistelusalia että ajanmukaisia ja tarpeen vaatimia
telineitä. Sellaisissa kouluissa on ahkerasti harjoitettava leikkejä
ja urheilutemppuja, ja ovat harjoitukset pidettävät ulkoilmassa, kun
olosuhteet sitä myöntävät. Ilman suuren suuria kustannuksia voidaan
kuitenkin jokaiseen kouluun saada hankituksi pari rautatankoa (rekkiä),
muutamia pystysuoria tankoja, tavalliset puolapuut, pukki, plintti,
punnerruspuu, nuorapuut ja ponnistuslauta. Näitten telineitten muoto
ja mitat ilmoitetaan tarkemmin viidennessä luvussa. Tässä mainittakoon
vaan, että telineliikkeitä harjoitettaessa on aina varovasti meneteltävä,
etteivät oppilaat vahingoittuisi. Kaikissa hyppyliikkeissä telineitten
yli tulee joko opettajan itse tahi kahden luotettavan ja vankan pojan
ottaa hyppääviä vastaan. Rekillä älköön milloinkaan harjoiteltako
hengenvaarallisia temppuja kuten esim. jättiläisheittoa. Maa on rekin
alla peitettävä paksulla sahajauho- eli karvarinkuori-kerroksella. Sama
olkoon laita sen paikan mihin hypätään. Kun telineet ovat huoneessa,
niin on aina voimistelumattoja käytettävä. Monesta syystä on pukkia
vasta-alkavien harjoituksissa pidettävä plinttiä käytännöllisempänä
telineenä. Mutta vaikka pukki olisi matalaksikin asetettuna, niin
on kuitenkin aina määrättävä kaksi vastaanottajaa sen taakse.
Vaihtelevaisuuden voittamiseksi saattaa tavallisen ponnistuslaudan
asemesta käyttää n. s. »kimmoavaista ponnistuslautaa» eli »notkulautaa»,
jota lapset hyppyharjoituksiinsa aina kernaasti käyttävät. Yleensä
voidaan yliluokilla harjoittaa suhteellisesti enemmän telineliikkeitä
kuin aliluokilla, joilla leikkejä, järjestysliikkeitä ja ottelua
pääasiallisesti harjoiteltakoon.
Varsinkin nuorempina saattavat pojat ja tytöt vallan hyvin yhdessä
voimistella. Ilman vaaraa voivat tytöt ottaa osaa kaikkiin
järjestysharjoituksiin sekä vapaa- ja sauvaliikkeihin. Tämä olkoon
kuitenkin sanottu sillä edellytyksellä, ettei heitä vaivaa sisälliset
elinperäiset taudit. Varmuuden vuoksi tauluissa mainitaan, mitkä liikkeet
tytöille ovat pidettävät sopimattomina. Telinevoimisteluunkin voivat
tytöt haitatta ottaa osaa.
* * * * *
Lyhyessä muodossa mainittakoon tässä muutamia yleisiä neuvoja, havaintoja
ja selvikkeitä:
-- Vapaa leikki on arvoltaan parempi kuin huono voimistelu.
-- Kymmenen minuuttia kestävä jokapäiväinen voimistelu tuottaa terveydelle
enemmän hyötyä kuin kaksi kokonaista viikkotuntia.
-- Ankara kurinpito olkoon aina yhdistettynä hauskaan, reippaaseen ja
ystävälliseen esiintymiseen.
-- Veltto ja alakuloinen mielenlaatu opettajassa herättää
välinpitämättömyyttä oppilaissa.
-- Epävarma, unelias ja voimaton johto kuolettaa lapsissa innon ja halun
voimisteluun ja ponnistuksiin.
-- Opettaja älköön milloinkaan osoittako ujoutta.
-- Voimiensa takaa koettakoon hän päästä kaikesta sellaisesta vapaaksi,
mikä hänen äänessään, liikkeissään tahi esiintymistavassaan saattaa olla
naurettavaa.
-- Opettaja pitäköön aina koko luokkaa silmällä.
-- Kaikissa, odottamattomissakin olosuhteissa pysyköön hän levollisena.
-- Ilman varsinaista syytä älköön hän paikaltaan liikkuko.
-- Puheensa olkoon selvä ja voimakas; huutaminen on sopimaton.
-- Selityssanat[1] lausuttakoon selvästi ja levollisesti, tekosana
lyhyesti, terävästi ja voimakkaasti, kohottamatta varsin paljon itse
ääntä.
-- Oppilaitten tekemät virheet ovat aina korjattavat, kuitenkaan ei sillä
tavoin, että kaikki virheet yhtaikaa korjataan; ensin tärkeimmät ja
törkeimmät, sittemmin vähäpätöisemmät.
-- Korjaaminen ei saa tapahtua silloin, kun lapset ovat jossakin
väsyttävässä asennossa.
-- Hitaat oppilaat saakoot erityisiä neuvoja ja ohjeita toisten
levähtäessä.
-- Kovakätinen ja kömpelömäinen menetteleminen liikkeitä ja asentoja
korjatessa on aina sopimaton.
-- Pitkäpuheisia selityksiä on vältettävä.
-- Liikkeen näyttäminen on parempi kuin sen selittäminen.
-- Se oppilas, joka tehtävälle liikkeelle tahi asennolle saapi parhaimman
muodon, näyttäköön sen uudestaan, muille noudatettavaksi esimerkiksi.
-- Oppilaat ovat totutettavat heti paikalla tottelemaan.
-- Kun »valmiit» tahi »huomaa» sana lausutaan, vallitkoon heti täydellinen
äänettömyys.
-- Perusasento edellyttää ja vaatii liikahtamattomuutta.
-- Lepoajan kestäessä ja telineliikkeitä tehtäessä vallitkoon suurempi
vapaus.
-- Lasten tulee voimisteluun mennessään jättää eri pukuhuoneesen
liikanaiset vaatteet.
-- Raskaat kengät, kiristetyt vyöt, kannikkeet ja kaulukset ovat aina
poisjätettävät.
-- Oppilaitten tulee, kukin vuoroonsa, joko yksitellen tahi parittain
toimittaa »järjestäjän» työtä, johon kuuluu telineitten nostaminen y. m.
-- Voimistelusalissa on ilma aina pidettävä puhtaana ja viileänä (noin
12-15 astetta).
-- Sali on joka tunnin välillä tuulettava ja sen lattia vähintäänkin
kerran päivässä huolellisesti laastava; sitä ennen on sille lunta, vettä
tahi kosteita sahajauhoja ripotettava.
* * * * *
Lopuksi mainittakoon tässä vielä ne epäsäännölliset asennot ja
liikkeenmuodot, jotka voimistelussa ovat vallan usein tavattavissa.
Korjausta vaaditaan:
-- Kun perusasennossa ja marssiessa katse alaspäin luodaan;
-- Kun yleensä eri asennoissa ja etenkin käsien ollessa ylöspäin
nostettuina pää pidetään eteenpäin kumarrettuna;
-- Kun rinta on sisään painettuna;
-- Kun ruumis luonnottomasti jännitetään;
-- Kun ristiluut sisäänpäin taivutetaan;
-- Kun hartijat ylöspäin kohotetaan;
-- Kun perusasennossa käsivarret pidetään jäykästi ojennettuina;
-- Kun käsivarsien ja säärien ojennusliikkeissä niveleitä ei tarpeeksi
ojenneta;
-- Kun perusasennossa kämmenet käännetään taaksepäin tahi kädet viedään
liian paljon eteenpäin;
-- Kun kämmenet käännetään eteenpäin käsien ollessa ylöspäin ojennettuina;
-- Kun sormenpäät viedään yhteen käsien ollessa lyöntiasennossa;
-- Kun sormet pannaan ristiin käsien ollessa niskaan vietyinä;
-- Kun käsiä ja kyynärpäitä käsivarsien koukistusasennoissa ei tarpeeksi
viedä taaksepäin;
-- Kun ei oteta huomioon, että jalkain välinen kulma aina on oleva suora;
-- Kun polvi- ja sääri-asennoissa jalkain väli on liian pieni ja toinen
polvi notkistetaan liian vähän;
-- Kun varvas- ja käyntiasennoissa jalkain väli on tarpeettoman suuri;
-- Kun käyntiasennoissa lantiota ei viedä asetetun jalan suuntaan;
-- Kun jalka-asennoissa ruumiinpaino ei ole molemmille jaloille tasan
jaettuna;
-- Kun säärennosto-liikkeissä nilkkaniveltä ei tarpeeksi ojenneta;
-- Kun kierto- ja taivutusliikkeissä polvet notkistetaan, kantapäät
kohotetaan maasta ja jalkain suunta muutetaan;
-- Kun ei kaikissa asennoissa vapaasti hengitetä;
-- Kun telineliikkeitä harjoittaessa ei noudateta hyvää ja mallikelpoista
ryhtiä;
-- Kun laskuhyppäyksiä suoritetaan huolimattomasti.
Eräs sangen tärkeä seikka on vielä huomioon otettava. Kuten tunnettu,
saapi oppilaita, mitä lukuaineihin tulee, usein kehoittaa suurempaan
ahkeruuteen. Voimistelussa on asian laita monesti vallan päinvastainen.
Jos ollaan tekemisissä turmeltumattomien, terveitten ja reippaitten
poikain kanssa -- onneksi on niitä maassamme vielä montakin --, niin
opettaja usein on pakoitettu hillitsemään lasten liioiteltua intoa ja
halua ruumiillisiin harjoituksiin. Liika on aina liikaa, ja sen vuoksi
tulee opettajan sekä itse käsittää että saada oppilaansa käsittämään,
että voimistelemme voidaksemme elää, emmekä elä voidaksemme ainoastaan
voimistella.
* * * * *
Ennenkuin ryhdymme selittämään seuraavaa, järjestysharjoituksia
sisältävää osaa, ovat ne pääsuunnat, mitkä voimistelussa alituisesti
kysymykseen tulevat, tässä lueteltavat ja selitettävät. Käsityksen niistä
saamme likiolevasta kuviosta, jossa oikea jalka ajatellaan koko ajan
pysyvän paikallaan, mutta vasen jalka sitävastoin siirretyksi johonkuhun
kuviossa olevaan suuntaan: 0 sisäänpäin, 1 sisäviistoon, 2 eteenpäin, 3
etuviistoon, 4 ulospäin, 5 ulkoviistoon, 6 taaksepäin, 7 takaviistoon.
[Kuva 1.]
[1] Jokainen komento sisältää sekä _selityssanat_ että _tekosanan_.
Edelliset ilmoittavat _mikä_ on tehtävä, jälkimmäinen sanoo, _koska_
tehtävä on suoritettava.
II. Järjestysharjoituksia.
Asennonmuutoksia, käännöksiä ja käyntilajeja.
=Paikoille asettuminen.= Oppilaat järjestetään pituutensa mukaan
yhteen tahi kahteen riviin, joko siten, että ne tulevat seisomaan
toinen toisensa _takana_, jolloin riviä sanotaan »_peräkkäisriviksi_»,
tahi asetetaan ne _sivuttaisin_ seisomaan, jolloin riviä sanotaan
»_rintamariviksi_». Jälkimmäisessä asennossa kukin kääntää oikean
olkapäänsä pisintä (ensimmäistä) miestä kohti. Peräkkäisrivissä tulee
jokaisen välin olla noin kahden jalanmitan suuruisen, rintamarivissä
noin kämmenen levyisen. Riviä sanotaan silloin »_supistetuksi_». Kun
supistettua peräkkäisriviä »_hajoitetaan_», niin kaikki rivissä olevat,
paitse ensimmäinen, astuvat lyhkäsillä askeleilla taaksepäin, kunnes
kukin eteenpäin kurotetuilla käsivarsillaan tasan ulottuu edelläseisovan
hartijoihin saakka (kuv. 2.) Jos taas rintamarivi on hajoitettava, niin
kaikki, paitse ensimmäinen, astuvat sivullepäin ja välit suurennetaan,
kunnes kukin ensimmäiseen mieheen päin nostetulla käsivarrellaan ulottuu
vieruskumppaninsa hartijaan saakka (kuv. 3). Kun hajoitettu rivi sitten
uudestaan on supistettava, niin ensimmäinen mies pysyy paikallaan, mutta
kaikki muut astuvat (peräkkäisrivissä) eteenpäin tahi (rintamarivissä)
sivullepäin, kunnes alkuperäinen paikoille asettuminen uudestaan on
saavutettu. Ahtaantuminen olkoon aina kielletty.
[Kuva 2.]
[Kuva 3.]
=Ojennus= _peräkkäisrivissä_ toimitetaan siten, että rivin ensimmäinen
mies seisoo liikkumatonna, mutta muut kaikki siirtyvät tarpeen mukaan
joko vasempaan tahi oikeaan, kunnes kukin tulee sellaiseen asentoon,
ettei hän voi muita nähdä kuin lähinnä olevaa kumppaniaan. Jos
_rintamarivissä_ ojennus on tehtävä, niin kaikki kääntävät päänsä
paikallaan olevaa ensimmäistä miestä kohti ja siirtyvät pienillä
askeleilla eteenpäin tahi taaksepäin (mutta ei sivullepäin), kunnes
kukin, pää pystyssä ollen, töin tuskin voi eroittaa kolmannen miehen
(katsojasta lukien) rintaa. Ensimmäisinä voimisteluvuosina saavat lapset
ojennusta tehtäessä katsoa alas kumppaniensa jalkoihin päin. Kun
opettaja huomaa rivin tyydyttävän suoraksi, komentaa hän:
=Perusasento!= Tässä asennossa pidetään pää pystyssä, katse suoraan
eteenpäin, leuka taaksepäin vedettynä, rinta pullistettuna, selkä
suorana, vatsa sisäänvedettynä, perälihakset jännitettyinä, olkapäät
taaksepäin vietyinä, käsivarret vapaasti ja luonnollisesti riippuen,
kämmenet reisiä kohti käännettyinä, kantapäät yhdessä, polvet täydesti
ojennettuina, jalat suorassa kulmassa (kuv. 4). Koska perusasento
voimisteluun tottumattomalle alussa käy piankin väsyttäväksi, komennetaan
aina kotvasen ajan kuluttua:
[Kuva 4.]
=Lepoasento=, jossa asennossa toinen jalka, yhdentekevä kumpiko, on
asetettuna jalanmitan verran etuviistosuuntaan sillä tavoin, että
ruumiinpaino tulee pääasiallisesti lepäämään paikallaan pysyvällä
jalalla. Kaulassa, selässä ja säärissä olevien lihaksien jännitys saapi
höltyä.
=Käännös.= Voimistelussa harjoitetaan käännöksiä sekä vasempaan
että oikeaan. Puoliympyrän käännöstä sanotaan »_täyskäännökseksi_»,
neljännesympyrän käännöstä »_puolikäännökseksi_» ja kahdeksannesympyrän
käännöstä _neljänneskäännökseksi_. Käännökset tehdään kahdessa tempussa
joko »_luvun mukaan_», jolloin oppilaat tekevät tempun kerrallaan heti
komentosanan lausuttua, tahi toimitetaan molemmat temput ilman pitempää
väliaikaa heti sen jälkeen kun opettaja on lausunut komentosanansa, joka
tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei saa olla mikään laskusana. Kaikki
käännökset vasempaan tehdään vasemman jalan varpailla ja oikean jalan
kantapäällä; oikeaan päinvastoin. Kun käännös tehdään luvun mukaan esim.
vasempaanpäin, niin ensimmäisen tempun jälkeen jäädään seisomaan vasemman
jalan koko jalkapohjalle ja oikean jalan varpaille. Toisessa tempussa
oikea jalka ponnistamalla asetetaan vasemman jalan viereen. Ensimmäisillä
voimistelutunnilla on täyskäännös tehtävä neljässä tempussa kahden
puolikäännöksen muodossa.
=Jako.= Alkuharjoituksena rivin kahtia jakoon tehdään komennon mukaan,
ensin päänkierto oikeaan (ensimmäiseen mieheen päin), sitten päänkierto
vasempaan ja lopuksi suoraan eteenpäin. Kun sen jälkeen opettaja
komentaa: »_jako kahteen_» (»kolmeen» tahi »neljään»), niin kaikki
vilkkaasti kääntävät päänsä, vaan ei vartaloaan, kohti ensimmäistä
miestä, joka samassa kääntää päänsä vieruskumppaniansa kohti lausuen
lyhyesti ja selvästi: »_yks’_». Toinen mies sanoo »_kaks’_», kiertäen
samassa päänsä seuraavaa kohti, joka vuorostaan samalla tavoin lausuu
»_yks’_» (tahi »_kolme_», jos rivi on jaettava kolmeen), j. n. e.
viimeiseen mieheen saakka, joka kuitenkin, numeronsa sanoessa, jättää
päänkierron vastakkaiseen suuntaan päin tekemättä. Se, joka numeronsa
on lausunut, kääntää äkisti päänsä suoraan eteenpäin ja seisoo sitten
liikkumatonna. Jos jako on toimitettava peräkkäisrivissä ollen, niin
pää, järjestysnumeroa sanottaessa, pikimmältään käännetään vasempaan ja
sitten uudestaan suoraan eteenpäin.
=Rivistä asentoihin meneminen.= Vapaaharjoituksia varten on rivistä
mentävä »_asentoihin_», jonka tehtävän saattaa suorittaa monella eri
tavalla. Jos rivi on jaettuna esim. kolmeen, voipi opettaja komentaa
vallan yksinkertaisesti: »_ensimmäiset askel (kaksi, kolme askelta)
eteenpäin, kolmannet askel (kaksi, kolme askelta) taaksepäin (tahi
päinvastoin) -- mars!_» Peräkkäisrivistä askeleet tietysti otetaan
sivullepäin. Jos komennetaan: »_eteenpäin asentoihin_», niin kolmannet
(tahi ensimmäiset) marssivat 4 askelta ja toiset 2 askelta eteenpäin.
Kun komento kuuluu: »_keskeltä asentoihin_», niin ensimmäisten ensin
tulee tehdä täyskäännös, jonka jälkeen ensimmäiset ja kolmannet yht’aikaa
astuvat 2 askelta eteenpäin; lopuksi ensimmäiset uudestaan tekevät
täyskäännöksen. Jos taas komennetaan: »_takaisin asentoihin_», niin
aluksi ensimmäiset ja toiset tekevät täyskäännöksen, sitten astuvat ne
eteenpäin, ensimmäiset 4 askelta ja toiset 2 askelta, ja lopuksi tekevät
ne, heti paikoilleen tultuaan, uudestaan täyskäännöksen. Alkuperäisestä
rivistä asentoihin lähteneet miehet astuvat takaisin riviin (»sulkevat
rivin») tavalla, joka vastaa sitä tapaa, millä rivistä ovat lähteneet.
Komennetaan: »_Takaisin riviin_» eli »_sulkekaa ensimmäisten_ (toisten,
kolmanten) _rivi -- mars!_»
=Sivuasentoon meneminen.= Peräkkäisrivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen
toiset miehet astuvat askeleen etuviistoon, vasempaan tahi oikeaan,
niin että kukin heistä tulee seisomaan sivupuolella sitä miestä, mikä
alussa seisoi hänen edessään. Asentoaskel tehdään toisessa tempussa. Kun
tavallisessa käynnissä on mentävä sivuasentoon, niin ensimmäisten miesten
tulee askeleitaan hieman lyhentää, että toiset (pitennetyillä askeleilla)
pikemmin pääsisivät heidän viereensä.
=Taka-asentoon ja etuasentoon meneminen= suoritetaan sivu-asennosta sillä
tavoin, että ensimmäiset (eli toiset) astuvat askeleen joko etuviistoon
tahi ulkoviistoon, joten uudestaan tullaan seisomaan toinen toisensa
takana. Jos taka-asennosta on mentävä etuasentoon tahi päinvastoin,
niin voidaan astua joko vasemmalta tahi oikealta puolelta. Edellisessä
tapauksessa alkaa oikea, jälkimmäisessä vasen jalka, joka etuasentoon
mentäessä astuu sisäviistosuuntaan, taka-asentoon mentäessä takaviistoon.
Asentoaskel tehdään neljännessä tempussa. Jos etuasennosta on mentävä
taka-asentoon esim. vasemmalta, niin tämä tehtävä voidaan suorittaa
myöskin sillä tavoin, että tehdään vasemman jalan kantapäällä käännös
vasempaan ja samassa tempussa vasen jalka astuu askeleen ulospäin, jonka
jälkeen, yhä vasempaan kääntyen, mennään kolmella askeleella kumppanin
taakse; ponnistusaskel tehdään neljännessä tempussa. Päinvastoin kun
taka-asentoon mennään oikealta.
Jos oppilaat seisovat parittain (sivuasennossa) ja jos esim.
vasenpuolisten miesten tulee mennä sivuasentoon oikealle, niin tämä
asennonmuutos toimitetaan 4 tempussa joko etutietä tahi takatietä siten,
että ensin mennään etuasentoon tahi taka-asentoon ja siitä sitten
sivuasentoon oikealle.
=Ensimmäisten pyörre toisten ympäri= ja päinvastoin toimitetaan
yhdistämällä kaksi sellaista, ennen selitettyä asennonmuutosta, jotka 4
tempussa suoritetaan. Kiertävä mies tulee siis kahdeksalla askeleella
takaisin edelliseen asentoonsa. Jos pyörre tehdään esim. vasempaanpäin,
tulee liikkuvan miehen pitää silmällä, että seisova mies aina on hänen
vasemmalla kädellään.
=Käyntiä= harjoitetaan sekä »_paikalla_» että »_eteenpäin_». Edellisessä
tapauksessa pysytään paikalla, mutta nostetaan joka askeleella jalka
pari senttimetriä lattiasta. Käyntiä eteenpäin harjoitetaan alussa
siten, että oppilaat, peräkkäisrivissä ollen, marssivat eteenpäin
ympäri salia sitä tietä ja siinä tahdissa, jonka ensimmäinen -- alussa
opettaja itse -- määrää. Tätä yksinkertaisinta käyntilajia sanotaan
»_kiertokäynniksi_». Käyntiä alotetaan jotensakin voimakkaalla
polkuaskeleella ja aina vasemmalla jalalla. Jo toinen askel on oleva
keveä ja kimmoavainen. Oppilaitten väli rivissä noin metrin suuruinen.
Kun opettaja komentaa »seis!», niin kaikki astuvat vielä täyden askeleen
ja tekevät sitten ponnistuksella asentoaskeleen toisessa tempussa.
Tätä harjoittaessa saattavat lapset alussa ääneensä lukea »yks’,
kaks’». -- Käyntiä voipi harjoittaa myöskin taaksepäin sekä sivullepäin;
viimeksi mainitussa tapauksessa jalkaa ei saa siirtää toisen sivutse. Jos
supistetun rintamarivin tulee siirtyä sivullepäin, tehdään ensin »jalkain
sulkeminen», jonka jälkeen siirtyminen toimitetaan lyhkäsillä askeleilla
sivullepäin verrattain nopeassa tahdissa.
=Käyntilajeja.= Tavallisessa kiertokäynnissä saattaa erilaisia
käyntilajeja harjoittaa. Käynti, jossa joka neljäs, viides eli kuudes
askel on _polkuaskel_, opettaa vasta-alkavaa _tahtia_ noudattamaan.
Käyntiä varpailla sanotaan »_varvaskäynniksi_», ja tätä käyntilajia on
ahkerasti harjoitettava syystä, että lapset sen kautta oppivat keveästi
ja kimmoavasti astumaan. _Tanakäynniksi_ sanotaan sitä käyntilajia, jossa
sääret ojennetuilla polviniveleillä astuessa nostetaan eteenpäin (kuv.
5). _Porraskäynnissä_ nostetaan joka askeleella polvi eteen-ylöspäin
(kuv. 6). _Kääpiökäynnissä_ pidetään polvet notkistettuina ja kädet
lanteilla (kuv. 7). _Jättiläiskäynti_ tehdään varpailla ja pitkin askelin
sekä kädet ylöspäin nostettuina (kuv. 8). _Junamarssiksi_ sanotaan sitä
käyntilajia, missä peräkkäisrivi yhä kiihtyvällä vauhdilla rientää
eteenpäin. Kädet pidetään silloin edellä käyvän hartijoilla. _Käyntiä
jälkiaskeleilla_ harjoitetaan siten, että vasemman jalan astuttua
askeleen eteenpäin, siirretään oikea jalka vasemman taakse, ja näin
jatketaan, kunnes komennetaan »seis». _Käynti vaihtoaskeleilla_ on
edellisestä lajista muodostunut käyntilaji. Vasemman jalan astuttua
ensimmäisen askeleensa ja oikean jalan siirryttyä vasemman taakse,
astuu vasen jalka kolmannessa tempussa vielä kerran eteenpäin, jonka
jälkeen oikea jalka siirretään eteenpäin, vasen jalka oikean taakse ja
oikea uudestaan eteenpäin, j. n. e. _Käyntiä nousahtamalla varpaille_
harjoitetaan siten, että jokaisen askeleen jälkeen etumaisella
jalalla tehdään äkillinen varpaillenousu, ennenkuin toinen jalka
eteenpäin siirretään. _Hyppykäynti_ muistuttaa edellistä lajia, mutta
varpaillenousun asemesta tehdään tässä harjoituksessa pieni hyppäys
eteenpäin joka askeleen jälkeen.
[Kuva 5.]
[Kuva 6.]
[Kuva 7.]
[Kuva 8.]
=Täyskäännös marssiessa= on alussa tehtävä neljässä tempussa siten, että,
yhä vasempaan kääntyen, astutaan 4 askelta paikalla. Jos käännös on
tehtävä vasempaanpäin, niin opettaja lausuu »_mars_»-sanan silloin, kun
oppilaat laskevat oikean jalkansa maahan; päinvastoin jos käännös tehdään
oikeaan. Alussa ja kunnes varmuutta on saavutettu lukevat oppilaat
ääneensä: »_yks’, kaks’, kolme, neljä -- yks’_». Viimemainitussa tempussa
vasen jalka voimakkaalla polkuaskeleella uudestaan alottaa käyntiä
eteenpäin. Kun opettaja komentaa: »_täyskäännös vasempaan -- seis_», niin
lasten tulee lukea: »_yks’, kaks’, kolm’, neljä_».
Varmuutta saavutettuaan oppilaat harjoittakoot täyskäännöstä sotilaitten
tavalla. Silloinkin tekosana lausutaan siinä silmänräpäyksessä, jolloin
_oikea_ jalka maahan lasketaan, sillä sotilaitten harjoituksissa
täyskäännökset tehdään aina vasempaan. Mars-sanan jälkeen vasen jalka
astuu täyden askeleen eteenpäin, jonka perästä oikea jalka asetetaan
lyhemmän välin päähän vasemman eteen, hieman etuviistosuuntaan (katso
kuv. 9) ja samassa tempussa tehdään käännös molemmilla jalkapohjilla
vasempaan. Seuraavassa tempussa taas vasen jalka siirretään eteenpäin,
käynnin uudestaan alottamista varten.
[Kuva 9.]
Kiertokäynnin ja käännöksen (neljällä askeleella) opittua on uusia
käyntilajeja harjoitettava. Niistä mainittakoon tässä muutamia helpompia.
=Kehäksi asettuminen.= Kiertokäynnissä tehdään kehä yhä pienemmäksi ja
ympyränmuotoisemmaksi. Tätä asettumistapaa käytetään useassa leikissä.
=Käyntiä kiemuraan.= Peräkkäisrivi marssii seuraavalla sivulla olevan
kuvan osoittamalla tavalla. Kun ensimmäinen mies on saapunut kiemuran
keskikohtaan, niin hän tekee äkkinäisen käännöksen vasempaan ja astuu
kierteitten välisiä teitä takaisin. Kukin seuraa tarkasti edellä käyvää.
[Kuva 10.]
=Mutkakäyntiä.= Ensimmäinen astuu, muitten seuraamana, tasaista tahtia
kaikenlaisia vääräviivaisia teitä pitkin (katso kuv. 11).
=Vastakäyntiä.= Rivin marssiessa eteenpäin ensimmäinen mies kääntyy
takaisin ja astuu likellä riviä vastakkaiseen suuntaan (kuv. 12). Sillä
paikkaa, missä ensimmäinen käännöksen teki, kaikki muutkin kääntyvät.
=Käärmeenkäyntiä= tehdään kuten edellistä, mutta vuorotellen vasempaan ja
oikeaan (kuvio 13).
[Kuva 11.]
[Kuva 12.]
[Kuva 13.]
=Läpikäyntiä.= Tavallisesta kiertokäynnistä muodostetaan vääräviivainen
kuvio, muodoltaan 8-numeron kaltainen (kuv. 14). Sillä kohtaa, missä
kuvion eri osat käyvät ristiin, astuu mies kerrallaan, vuorotellen
kummaltakin puolelta, kahden toiseen suuntaan menevän miehen välitse.
=Pujottelukäyntiä.= Kehäksi asettumisen jälkeen kääntyvät toiset
miehet täydesti vasempaan, joten parit tulevat seisomaan vastatusten.
Välit saavat olla verrattain suuret. Kysymyksessä olevaa käyntilajia
suoritetaan siten, että esim. ensimmäiset miehet liikkuvat eteenpäin,
kierrellen vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta toisten miesten
sivutse. Viimemainitut miehet, seisoen paikoillaan, kurottavat vuorottain
vasemman ja oikean kätensä ohimeneville. Pujottelukäyntiä saattaa tehdä
myöskin siten, että sekä ensimmäiset että toiset liikkuvat yht’aikaa,
kierrellen toinen toisensa sivutse ja ojentaen sivumennessään kätensä
vastaantulevalle.
=Keskeltäkäyntiä.= Kun kiertokäynnistä uudestaan suora rivi on
muodostettava, niin ensimmäinen, muitten seuraamana, marssii salin
keskisuuntaa pitkin ja, tullessaan salin toiseen päähän, astuu hän
paikalla, kunnes »seis»-sana lausutaan.
=Kaksi-, neli- ja kahdeksanmiehisen rivin muodostaminen.= Keskeltäkäynnin
jälkeen ensimmäinen mies kääntyy vasempaan, toinen oikeaan, kolmas taas
vasempaan j. n. e. Älköön kukaan astuko sivullepäin, ennenkuin hän on
saapunut sille kohdalle, missä ensimmäinen mies käännöksensä teki. Salin
toisessa päässä kaksi, eri suunnilta tulevaa yhtyy pariksi (kuv. 15),
jonka jälkeen erityiset parit suorittavat saman marssiliikkeen, niin
että saadaan nelimiehisiä rivejä (kuv. 16). Samalla tavalla muodostetaan
8-miehisiä rivejä, j. n. e. Jatkamalla marssiliikettä ja jakamalla rivejä
kahtia saadaan vähitellen uudestaan alkuperäinen peräkkäisrivi.
[Kuva 14.]
[Kuva 15.]
[Kuva 16.]
=Kaarimarssi.= Tätä marssiharjoitusta usein käytetään, kun
vapaaharjoituksia varten rintamarivistä on asentoihin mentävä. Käsitämme
hyvin miten se tehdään, jos ajattelemme rintamarivin olevan jonkunlaisena
säteenä ympyrässä. Säteen eli rivin toinen, ympyrän keskipisteessä oleva
pää pysyy paikallaan, mutta toinen pää kulkee eteenpäin kehää pitkin,
kunnes rivi, joka marssiliikettä tehtäessä on pidettävä vallan suorana ja
suljettuna, tulee sellaiseen suuntaan, joka alkuperäisen suunnan kanssa
muodostaa suoran kulman. Marssiessa on pää pidettävä käännettynä siihen
sivumieheen päin, joka kehää pitkin astuu. Jos rivi on pienempi, esim.
3-, 4- tahi 5-miehinen, niin kaarimarssin saattaa parhaimmin suorittaa
kolmella askeleella; neljännessä tempussa tehdään asentoaskel. Rivin
ollessa niin pitkä, ettei askeleitten lukua voida määrätä, tulee lasten,
uuteen suuntaan tultuaan, astua paikalla, kunnes toisin komennetaan.
=Juoksua.= Kun tavallisessa kävelymarssissa askeleitten lukumäärä on
oleva ainakin 120 minuutissa, niin tämä luku on juoksumarssissa nouseva
aina 180 saakka. Opettajan lausuttua »_juoksuun eteenpäin_», tulee
jokaisen kallistaa ruumiinsa hieman eteenpäin ja samassa koukistaa
käsivartensa suoraan kulmaan saakka. Itse juokseminen toimitetaan aina
varpailla ja jotensakin ojennetuilla polviniveleillä, keveästi ja
kimmoavasti. Pää pystyssä, rinta pullistettuna. Kun juoksua harjoitetaan
tomua sisältävässä huoneessa, tapahtukoon hengittäminen nenän kautta.
Askelten lukumäärä »seis»-sanan jälkeen on poikkeamatta oleva kolme,
joten siis asento-askel tulee neljännessä tempussa. Kun juostessa
_täyskäännös_ tehdään, niin tekosana (mars), kuten käyntimarssissakin,
on lausuttava siinä silmänräpäyksessä, jolloin _oikea_ jalka maahan
lasketaan. Käännös suoritetaan 4 tempussa paikalla-juoksun muodossa.
Viidennessä tempussa alottaa taas vasen jalka ponnistuksella juoksua
eteenpäin. Luetaan siis: (mars!) _yks’, kaks’, kolm’, neljä_, -- =yks’=.
Viimeinen sana lausutaan muita voimakkaammin.
III. Vapaaharjoituksia ilman sauvaa.
1. Käsiliikkeitä.
=Kättenkoukistus.= Liikunto tapahtuu pääasiallisesti kyynärniveleessä,
mutta myöskin rannenivel ja ensimmäiset sorminiveleet ovat samassa
koukistettavat. Oikean muodon saamista varten ovat kädet ensin hieman
nostettavat ja samassa käsivarret voimakkaasti kierrettävät ulospäin
(katso kuv. 17), jonka jälkeen kyynärniveleet koukistetaan kunnes
sormenpäät koskettelevat olkapäitä (kuv. 18).
[Kuva 17.]
[Kuva 18.]
Kättenkoukistusta seuraa
=Kättenojennus=. Käsivarsia saattaa ojentaa eteenpäin (kuv. 19),
ulospäin (kuv. 20), ylös (kuv. 21), alas ja alastaaksepäin. Kämmenet
pidetään käännettyinä toisiansa vastaan kaikissa näissä suunnissa,
paitse ulospäin-suunnassa, jossa sekä käsivarret että kämmenet ovat
vaakasuorassa tasossa. Pää on pidettävä täydesti pystyssä etenkin
silloin, kun kädet ovat ylöspäin ojennettuina. Tässä viimemainitussa
asennossa on huomio erityisesti luotava käsien asentoon syystä, että
kämmenet siinä helposti kääntyvät eteenpäin. Mitä itse ojentamiseen
tulee, on se aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti, mutta
vartalon vakaa ja horjumaton ryhti on kuitenkin aina säilytettävä.
Rinta ei saa painua sisään, kun kädet eteenpäin ojennetaan, eikä selkä
saa koukistua, kun kädet ovat pystyssä.
[Kuva 19.]
[Kuva 20.]
[Kuva 21.]
=Kättennosto.= Täydesti ojennetut käsivarret, suorine ja suljettuine
sormineen, nostetaan eteenpäin, ulospäin ja ylöspäin samoihin
alkuasentoihin, joihin ne ojennetaankin. Jos kädet ensin viedään
eteenpäin ja sitten samaa vauhtia ylös, niin sanotaan liikettä
»_kättennostoksi etutietä ylöspäin_». Kädet viedään »_ulkotietä
ylöspäin_», kun ne ensin nostetaan ulospäin ja sitten ylös.
=Kättenkiertoa.= Kaikissa niissä asennoissa, joihin käsivarret
ojennetaan, saattaa niitä kiertää pituusakseliensa ympäri vuorotellen
ulos- ja sisäänpäin. Liikettä voipi myöskin harjoittaa käsivarsia
pyörittäessä (katso »kättenpyöritys»).
Kättennostoa seuraa
=Kättenlaskeminen=, jota ylöspäin olevasta suunnasta saattaa tehdä sekä
»etutietä» että »ulkotietä». Käsivarret ovat tässäkin harjoituksessa
pidettävät vallan suorina. Sekä kättennostossa että kättenlaskemisessa
ulkotietä on kiertäminen tehtävä vaakasuorassa tasossa.
=Kättenheitoksi= sanotaan sellaista kättennostoa (tavallisesti etutietä)
ylöspäin, joka toimitetaan hyvin voimakkaasti ja nopeasti. Käsiä takaisin
perusasentoon vietäessä ovat ne, kuten edellisessäkin liikkeessä,
pidettävät jäykkinä ja suorina.
=Kättenpyöritys.= Jos käsivarret ensin nostetaan etutietä ylös ja sitten
samaa vahtia lasketaan ulkotietä alaspäin, niin sanotaan liikettä
kättenpyöritykseksi. Harjoitus on tehtävä tasaisesti jatkuvalla
nopeudella nelijakoisessa tahdissa. Sitä käytetään useimmiten
hengitysharjoituksena. Tässä liikkeessä sekä yleensä kättenlaskemisessa
ulkotietä käännetään kämmenet alaspäin siinä silmänräpäyksessä, jolloin
käsivarret ovat vaakasuorassa tasossa.
=Kättenheilutus.= Hyvää ryhtiä säilyttämällä heitetään käsivarret
etutietä ylöspäin ja viedään sitten heti uudestaan samaa tietä alas,
jonka jälkeen harjoitusta tahdissa jatketaan, kunnes »seis» komennetaan.
=Kättenlyönti.= Kun käsivarret lyöntiä varten ovat nostettavat
alkuasentoon, niin ne hieman kohotetaan ja samassa koukistetaan
rinnalle siten, että sormenpäät tulevat vastatusten, koskematta
kuitenkaan toisiaan. Kämmenet ovat alaspäin käännettyinä ja peukalot
koskevat rintaan. Kyynärpäät taaksepäin (kuv. 22). Kättenlyönti tehtään
kyynärniveleitä voimakkaasti ojentamalla.
=Kättentyöntö.= Alkuasento (»kädet työntöön») on muodoltaan melkein
samanlainen kuin kättenkoukistus; se eroaa viimemainitusta ainoastaan
siinä suhteessa, että kädet pidetään nyrkitettyinä sekä alkuasennossa
(kuv. 23) että työntöä tehtäessä. Ranneniveleet, jotka alkuasennossa
pidetään taivutettuina, ojennetaan työntäessä suoriksi.
[Kuva 22.]
[Kuva 23.]
=Kädet sahausasennossa.= Jos sahaaminen on toimitettava ainoastaan
toisella kädellä joku määrä kertoja, niin alkuasento on senkaltainen,
kuin kuv. 24 osoittaa. Käsi, jonka ajatellaan pitävän sahaa, ojennetaan
vartaloa kierrettäessä voimakkaasti alaspäin, jonka jälkeen se uudestaan
viedään edelliseen asentoonsa voidakseen sahausta heti jatkaa. Liikettä
saattaa harjoittaa silläkin tavoin, että kummankin käden ajatellaan
vievän omaa sahaansa. Tällaista harjoitusta varten asetetaan toinen jalka
ulospäin, vartalo taivutetaan eteenpäin ja kierretään samassa vähän esim.
oikeaan, jolloin oikea käsivarsi, kyynärniveleestään koukistettuna,
viedään taaksepäin ja vasen käsi ojennetaan alaspäin. Kädet nyrkitettyinä
(kuv. 25). Sahatessa kierretään ruumis voimakkaasti vuorotellen vasempaan
ja oikeaan. Sahaaminen on tahtiharjoitus.
[Kuva 24.]
[Kuva 25.]
=Kädet hakkausasennossa.= Vieressä oleva kuva näyttää kysymyksessä olevan
liikkeen alkuasennon. Hakatessa viedään nyrkit alas ja taaksepäin, niin
että ne tulevat alaraajojen väliin. Harjoitusta saattaa tehdä sekä
tahdissa että luvun mukaan.
=Kädet niittöasennossa.= Käsivarret heilutetaan sivullepäin siten, että
oikeaanpäin mennessään oikea käsivarsi pysyy ojennettuna, mutta vasen
koukistetaan rinnan eteen sillä tavalla kuin vieressä oleva kuva osoittaa
(kuv. 27). Toinen jalka asetetaan ulospäin alkuasentoon mennessä. Itse
niittäminen tapahtuu siten, että alkuasennosta mennään vastakkaiseen
asentoon käsiä heiluttamalla ja vartaloa kiertämällä, jota paitse
niittäessä selkä vuorotellen kumarretaan ja ojennetaan.
=Kädet lanteilla.= Peukalot taaksepäin, muut sormet suljettuina ja
suorina eteenpäin. Kyynärpäät taaksepäin, ranteet ojennettuina (kuv. 28).
[Kuva 26.]
[Kuva 27.]
[Kuva 28.]
=Kädet niskaan.= Sormien viimeiset nivelkappaleet niskaa vasten.
Sorminiveleet ja ranteet ojennettuina. Keskisormien päät yhteen. Pää
pystyssä. Kyynärpäät taaksepäin. Selkä suorana, vatsa sisään (kuvat 29 ja
30).
=Kättenojennusta erisivuisesti.= Koukistusasennosta käsivarret ojennetaan
eri suuntiin, esim. oikea ulospäin, vasen ylös (kuv. 31). Kolmannessa
tempussa käsivarret uudestaan koukistetaan, jonka jälkeen ne neljännessä
tempussa ojennetaan päinvastoin. Näin jatketaan, kunnes jossakin
määrätyssä tempussa, esim. kymmenennessä, molemmat kädet yht’aikaa
ojennetaan alaspäin. Erisivuisesti ojennetaan käsiä esim. ulos- ja
eteenpäin, eteen- ja ylöspäin, alas- ja ylöspäin.
[Kuva 29.]
[Kuva 30.]
[Kuva 31.]
2. Sääriliikkeitä ja erilaisia asentoja.
=Jalkainsulkeminen ja jalkainavaaminen.= Jos jalat perusasennossa
olevasta suorakulmaisesta asennostaan viedään vastatusten siten, että
niiden sisäpuoliset reunat yhtyvät, niin sanotaan jalkain olevan
_suljettuina_ ja itse liikettä sanotaan _jalkainsulkemiseksi_. Jalat
_avataan_ sillä tavalla, että ne viedään alkuperäiseen suorakulmaiseen
perusasentoonsa.
=Jalannosto ja jalanheitto.= Jalannostossa tulee ainoastaan
taaksepäin-suunta kysymykseen. Liike tehdään siten, että alaraaja
nostetaan vaakasuoraan tasoon, jolloin polvi ei saa sanottavasti
liikkua eteenpäin (kuv. 32). Nilkkanivel ojennetaan. Liikettä sanotaan
_jalanheitoksi_, kun jalka nostetaan nopeasti ja niin voimakkaasti, että
kantapää koskee perälihaksiin. Polvenheittoa harjoitettaessa jalka heti
uudestaan lasketaan alas.