XVI

Tahtomattaan ja sattumalta kuuli Anna kerran Iidan ja Lennartin puhelun

huoneesta, jonka ikkunan alla h‰n sattui olemaan. Kun h‰n oli kuullut

‰‰net, ei h‰n voinut liikahtaa paikaltaan eik‰ ilmaista itse‰‰n.

"Oletko nyt t‰‰ll‰ onnellinen", sanoi Iida.

"ƒl‰ puhu ‰‰neen, joku voi kuulla."

"Huoneissa ei ole ket‰‰n, kaikki ovat rannalla. N‰etkˆ, miten Anna on

hermostunut? H‰n ihan vihaa minua."

"Ei ole suotta,"

"Miksi et j‰t‰ h‰nt‰?"

"Valitseisin h‰net viel‰kin. H‰n on minun mieleiseni. Onko sinulla

siihen mit‰‰n sanomista?"

"Sit‰ sin‰ kysyt."

"Olen sanonut, t‰m‰ meid‰n v‰limme ei muuta asiaa. Seh‰n oli sovittu jo

alussa."

"Jos Anna tiet‰isi."

"Ei sittenk‰‰n. Min‰ sopisin h‰nen kanssansa. Sanoinhan jo, h‰n on

mieleiseni, h‰n on sopuisa."

"Niin ett‰ antaa pett‰‰ itse‰ns‰."

"H‰n ei saa tiet‰‰ mit‰‰n. Ymm‰rr‰h‰n toki, ettei t‰llainen

j‰rjettˆmyys saa mit‰‰n merkit‰."

"Nyt se on j‰rjettˆmyytt‰."

"On. En ikin‰ olisi aavistanut, ett‰ sen j‰lkeen, kun saisin sen, jota

olin halunnut, tapaankin sinut. Seh‰n on j‰rjetˆnt‰. Vaan me eroamme

ajoissa, nyt, kun viel‰ ei mit‰‰n ole tapahtunut."

"Eikˆ mit‰‰n ole tapahtunut? Voiko viel‰ enemm‰n tapahtua? Sin‰

rakastat minua ja min‰ rakastan sinua."

"Voi. Min‰ voisin sokeassa hulluudessani rikkoa Annalle antamani

sanan. Ja se ei saa tapahtua. Minun v‰lini Annan kanssa t‰ytyy s‰ily‰

kirkkaana ja puhtaana."

"Sanoit rakastavasi vain minua."

"Avioliitto ja rakkaus ovat kaksi aivan eri asiaa, se sinun pit‰isi

tiet‰‰."

"Lennart rakas."

"Vaikene."

"Min‰ vien sinut sittenkin, niinh‰n --"

"Vaikene, hullu, joku kulkee ikkunan alatse. Sin‰ olet varomaton."

Anna l‰ksi sielt‰ huoneeseensa ja lukitsi ovensa. Kun ‰iti tuli h‰nt‰

kohta hakemaan, pyysi h‰n sanomaan vieraille, ett‰ h‰n oli sairas eik‰

voinut tulla en‰‰ sis‰‰n.

Tuskissaan ja h‰peiss‰‰n voihki h‰n ja valvoi sitten koko yˆn unta

saamatta.

H‰nest‰ tuntui niin katkeralta ja h‰pe‰lliselt‰ se alennus, johon h‰n

oli joutunut oman heikkoutensa t‰hden. Likainen ja matala oli maailma.

Ja kuitenkin tuntui kipe‰lt‰ kielt‰yty‰ siit‰ el‰m‰st‰, joka siin‰

maailmassa ainoana h‰nelle tarjoutui.

Martinin rikos: Novelli · 第 16 / 19 题