Syyskuun 10 p:nä aamulla jätin hyvästi tuolle kelvolliselle
komisariukselle ja läksin Milanosta. Tuskin kuukauden vanha oli
tuttavuutemme, ja kuitenkin se minusta tuntui jo monen vuoden
ystävyydeltä. Hänen kaikkeen hyvään ja kauniisen taipuvassa mielessään
ei asunut vakoilijan ilkeitä juonia; ei sen vuoksi, että häneltä olisi
puuttunut kykyä siihen, vaan sen vuoksi, että hän suosi sitä ylevää
yksinkertaisuutta, joka on suorille ihmisille omituinen.
Kerran matkallamme joku eräässä pysäyspaikassa salaa kuiskasi korvaani:
Olkaa varoillanne tuosta _turva-enkelistä_; ell'ei hän olisi noita
mustia, häntä ei olisi pantu teitä viemään.
-- Te erehdytte, vastasin minä; olen syvästi vakuutettu, että erehdytte.
-- Viekkaimmat, arveli hän, ovat ne, jotka näyttävät enimmän
yksinkertaisilta.
-- Siinä tapauksessa ei olisi kenenkään kunniallisuuteen luottamista.
-- On yhteiskunnassa asemia, joissa ulkokäytös saattaa olla hyvinkin
siivoksi kasvatettu, mutta kunniallisuutta ei ole, ei!
En voinut tuohon vastata muuta kuin:
-- Te liioittelette, hyvä herra!
-- Minä olen johdonmukainen, väitti hän. Puheemme keskeytettiin. Mutta
mieleeni muistui tuo Leibnitz'in lause _Cave a cotisequentiariis_ (Ole
varoillasi johtopäätösten tekijäin kanssa!)
Liiankin suuri osa ihmisistä noutaa seuraavaa väärää ja leppymätöntä
ajatusjuoksua: "Minä seuraan A:n lippua, jonka tiedän olevan oikeuden;
tuo seuraa B:n lippua, joka vakuutukseni mukaan on vääryyden: tuo on
siis kunnoton".
Oi ei, te yltiöpäiset ajatustieteilijät; mitä lippua hyvänsä seuraatte,
älkäätte päättäkö noin armottomasti! Muistakaa, että jos ken tekee
johteita joltakin epäedulliselta näkökannalta (ja missä taivaan alla
lienee se yhteiskunta tahi yksityinen ihminen, joka olisi siitä
vapaa?) ja kivenkovalla johdonmukaisuudella astuu toisesta päätöksestä
toiseen, niin jokaisen on helppo viimein tulla tähän loppupäätökseen:
"Meitä neljää lukematta, kaikki muut kuolevaiset eivät ansaitse muuta,
kuin tulla elävältä poltetuksi". Ja jos tehdään tuo arvostelu vielä
tarkemmin, niin ehkä kukin näistä neljästäkin arvellee: "Kaikki paitsi
minä ansaitsevat polttolavaa".
Tämä hyvin tavallinen johdonmukaisuus ei ole ensinkään filosofillinen.
Kohtuullinen epäluulo saattaa olla viisas, liiallinen ei koskaan.
Saatuani tuon viittauksen _turva-enkelistäni_, minä otin häntä entistä
tarkemmin tutkiakseni, ja päivä päivältä vahvistuin luottamuksessani
hänen vilpittömään ja jaloon luonteesensa.
Kun kerran yhteiskunnallinen järjestys on aikaan saatu, olipa se
enemmän tai vähemmän hyvä, voivat kaikki virat tässä yhteiskunnassa,
joita ei yleinen mielipide saata katsoa kunniattomiksi, kaikki virat,
jotka lupaavat jalolla tavalla edistää yleistä hyvää ja kansan
enemmistön mielestä myöskin täyttävät, mitä ovat luvanneet -- siinä
yhteiskunnassa voivat kaikki virat, joista ainoastaan ilkeä ihminen
uskaltaa väittää, ett'ei kunnollisten miesten sovi olla yhteydessä
niitten kanssa, kuitenkin tulla täytetyiksi kunniallisilla miehillä.
Olen lukenut kertomuksen eräästä kveekarista, joka kammosi sotamiehiä.
Kerran hän näki, kuinka sotamies vaatteineen päivineen syöksähti Thames
virtaan pelastaaksensa erään onnettoman henkeä, joka oli sinne hukkua.
Silloin hän sanoi itsekseen: "Olen ja pysyn kveekarina; mutta ovathan
sotamiehetkin hyviä ihmisiä".