Abboti Paulowich'in jälkeen, joka nimitettiin piispaksi, tuli
rippi-isäksemme abboti Wrba, määriläinen ja Uuden Testamentin
professori Brünnissä, oivallinen oppilas Wienin Yliseminaarista.
Mainittu laitos on kuuluisan, silloisen hovisaarnaajan Frint'in
perustama seura. Seuran jäsenet ovat kaikki pappeja, jotka, vaikka jo
jumaluusopin tohtoreiksi vihityt, täällä vielä tarkassa järjestyksessä
jatkavat opintojansa, saavuttaaksensa itselleen niin suurta
tietomäärää, kuin suinkin mahdollista. Perustajan oiva tarkoitus on
ollut synnyttää ja säilyttää todellista ja syvää sivistystä Saksan
maiden katoolilaisessa papistossa. Ylimalkaan tämä tarkoitus onkin
saavutettu.
Wrba kun asui Brünnissä, oli tilaisuudessa uhrata meitä varten
paljon enemmän aikaa, kuin Paulovich oli voinut tehdä. Hänestä tuli
meille sama mies, kuin Pater Battista oli ollut, paitsi ett'ei hän
saanut hankkia meille kirjoja. Usein pidimme hänen kanssaan pitkiä
keskusteluita, joista uskoni suuresti hyötyi tai ainakin, jos tuo
lienee liiaksi sanottu, tuntui hyötyvän, ja jotka tuottivat minulle
paljon lohdutusta.
Vuonna 1829 Wrba sairastui, eikä sittemmin muitten tehtävien
vuoksi voinut enää meillä käydä. Suuri oli kaipauksemme; kaikeksi
onneksi saimme hänen sijaansa toisen oppineen ja oivallisen miehen,
varakirkkoherra ja abboti Ziak'in.
Kaikista näistä Saksan papeista, jotka meille määrättiin, ei ollut
yksikään kelvoton, ei yksikään, jonka olisimme huomanneet käyvän
politiikin asioita (jota ei ole vaikea huomata), eikä yksikään, jossa
ei ollut yhdistettynä syvää oppia, hartainta uskoa ja paljon järkeä.
Todellakin hyvin kunnioitettavia kirkon palvelijoita!
Nämät muutamat edustajat synnyttivät minussa sangen edullisen ajatuksen
Saksan katoolilais-papistosta.
Myös abboti Ziak piti meidän kanssamme pitkiä keskusteluja. Hän oli
itsekin minulle hyvänä esikuvana, kuinka pitää tyynimielin kärsiä
kipujansa. Häntä alati vaivasi hammasten, kurkun ja korvien pakoitus,
mutta siitä huolimatta oli hän yhä reipas ja iloisa.
Sillä välin raitis ilma saattoi vähitellen noita kerpukin pilkkuja
Maroncell'in ihosta katoamaan; samaten Munari ja minä jaksoimme entistä
paremmin.