Huhtikuun 10 p:nä saavuimme matkamme perille.
Brünn on Määrin pääkaupunki; siellä asuu Määrin ja Itävallan
Sleesian maakuntien kuvernööri. Se sijaitsee ihanassa laaksossa ja
näyttää jotenkin varakkaalta. Siihen aikaan siellä olivat useammat
verkatehtaat, jotka sittemmin ovat joutuneet rappiolle; väkiluku oli
noin 30,000 henkeä.
Kaupungin länsipuolella kohoaa vuori, jonka kukkulalla on tuo onneton
Spielberg'in linna, ennen aikaan Määrin herttuain asunto, nykyään
Itävallan kovin vankila. Se on ollut hyvin vahva linnoitus, mutta
mainion Austerlitzin tappelun aikana (Austerlitzin kylä on aivan
lähellä) ranskalaiset pommittivat ja valloittivat sen. Sitten ei sitä
enää ole laitettu sotalinnaksi, hävinnyt osa muurista vaan on korjattu.
Noin kolmesataa pahantekijää, enimmiten rosvoja ja murhaajia, on tänne
suljettu, mitkä _kovassa_, mitkä _kovimmassa_ vankeudessa.
_Kovaan_ vankeuteen kuului: pakkotyö, raudat jaloissa, puinen
makuu-sija ja ruoka mitä huonointa. _Kovimmassa_ vankeudessa on
vangeilla rautavyö kupeissa, josta lähtevä ketju on seinään kiinnitetty
ja niin lyhyt, että vanki vaivalla pääsee makuu-lavan kohdalla
liikkumaan; ruoka on kumpaisillakin sama, vaikka asetus määrää _vettä
ja leipää_.
Meitä valtiovankeja tuomittiin kovaan vankeuteen.
Kulkiessamme vuorenrinnettä ylöspäin, loimme silmät vielä taaksepäin
sanoaksemme hyvästi maailmalle, epätietoisina, tulisiko se kuilu, joka
meidät nyt nielasi, koskaan laskemaan meidät ulos. Ulkonaisesti olin
levollinen, sisässäni kuohui. Turhaan koetin paeta filosofiian turviin,
rauhaa ja mielentyvenyyttä saavuttaakseni. Mutta filosofiia ei voinut
tarjota minulle riittävää tyydytystä.
Huono oli terveyteni jo Veneziasta lähtiessäni, ja matkan vaivat veivät
viimeisetkin voimani. Päätäni kivisti ja koko ruumis hehkui kuumeesta.
Ruumiillinen pahoinvointi vaikutti sekin mieleni kivulloisuuteen, ja
tämä vuorossaan enensi taas edellistä.
Me jätettiin Spielberg'in päällikön valtaan, ja nimemme pantiin kirjaan
rosvojen sekaan. Keisarillinen komisarius syleili meitä lähtiessään
ja sanoi liikutettuna: -- Ennen kaikkea, hyvät herrat, muistakaa olla
kuuliaisina. Vähinkin järjestyksen rikkominen saattaisi tulla mitä
kovimmin rangaistuksi.
Nyt Maroncelli ja minä vietiin maan-alaiseen käytävään, jossa meille
aukaistiin kaksi hämärää huonetta toisistaan erillään. Me pantiin
kumpikin omaan luolaamme.