Vatsan vaivat, joita kauan aikaa oli kestänyt, taukosivat, niin myös
päänkivistys, ja minä sain erinomaisen ruokahalun. Ruo'ansulatus oli
oivallinen, ruumiin voimat uudistuivat.
Ihmeellinen Jumalan sallimus, joka oli ottanut minulta voimani,
nöyristääksensä minua, ja nyt antoi ne minulle takaisin, kun lähestyi
tuomioni aika, jott'en peräti kukistuisi kuullessani sen julistusta!
Marraskuun 24 p:nä yksi vankeus-kumppaleistani, tohtori Foresti,
vietiin Lyijykamareista pois, emme tietäneet minne. Vartija, hänen
vaimonsa ja alavartijat hämmästyivät, vaan eivät tahtoneet antaa meille
asiasta selkoa.
-- Ja mitä te haluatte kuulla, virkkoi Tremerello, kun ei siinä ole
mitään hyvää kuulla? Jo olen liiaksi teille puhunut.
-- Sanokaa suoraan, mitäpä hyötyä tuosta vaiti-olosta? huusin
kauhistuneena; hän on siis kuolemaan tuomittuna, eikö niin?
-- Kuka?... niin hänkö?... tohtori Foresti?... Tremerello oli kahden
vaiheella, mutta juttelun halu ei ollut vähin hänen hyvistä puolistaan.
-- Älkäät sitten vaan sanoko minua lörpöttelijäksi, minä kun en
ensinkään tahtonut aukaista suutani tästä asiasta. Te kai minua
pakoititte.
-- Niin, niinpä teinkin; mutta taivaan nimessä, sanokaa minulle kaikki!
Mitä on Foresti raukalle tapahtunut?
-- Voi, hyvä herra, hän vietiin _Huokausten sillan_ ylitse, ja nyt hän
on rikosvankilassa. Kuolemantuomio on julistettu hänelle ja kahdelle
muulle.
-- Ja se on toimeenpantava? Milloin? Voi niitä onnettomia! Keitäpä
ovat, nuo muut kaksi?
-- Enempää en tiedä, en tiedä todellakaan. Tuomiota ei ole vielä
yleisön tiedoksi julkaistu. Veneziassa on huhu, että muutamat
rangaistukset tulevat lievennetyiksi. Suokoon Jumala, ett'ei ketäkään
heistä vietäisi kuolemaan, taikka että teitä ainakin säästettäisiin!
Minä olen teihin niin mieltynyt, että... suokaa rohkeuteni anteeksi...
että pidän teistä kuin omasta veljestäni!
Ja hän lähti liikutettuna pois. Lukija käsittänee mielentilani koko
sen päiväkauden ja yön kuluessa, sekä monta päivää jälestäpäin, kun en
saanut sen koommin tietoa.
Tätä epätietoisuutta kesti kuukauden; vihdoin ensimäisen prosessin
päätökset julistettiin. Muun muassa yhdeksän henkilöä tuomittiin
kuolemaan, mutta rangaistus muutettiin armon kautta kovaksi
vankeudeksi, muutamille kahdeksikymmeneksi tai viideksitoista vuodeksi
(jotka olivat kärsittävät Spielbergin linnassa, lähellä Brünnin
kaupunkia Määrissä), toisille kymmeneksi vuodeksi tai vähemmäksi
(Laibachin linnassa).
Voiko siitä seikasta, että nämä tuomiot kaikki lievennettiin, johtaa
sen päätöksen, että niin tulisi käymään toisenkin prosessikunnan
suhteen, johon minä kuuluin? Vai oliko mainittu armo annettu siitä
syystä, että nuo vangittiin, ennenkuin uhka-tuomio julistettiin
salaseuroja vastaan, mutta meitä oli koko lain ankaruus kohtaava?
-- Ratkaisu ei voi olla enää kaukana, arvelin itsekseni; kiitos olkoon
Jumalan, että minulla on aikaa valmistautua kuolemaan.