Sinä yönä en saanut unta silmiini, niin olin levotonna ja täynnä
epäilystä. Ennen päivän koittoa kavahdin vuoteelta ja astuin ikkunalle
rukoilemaan. Vaikeissa tiloissa täytyy luottamuksella turvata Jumalan
apuun, pyytää Häneltä neuvoja ja niissä sitten pysyä kiini.
Pitkän rukouksen perästä astuin ikkunalta alas, hivuttelin käsilläni
hyttisten puremia poskiani, ja tein kun teinkin päätökseni: että
minun piti Tremerellolle esittää se vahinko, joka hänelle voisi
syntyä puheena olevasta kirjevaihdosta, luopua siitä, jos se häntä
arveluttaisi, mutta suostua, jos hän pysyisi vakavana.
Kävelin edestakaisin, kunnes kuulin laulettavan: "_Kissa ma olin
unissain ja sä mua silitit_", Tremerello toi minulle kahvia.
Ilmoitin nyt, mikä minua arvelutti, enkä säästänyt sanoja häntä
peloittaakseni. Mutta näin hänen olevan vakavan päätöksessään
_palvella_, käyttääkseni hänen sanojansa, _kahta niin oivallista
herraa_. Tämä vakavuus soti niin jyrkästi hänen jänismäisiä kasvojaan
ja hänelle annettua nimitystäkin vastaan (Tremerello = vapisija), että
minäkin päätin olla vakava.
-- Hyvä, sanoin minä, annan teille viinini, hankkikaa te mulle
tarpeellista paperia, ja olkaa huoleti, että heti kun kuuluu avainten
kilinää ilman teidän lauluanne, niin minä silmänräpäyksessä olen
hävittävä kaikki, mitä on salassa pidettävä.
-- Täss' on juuri mukanani arkki paperia, ja hankin teille enemmän,
milloin vaan tarvitaan; luotan täydellisesti teidän varovaisuuteenne.
Poltin melkein suulakeni nielaistessani kiireimmiten tulikuuman
kahvini. Tremerello meni, ja minä heti kirjoittamaan.
Aloitin esittämällä epäilyksiäni tämän kirjevaihdon suhteen, mutta
lisäsin minun ajatukseni olevan sen, että jos luulee tekevänsä jotakin
hyvillä syillä ja omaatuntoansa suorastaan loukkaamatta, niin silloin
ei ole syytä peljätä tekevänsä rikosta. Hänenkin pitäisi vielä
puolestaan tarkasti punnita yrityksemme laatua ja vapaasti ilmoittaa,
ryhtyikö hän siihen tyynellä mielin vai levottomuudella. Jos hän,
uudestaan mietittyänsä, katsoisi sitä liian vaaran-alaiseksi, niin
meidän täytyisi luopua kirjevaihdon toivotusta virvokkeesta, tyytyen
siihen, että vaihtamalla harvoja, vaan tosiystävyyttä todistavia
sanoja, olimme tulleet tuntemaan toisiamme.
Kirjoitin neljä sivua, täynnä mitä lämpimintä tunnetta, ilmoitin
lyhyesti vangitsemiseni syyn, puhuin innollisesti perheestäni ja
eräistä muista itseäni koskevista seikoista, pyytäen kutenkuinkin avata
hänelle sydämeni.
Illalla meni kirjeeni. Kosk'en edellisenä yönä saanut unta, niin olin
nyt hyvin väsyksissä enkä tarvinnut unta kauan odottaa. Seuraavana
aamuna heräsin virkistyneenä, iloisena, sykkivin sydämin ajatellen,
että muutaman hetken perästä oli ehkä ystävän vastaus käsissäni.