Eräänä päivänä yksi alavartijoista tuli salamielisen näköisenä luokseni
ja sanoi:
-- Kun Zanze mamseli vielä oli täällä... hän kun useimmiten toi
teille kahvinne... ja jäi pitemmäksikin ajaksi juttelemaan...
minä aina pelkäsin, että tuo viekas tyttö viuhka vakoilisi teidän
salaisuuksianne, hyvä herra.
-- Ei hän vakoillut yhtään, vastasin suutuksissani, ja jos minulla
niitä olisikin, en totta olisi niin hupsu, että jättäisin ne
urkittavaksi.
-- Anteeksi, hyvä herra; en tahtonut teitä hupsuksi sanoa, mutta Zanze
mamseliin en koskaan luottanut. Ja nyt, kun teillä ei ole ketään enää
seurustajaksi... niin toivoni on... että...
-- Mitä? Puhukaa suunne puhtaaksi.
-- Vaan ensin vannokaa, ett'ette minua petä.
-- Noh, ell'ei ole muuta, niin voinhan sen tehdä; en ole eläissäni
ketään pettänyt.
-- Te vannotte siis tosiaankin?
-- Niin, vannon, ett'en petä. Mutta tietäkää, tolvana kuin olette, että
mies, joka voipi pettää, se voipi myös valansa rikkoa.
Nyt hän otti povestansa kirjeen ja antoi sen minulle, vavisten ja
anoen, että luettuani sen hävittäisin.
-- Olkaa huoleti, mies, virkoin kirjettä avaten; heti luettuani olen
sen hävittävä teidän nähden.
-- Mutta, hyvä herra, siihen pitäisi tulla vastinetta, ja minä en
jouda odottaa. Tehkää miten paraiten sopii. Pitäkää vaan muistissa,
että kun minä tulen, niin laulan aina tuota sävelettä "_Kissa ma olin
unissain_", ja silloin teidän ei tarvitse pelätä mitään odottamatonta
tuloa, vaan voitte pitää taskussa mitä paperia hyvänsä. Mutta jos
kuulette jonkun lähestyvän sitä laulamatta, niin on siinä merkki,
että minä en silloin ole tulossa, taikka ett'en tule yksin. Siinä
tapauksessa varokaatte, ett'ei ole mitään taskussa, sillä voitaisiinhan
tulla vaatteitanne tarkastamaan; vaan reväiskää kirjeenne palasiksi ja
heittäkää ne ulos ikkunasta.
-- Hyvä, näen, että olette varovainen, niin olen minäkin.
-- Äskenpä sanoitte minua tolvanaksi.
-- Teillä on oikeus minua siitä nuhdella, vastasin, puristaen hänen
kättänsä. Antakaa anteeksi.
Hän läksi pois ja minä luin:
"Olen... (tässä mainittiin nimi) yksi teidän ihailijoistanne; osaan
ulkoa koko teidän _Francesca da Riminin_. Minut pantiin vankeuteen...
(ilmoitti syyn ja päivämäärän) ja antaisin en tiedä kuinka paljon
vertani, saadakseni olla teidän kanssanne, taikkapa ainakin niin
lähellä teitä, että voisimme yhdessä keskustella. Saatuani kuulla
Tremerellolta, -- niin nimitämme välittäjä-miestä -- että te, hyvä
herra, olette vangittuna ja mistä syystä, syttyi povessani palava
halu ilmoittaa teille, ett'ei kukaan teitä surkuttele ja rakasta
enemmän, kuin minä. Ettekö hyväntahtoisesti suostuisi ehdoitukseeni,
että me huojentaisimme yksinäisyytemme painoa toinen toisellemme
kirjoittamalla? Kunniansanallani lupaan teille, ett'en ole kenellekään
maailmassa siitä kertova, vakuutettuna, että samaa vaiti-olevaisuutta,
jos suostutte, teidänkin puoleltanne saan toivoa. -- Sillä välin,
antaakseni teille jotakin tietoa minusta, lisään tähän lyhyen
elämäkerran, j.n.e."
Seurasi sitten kertomus.