Norjassa (Ruija) 40 815 38 065
Suomessa 29 175 3 582
Venäjällä 836 059 449 400
Isännättömiä saaria 119 656 --
yhteensä 1 025 705 491 047
Europan valtoihin kuuluvat Jäämeren maat jakaa Vienanmeri kahteen
luonnon- ja talousmaantieteellisesti erilaiseen osaan, joista
läntiseen, Lapin alueeseen, kuuluvat Norjan ja Suomen osat Jäämeren
rannikosta sekä Kuollan piirikunta Arkangelin lääniä ja itäiseen,
Vienan-Petshoran alueeseen, taas Arkangelin lääni ilman Kuollan
piirikuntaa seuraavalla tavalla:
alueet km2 asukkaita
Lapin alue 224 990 50 787
Vienan-Petshoran alue 681 059 440 260
yhteensä 906 049 491 047
Vertailu näiden alueiden välillä osoittaa maa-alan ja väkiluvun etujen
olevan kokonaan Vienan-Petshoran alueen puolella. Eteläisemmän
asemansa, maaliikenteensä ja suunnattomain metsävarainsa kautta tällä
alueella on puolellaan kaikki taloudellisetkin tulevaisuuden edut.
Näissä kohdin tuo pienialaisempi ja pieniväkisempi Lapin alue ei voi
kilpailla sen kanssa. Välittömään kilpailuun samoilla urilla ne eivät
muutenkaan sovellu, koska Vienan-Petshoran alue on pääasiassa maa-alue,
Lapin alue taas pääasiallisesti merialue. Mutta suhteellista kilpailua
niiden välillä voi syntyä, ja silloin Lapin alueella suurempia
mahdollisuuksia tarjoavain meri- ja vuorityöetujensa vuoksi kenties
kuitenkin on voiton mahdollisuuksia.
Edellä esitettyjä laskelmia katsellessa näyttää Suomen osuus Jäämeren
maissa ja niiden talouselämässä tosiaan vain pisaralta meressä. Mitä
merkitsevät Suomelle kuuluvat 2.8 % Europan Jäämeren maitten
pinta-alasta ja viheliäinen 0.7 % sen kokonaisuudessaankin vähäisestä
väestöstä! Hiukan toivokkaammalta näyttää maamme osuus Jäämeren maitten
Lapin alueesta: 13 % pinta-alasta ja 7 % väestöstä. Mutta tältä
pieneltä saavutukselta riistää melkeinpä kaiken todellisen arvon se,
ettei Suomen alue uletu Jäämeren rantaan asti. Suomi on tässä
merimaassa usealla sopimuksella, viimeksi v. 1826 tehdyllä, jolloin
Suomen etujen valvominen on törkeästi laiminlyöty, työnnetty mereltä
pois, siltä mielivaltaisesti suljettu pääsy Jäämerelle. Siten on
epäsuotuisten valtiollisten olojen vuoksi Suomelle tullut
kokonaisuudessaan mitä luonnottomin pohjoisraja. "Suomenmaa on, näet,
-- lausuu K.F. Ignatius -- tällä rajalla kokonaan pois suljettu
kalarikkaasta, Lapinmaan väestölle välttämättömän tarpeellisesta
Pohjois-Jäämeren rannikosta, vieläpä monessa paikoin aivan soukalla
maakaistaleella siitä eroitettu. Niin on esm. matka Koltapahdasta
Jyykeän- (Lyngen-) tai Kaavuonolle (Kaafjord) 3.5 peninkulmaa,
Somasoaivista Naavuonolle (Quaanangerfjord) 2.5 peninkulmaa ja
Rajalasta Utsjoen pitäjässä Varankivuonolle niin-ikään ainoastaan 2.5
peninkulmaa."
Suomen Jäämeri-asema ei kuitenkaan ole niin huono kuin miltä se
näyttää. Jos Suomen Lapilta vastaiseksi puuttuukin merta, niin puuttuu
Ruijalta sisämaata; ja se on meidän aikanamme hyvin arveluttava puute
sekin. Se nyt tosin ei meille ole mikään apu. Mutta Suomella on
muutamia etujakin, joita toisilla ei ole. Suomen Lapin asema koko
Jäämeren Lapin alueen keskustassa, lähellä tärkeää Varanginvuonoa,
Jäämeren Lapin suurimman sisämaanvesistön ympäristöllä, on huomattavan
edullinen. Suomen Lapilla on paremmat metsänkasvuolot, mukavammat
sisämaiset luonnolliset kulkuväylät, edullisemmat asutusalueet,
suuremmat talous- ja kulttuurielämän mahdollisuudet kuin sen
naapurialueilla. Suomen Lappi on lyhyesti sanoen koko Jäämeren Lapin
alueen maantieteellinen sydän ja siitä syystä myös sen tuleva talous-
ja sivistyskeskus. Sen erottaminen Jäämereltä on väkivaltaa Jäämeren
omaa talous- ja sivistyselämää vastaan.
Kuten seuraavasta tulemme näkemään, on Suomella ilmeisiä ja
kumoamattomia historiallisia, kansallisia ja taloudellisia oikeuksia
päästä Jäämerelle. Ennen tai myöhemmin, tavalla tai toisella ovat ne
oikeudet toteutuvat. Suomen valtiollinen itsenäisyys on luonnollisena
seuraamuksenan vaativa meille kauan kaivattua itsenäisyyttä myöskin
Jäämerellä.