Nii ämänt sanos: »Nii oikke, kyll se nii on, ku sääki tulis sanoneks,
ett se miäs on ku ensmäseks ylös nousse. Anneta hänell ny sitt kans
piän puns. Jokane joulukses kokko, kettukin kenkrajoi.» Hessu saiki
sitt punsi.
Mari sattus ny tuleman pihatost lypsämäst. Ollan toss kuuren tianois
jo. Ämänt mene tommotti salapitte Marin tykö, tuupase hänt kylkke ja
käske Hessu kattorna. Mutt Mari aukase se levjä suus ja sano:
»Oho, mitäs iso' sia' siilon tekevä' kun porssakkin tuhniva.» Hessu
tykkä vähä paha ja sano:
»Kyll se ehtoll nährän, kuka porsas on, ku ruveta nahka hiarustama.»
Kustaava ja muu' piikat tuliva ny' sisäll ja he' saiva' kaffet ja
korppu, oikke simmost pakarilt ostettu kanelkorppu ja sämpyli. Toi
Hessu meinas taas:
»Kylläpä näkky, ett joul tule, ku Marikin pistä sämpyli poskisas.»
Sitt ämänt jo huamas ett peevä ruppe jo koittama; hä sanos:
»Ai ai flika, kuinas pirti lait o?»