[1] Tämän jälkeen on Ruotsissa setelien väärentäjät järjestään
armahdettu, joskin heidät on lain mukaan ensin tuomittu hirtettäväksi.
(Tekijän huomautus v. 1848.) -- Vankeusrangaistus säädettiin
väärennyksestä vasta v:n 1858 laissa.
Pensastosta kuuluva rapina häiritsi vallitsevaa hiljaisuutta, ja sieltä
tuli esiin uhkean näköinen nainen, joka talutti kädestä pientä tyttöä.
Molemmat olivat mustiinpuetut. Kaamean vaikutuksen teki heidän
surupukunsa, mutta vieläkin kaameammilta näyttivät heidän kalpeat
kasvonsa.
Nainen nosti lapsen käsivarrelleen. Sitten hän käänsi pienokaisen pään
hirsipuuhun päin, osoittaen hänelle ilmassa keinuvaa ruumista.
-- Lapsi, lapsi! -- sanoi hän äänellä, jonka kumea kaiku näytti
pakoittavan seudun siivekkäät laulajat vaikenemaan. -- Lapsi! Lapsi!
Paina nuoreen mieleesi tämä kauhea näky, paina se niin syvälle, ettei
mikään ilo, mikään suru, ei taivas eikä helvetti voi sitä sielustasi
häivyttää!... Niin kasvaa tämä muisto joka vuosi, joka hetki, kunnes se
viimein tulee niin suureksi, ettei se enää mahdu maan ja taivaan väliin
... ja tämä kamala muistohirviö synnyttää toisen kauheamman, jonka
hengityksestä ruoho ja kukkaset lakastuvat, aurinko ja tähdet pimenevät,
maa ja taivas kuolee!... Tämän veren ja yön lapsen ristin minä Kostoksi!
Kostoksi! Kostoksi! Ja hirsipuun minä kutsun kummiksi sille... Kuulkaa
minua ja olkaa todistajina, te tuskanhien ja veren pisarat, jotka olette
pudonneet tälle kirotulle paikalle!...
V