UUNO: Minä en tiennyt mitä tein... (liikutettuna aikoo syleillä
Valdemaria).
VALDEMAR: Mutta siitäkö sinä yhä?! Älä hassuttele. Minulla on ihan
toinen asia sydämelläni. Täytyy neuvotella kanssasi. Isä ilmaisi
minulle, että tirehtöörimme on saanut vihiä odottamattomasta
pankkitarkastuksesta. Häneltä puuttuu satanen tuhatta.
UUNO: (hajamielisenä) No niin ... niin...
VALDEMAR: Hän tahtoo, että kirjoittaisimme tuolle summalle
valevekselin...
UUNO (yhä hajamielisenä): Kun ymmärtäisin...
VALDEMAR: Ainoastaan tarkastuksen ajaksi, näet,--että hän salaisi
balanssin.
UUNO: Ahaa!--Ei koskaan!
VALDEMAR: Äläpäs nyt taas tokase noin äkkipikaa. Hän lupaa meille
harvinaisia etuja, suorastaan aivan kuulumattomia.
UUNO: Siinä tapauksessa vielä vähemmin. Ei--ei!
VALDEMAR: Mutta hän lupaa...
UUNO: En edes tahdo tietää mitä hän lupaa. Se on aivan yhdentekevä mitä
hän siellä lupaa tai on lupaamatta. Valevekseli on petos.
VALDEMAR (totisena): Minä luulen, että isällä on paljon syytä auttaa
häntä tällaisessa tapauksessa.
UUNO: Juuri sitä minäkin luulen. Mutta sen vahingon vuoksi, jonka hän
meille voi tuottaa, en luule olevan tarpeellista yhä enemmän sekaantua
hänen vekseleihinsä. Sitäpaitsi, tässä tapauksessa, kuten sanoin, hän
vaatii meitä suoraan petokseen.
VALDEMAR: Mutta jospa koko liikkeemme voisi tulla horjumaan?
UUNO: Horjukoon ja vaikka kaatukoonkin minun puolestani. Paljon valetta
silloin kaatuisikin.
LEENA: Uuno, yhtä sinä et ajattele: tirehtööri on sedän ystävä, sedän
voi olla hyvin vaikeata kieltää palvelusta ystävältänsä.
UUNO (melkein raivokkaasti): »Vaikeata»! Ja sinä tiedät hänet
pettäjäksi! Siksikö luonto on antanut muutamille naisille niin kauniit
suut, että he noin kamalia puhuisivat! »Vaikeata»! Mutta tiedätkö sinä
Leena mitä sinä sanot! (Katkerasti ja hiljaisemmalla äänellä): Mutta
mitäs minä puhunkaan! Itsehän sinä myöskin, sentähden että jokin tuntuu
vaikealta sanoa, olet valmis tekemään väkivaltaa pyhimmälle kaikesta,
omalle rakkaudellesi!
LEENA (loukkaantuneena): Se ei ole niin!
VALDEMAR: En ymmärrä mitä te puhutte, mutta...
UUNO: Välistä minun tekisi mieli olla tuona ukkosena iskeäkseni
muutamaan lahoon taloon ja tehdäkseni puhdasta jälkeä!
LEENA: Ollaksesi sitten yksin oikeassa.
UUNO (raivokkaasti Leenalle): No niin, vaikkapa oikeutta jakaakseni ja
ottaakseni sen mikä on minun!
LEENA (Valdemarin luona, nostaen molemmat kätensä hänen kaulalleen):
Valdemar hyvä, jospa hän sittenkin on oikeassa!
VALDEMAR: Kas niin, nyt saat vielä Leenankin puolellesi! Ei. Minun
pitää saada keskustella kanssasi kahden kesken. Tule huoneeseeni.
UUNO: Jos aijot kaikissa tapauksissa pysyä päätöksessäsi, kuten näkyy,
miksi kysyt minun mieltäni?