Ulkona on kamala ilma; sataa lunta; olen aivan yksin. Kolme päivää
on minulla ollut sellainen kuume, etten ole voinut kirjoittaa
sanaakaan. Ei ole tapahtunut mitään uutta, ystäväni; joka päivä
elää minussa heikko toivo saada sinulta kirje, mutta sellaista ei
saavu, eikä luultavasti tule saapumaankaan. Vain miehet voivat olla
anteeksiantamattomia. Herttua ei ole vastannut.
Prudence on alkanut käydä panttilaitoksessa. Minä syljen ehtimiseen
verta. Voi, jos sinä näkisit minut tällaisena! Sinä olet kovin
onnellinen, kun saat olla lämpöisen taivaan alla, eikä sinun
tarvitse tuntea, niinkuin minun, jäävuorta rintasi päällä. Tänään
nousin hetkiseksi vuoteestani, katsellakseni uutimien takaa Parisin
katuelämää, tuota elämää, joka luultavasti on ainaiseksi minulta
mennyt. Näin muutamia tuttuja, iloisia, huolettomia kasvoja. Kukaan
ei katsahtanut ikkunaani. Kerran ennen, kun olin sairas, etkä sinä
vielä tuntenut minua, tulit sinä joka aamu tiedustelemaan vointiani.
Nyt olen taas sairas. Olemme viettäneet yhdessä kuusi kuukautta.
Olen rakastanut sinua niinkuin nainen rakastaa voi, mutta nyt sinä
olet kaukana luotani, ja sinä kiroat minua, enkä minä saa sinulta
ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Mutta siihen on syynä ainoastaan
sattuma, sillä olen varma siitä, että jos sinä olisit Parisissa, niin
sinä et jättäisi minua yksin huoneeseeni.