Epäilemättä Marguerite huomasi minkä vaikutuksen tuon miehen läsnäolo
teki minuun, sillä hän hymyili jälleen minulle, ja käännettyään
selkänsä kreiville alkoi hän mielenkiintoisesti seurata esitystä
näyttämöllä. Kolmannella väliajalla kääntyi hän sanomaan jotakin
kreiville; tämä läksi silloin aitiosta ja Marguerite viittasi minua
tulemaan luoksensa.
-- Hyvää iltaa, sanoi hän ja ojensi minulle kätensä, astuessani
aitioon.
-- Hyvää iltaa, vastasin minä, kääntyen sekä Margueriten että
Prudencen puoleen.
-- Istukaa.
-- Mutta minä anastan silloin toisen paikan. Eikö kreivi G... tule
takaisin?
-- Kyllä; pyysin häntä käymään ostamassa makeisia saadaksemme
hetkisen puhella keskenämme. Rouva Duvernoy on uskottumme.
-- Niin, lapsukaiset, sanoi tämä; -- olkaa aivan rauhallisia, minä en
puhu mitään.
-- Mikä sinua vaivaa tänä iltana? sanoi Marguerite suudellen varjossa
minua otsalle.
-- En voi oikein hyvin.
-- Silloin sinun täytyy mennä levolle, sanoi hän ivallisin ilmein,
joka sopi erinomaisesti hänen hienoille, siroille kasvoilleen.
-- Minne sitten?
-- Kotiisi.
-- Sinä tiedät varsin hyvin etten voi nukkua siellä.
-- Mutta sinun ei liioin sovi tulla tänne luoksemme murjottamaan,
siksi että olet nähnyt herran aitiossani.
-- Syy ei ole siinä.
-- Kyllä, minä tunnen tuon, mutta sinä olet väärässä, emme siis puhu
enempää siitä asiasta. Näytöksen jälkeen sinä menet Prudencen luo ja
odotat siellä kunnes minä huudan sinua. Ymmärrätkö?
-- Kyllä.
Saatoinko olla tottelematon?
-- Sinä rakastat minua yhä? sanoi hän.
-- Ja sitä sinä kysyt!
-- Sinä olet ajatellut minua?
-- Koko päivän.
-- Tiedätkö, minä pelkään todellakin rakastuvani sinuun. Kysy vaan
Prudenceltä.
-- Oh! vastasi tämä, -- se on jo päätetty asia.
-- Palaa nyt paikallesi; kreivi tulee kohta, ja on tarpeetonta, että
hän näkee sinut täällä.
-- Miksi niin?
-- Koska sinusta on epämieluista tavata häntä.
-- Ei; mutta jos sinä olisit sanonut minulle, että halusit tulla
tänne tänä iltana, niin olisin minä voinut toimittaa sinulle tämän
aition yhtähyvin kuin hän.
-- Onnettomuudeksi hän tarjosi minulle tämän aition ilman että olin
pyytänyt sitä, ja tarjoutui saattamaan minua. Sinä tiedät kyllä, että
minä en voinut kieltää. Kaikki mitä saatoin tehdä oli, että kirjoitin
sinulle ja pyysin sinua tulemaan tänne, saadaksesi nähdä minut ja
että itse saisin ilon tavata sinua. Mutta kun sinä kiität minua tällä
tavalla, niin panen sen kyllä mieleeni tulevaisuuden varalta.
-- Olen väärässä, suo anteeksi.
-- No niin, mutta palaa nyt kiltisti paikallesi ja ennen kaikkea, älä
ole enää mustasukkainen.
Hän suuteli minua vielä kerran ja minä poistuin.
Käytävässä kohtasin kreivin, joka juuri tuli takaisin.
Palasin paikalleni.
Kun kaikki ympäri kävi, oli kreivin läsnäolo Margueriten aitiossa
maailman yksinkertaisin asia. Hän oli ollut hänen rakastajattarensa,
hän hankki hänelle aition, hän istui hänen kanssaan aitiossa
katsomassa esitystä, kaikki tämä oli minusta aivan luonnollista,
ja siitä lähtien, kun rakastajattarenani oli sellainen tyttö kuin
Marguerite, täytyi minun mukautua hänen tapoihinsa.
Mutta minä olin kuitenkin koko illan sangen onneton, ja kun läksin
teaterista ja näin kreivin, Prudencen ja Margueriten astuvan
ulkopuolella odottaviin vaunuihin, kävi mieleni perin apeaksi.
Neljännestunnin kuluttua saavuin kuitenkin Prudencen luo, joka juuri
palasi kotiinsa.