Kello viisi aamulla, kun päivä alkoi häämöittää kierrekaihtimien
lävitse, sanoi Marguerite minulle:
-- Suo anteeksi, että karkoitan sinut pois; mutta se on
välttämätöntä. Herttua saapuu tänne joka aamu; hänelle vastataan,
että minä nukun, ja hän jää ehkä odottamaan kunnes herään.
Otin Margueriten pään käsieni väliin, suutelin häntä vielä kerran ja
sanoin:
-- Koska saan nähdä sinut jälleen?
-- Kuule, sanoi hän, -- ota tuo pieni kullattu avain uunin päältä ja
käy aukaisemassa ovi; tuo sitten tänne avain ja lähde tiehesi. Päivän
kuluessa saat kirjeen määräyksineni, sillä tiedä, että sinun täytyy
totella sokeasti.
-- Niin, mutta jos minä nyt pyytäisin jotakin.
-- Mitä sitten?
-- Että antaisit minun säilyttää avainta.
-- En ole koskaan luovuttanut sitä kenellekään.
-- Mutta luovuta se minulle, sillä vannon, että rakastan sinua
enemmän kuin kukaan on sinua rakastanut.
-- No hyvä, ota se; mutta sanon sinulle ennakolta, että avaimen
käyttökelpoisuus riippuu kokonaan minusta.
-- Kuinka niin?
-- Ovien sisäpuolella on lukot.
-- Ilkimys!
-- Minä annan poistaa ne.
-- Sinä siis rakastat minua hiukan?
-- En tiedä varmuudella, mutta luulen, että asianlaita melkein niin
on. Mutta lähde nyt, olen kovin väsynyt.
Syleilin häntä vielä kerran ja läksin.
Palattuani kotiini olin melkein hulluna onnesta. Kun ajattelin,
että kaikki esteet Margueriten ja minun välillä nyt olivat poissa,
että hän oli minun ja että minulla oli taskussani hänen asuntonsa
avain sekä oikeus käyttää sitä, niin olin tyytyväinen elämään, ylpeä
itsestäni, ja minä rakastin Jumalaa, joka oli sallinut tämän kaiken.
Minä nukahdin iloisiin ajatuksiini, ja Margueritelta saapunut kirje
vasta herätti minut.
Kirje sisälsi vain seuraavat sanat:
"Kas tässä määräykseni: Tänä iltana teatteri Vaudeville'ssa. Tule
kolmannella väliajalla. M. G."
Lukitsin lapun kaappiin, jotta minulla epäilyksen hetkinä aina olisi
todellisuus saatavissa.
Kello seitsemän olin Vaudevillessa. Kaikki aitiot täyttyivät
vähitellen. Ainoastaan yksi jäi tyhjäksi: permantoaitio.
Kolmannen näytöksen alkaessa kuulin tuon aition oven avautuvan.
Marguerite astui sinne sisälle. Hän tuli heti aition reunalle ja etsi
jotakin silmillään, ja nähtyään minut kiitti hän minua katseellaan.
Hän oli sinä iltana ihastuttavan kaunis. Kaikkien silmät kääntyivät
häneen, vieläpä näyttelijätkin näyttämöllä katsahtivat häneen, joka
pelkällä ilmestymisellään häiritsi kaikkia katsojia.
Prudence astui myöskin aitioon, ja muuan herra, jonka tunsin kreivi
G...ksi istuutui perälle.