"Sata ylös -- viisi puntaa peli."
Peter Gee suostui.
"Kaksinkertaisella panoksella kymmenen, tietysti."
"All right."
Toisen pöydän ääressä pelattiin bridgeä. Kapteeni Stapler, joka ei
ollut kortinlyöjä, katseli ja täytteli pitkiä skottilaislaseja, jotka
olivat kunkin oikealla puolella. McMurtrey seurasi huonosti salatulla
tarkkuudella pikettipöydän tapahtumia. Muitakin englantilaisia
huoletti tuon austraalialaisen käytös, ja kaikki he pelkäsivät
hänen tekevän jotakin varomatonta. Että hän kiihotti itseään tuota
puoliveristä vastaan ja että räjähdys voi tulla milloin tahansa, se
oli kaikille selvillä.
"Toivonpa Peterin häviävän", sanoi McMurtrey matalalla äänellä.
"Ei häviä, jos on hiukankin onnea", vastasi Andrews. "Hän on
piketissä ihan tietäjä. Olen kokenut."
Deaconin ärtyisyys osoitti Peter Geen olevan voitolla.
Austraalialainen käytteli lasiaan taajaan. Oli menettänyt ensi pelin
ja oli juuri menettämässä toisen, kun ovi avautui ja David Grief
astui sisään.
"Guvutussa ryyppäävät ryyppyjen välilläkin", hän lausui, ennenkuin
tervehti isäntääkään. "Halloo, Mac! Laivurillani on tuolla veneessä
silkkipaita, kravatti ja tenniskengät, kaikki täydelliset, mutta
hän pyytää, että lähettäisitte hänelle housut. Minun ovat liian
pienet, mutta teidän sopivat. Halloo, Eddy! Kuinka voi ngari ngari?
Liikkeelläkö, Jack? Ihme tapahtunut. Ei kukaan kuumeessa eikä kukaan
huomattavan humalassa." Hän huoahti. "Mutta onpa yö vasta alulla.
Halloo, Peter! Saitteko sen ison ryöpyn niskaanne tuntia jälkeen
lähtönne? Me saimme heittää toisen ankkurin."
Sill'aikaa kuin hänet esiteltiin Deaconille, lähetti McMurtrey pojan
viemään housuja, ja kun kapteeni Donovan hetken kuluttua astui
sisään, oli hän moitteettomassa valkoisen miehen asussa -- Goboton
mittojen mukaan.
Deacon menetti toisen pelin, ja sisunpurkaus julisti sen maailmalle.
Peter Gee sytytti savukkeen ja oli rauhallinen.
"Mitä? -- vai te luovutte pelistä, kun olette voitolla?" ärsytti
Deacon.
Grief kohotti kulmakarvojaan kysyvästi, ja McMurtrey tulkitsi
muristen tyytymättömyyttään.
"Johan se tuli täyteen", sanoi Peter Gee.
"Kolme siihen kuuluu. Minun työni. Tulkaa."
Peter Gee tuli, ja kolmas peli alkoi.
"Pentu -- sietää opetuksen", mutisi McMurtrey Griefille. "Lopetetaan,
pojat. Tekeepä mieleni pitää silmällä tuota nulikkaa. Jos hän
käy kovin koppavaksi, heitän hänet rannalle -- huolimatta yhtiön
ohjeista."
"Kuka hän on?" tiedusteli Grief.
"Jäi viime höyrystä. Yhtiön määräys on kohdella häntä hyvin. Katselee
plantaasin paikkaa rahoja sijoittaakseen. -- Kymmenentuhannen
punnan paperi sillä on yhtiöltä. Päässään näkyy olevan 'Austraalia
valkoisille'! Luulee saavansa olla törkeä, kun on pintansa valkea ja
isänsä oli ylisyyttäjä. Siksi nokkii Peteriä, joka taas viimeisenä
rettelöön antautuu, kuten tiedätte. Piru vieköön yhtiön. En minä ole
ruvennut tähän toimeen imettääkseni sen pankkitileillä varustettuja
pentuja. Täyttäkää lasinne, Grief. Tuo mies on tuhannen tulimmainen."
"Ehkä vain nuori", huomautti Grief.
"Ei kestä päihtymystään -- se on selvä." Isäntä osoitti ilmein
inhoaan. "Jos se kohottaa kätensä Peteriä vastaan, niin minä pieksän
hänet."
Helmenostaja levitti kortit pöydälle ja nojasi taaksepäin. Oli
voittanut kolmannen pelin. Silmäsi Eddy Littleen ja sanoi:
"Olen valmis tulemaan bridgeen."
"En minä toki peliä karttaisi", intoili Deacon.
"Vai niin. Minä en nyt välitä", sanoi Peter Gee yhtä tyynenä kuin
tavallisesti.
"Tulkaa vain peliin", penäsi Deacon. "Vielä kerta. Ette voi viedä
rahojani noin. Olen menettänyt viisitoista puntaa. Kaksinkertainen
tai loppu!"
McMurtrey aikoi keskeyttää, mutta Grief pidätti häntä silmin.
"Mutta vain sillä ehdolla, että se on viimeinen", sanoi Peter Gee
kokoillen kortteja. "Minun työni kai. Siis viisitoista puntaa. Joko
maksatte minulle kolmekymmentä tai tulee tasapeli?"
"Niin on, poikaseni. Joko menee tasan tai minä maksan kolmekymmentä."
"Jokos kiihdytään", muistutti Grief vetäen esille tuolin.
Toiset olivat myös sen pöydän ympärillä, ja Deaconia kohtasi taas
kova onni. Selvää oli myös, ettei hän sitä tyynesti kestänyt. Hän
kiroili, noitui ja manasi järkähtämätöntä pelikumppaniaan. Vihdoin
Peter Gee lopetti, ennenkuin Deaconilla vielä oli viittäkymmentä
pistettä. Tämä tuijotti sanattomana vastapelaajaansa.
"Taisi tulla pietti", sanoi Grief.
"Kaksinkertainen", myönsi Peter Gee.
"Ei sitä tarvitse minulle opettaa", kähisi Deacon. "Olen opiskellut
laskuoppia. Olen teille maksava viisikymmentäviisi puntaa. Tuoss'
on." Se tapa, millä hän heitti yhdeksän viiden punnan seteliä
pöydälle, oli jo loukkaus itsessään. Peter Gee oli sitäkin tyynempi,
ei osoittanut pienintäkään hermostumisen merkkiä.
"Teillä on pirunmoinen onni, mutta te ette osaa korttia pelata, sen
sanon", jatkoi Deacon. "Kyllä minä voisin teille pelaamista opettaa."
Puolirotuinen hymyili ja nyökkäsi myöntävästi kääriessään rahat
kokoon.
"On muuan pelilaji, kasino -- olettekohan siitä koskaan kuullut
puhuttavan -- lasten leikkiä."
"Olen nähnyt sitä pelattavan", mutisi puolirotuinen ystävällisesti.
"Vai niin", kahahti Deacon. "Ehkäpä luulette osaavanne sitä
pelatakin?"
"Ei, enpä tietenkään. Ei taida olla päätä siihen."
"Se on miesten peliä, kasino", sanoi Grief innostuen. "Minä pidän
siitä paljon."
Deacon ei ollut häntä huomaavinaan.
"Minä pelaan teitä vastaan kymmenen guineaa peli -- kolmekymmentäyksi
pistettä", haastoi Deacon Peter Geelle. "Ja näytän, kuinka vähän te
kortinpelistä tiedätte. Tul' pois!"
"Ei kiitos", vastasi puoliverinen. "Odottavat tuolla bridgeen."
"Niin, tulkaa nyt mukaan", pyysi Eddy Little hartaasti. "Tulkaa että
päästään alkuun."
"Vai pelkäätte pikku kasinoa", irvisteli Deacon. "Kai oli rahamäärä
liian korkea. Minä suostun pelaamaan pennyistä -- tai lanteista --
jos haluatte."
Tuon miehen käytös oli loukkaus heitä kaikkia vastaan. McMurtrey ei
voinut pidättäytyä kauempaa, vaan sanoi: "Lopettakaa jo, Deacon. Kun
hän ei tahdo pelata, niin jättäkää hänet rauhaan."
Deacon kääntyi raivoisana isäntäänsä vastaan; mutta ennenkuin hän
ennätti purkaa kiukkuaan, astui Grief esiin ja sanoi: "Haluaisin
pelata kasinoa kanssanne."
"Mitä tiedätte siitä?"
"Oh, en paljoa, mutta haluaisin opetella."
"Hyvä, mutta minä en aio antaa opetusta penneillä tänä yönä."
"Se on all right", vastasi Grief. "Kyllä minä voin pelata miltei
mistä summasta tahansa -- järjen rajoissa tietysti."
Deacon yritti iskeä tämän tunkeilijan maahan yhdellä iskulla. "Pelaan
sata puntaa pelin, jos teille sopii."