_Alfr. Mörch_.»
Näennäisesti ei tässä kirjeessä ole mitään mystillistä tai erikoista
Mutta jos avuliaan vaiston opastamana lukee rivien alkukirjaimet
ylhäältä alaspäin, niin löytää kirjeestä toisen kirjeen, pienen
salaisen lipun, jonka sisällys on seuraava: »Toivon, että tulette
yksin.»
Ei, satunnaista se ei voinut olla. Sen täytyi olla sukkelasti keksitty
juoni, josta rohkea kosijani päälle päätteeksi antoi minulle oikeassa
kirjeessä viittauksen, sanoessaan: »Erkin puheista päättäen uskon, että
hänen älykäs ystävänsä on löytävä kirjeestäni sen oikean ajatuksen.»
Miksi kieltäisin sitä? Minusta pila oli erinomainen. Mielestäni oli
varsin romaanimaisen, jopa seikkailumaisenkin rohkeata ottaa osaa
tuollaiseen kaksimieliseen kirjeenvaihtoon, joka oudoille oli viatonta
ja samantekevää, mutta toi asiaan perehtyneille salaisen sanoman.
Kirjoitin nopeasti vastauksen ja vein sen Erkille. Ankaran arvokkaana
pyysin häntä lukemaan sen, lausuen samalla toivovani, että
vastaisuudessa säästyisin hänen ja hänen ystävänsä kujeilta.
Vastaukseni oli seuraavanlainen:
»Kunnioitettava Herra!
Ehkä olisin Teille vihanen, ellen olisi niin hyvällä tuulella.
Oikeastaan kai Teidän toverinne, tuo kevytmielinen ilveilijä Erkki,
ansaitseekin kujeesta enimmän moitetta, ja hänelle olenkin suuttunut.