Samanlainen Variksen mökki. Varis itse vuoleksii hankoa, vaimo,
Maija panee leipiä uuniin.
MAIJA (Itsekseen, uunia tarkastellen). Paistunevatko he hänessä vai
mitä he tehnevät... Kun ei ollut kunnollisia puitakaan, millä
lämmittää.
ILLIKAISEN SUSO (Saapuu, helmojaan alas laskien). On sitä tuota likaa
ja rapaa kaikki paikat täynnä! Kun saa milloinkin Hakulisen kujasilla
kaalaa kurkkuaan myöten ravassa, niin ei siinä enää köyhän mieli tee
kuivuutta itkemään...
MAIJA. Vai niin äijä sitä on sitäkin rapaa!
ILLIKAISEN SUSO. Ei tuota muuta enää taida ollakaan koko Juvalla kun
paljasta rapaa ja kurjuutta. (Istahtaa.). Mistä häntä sitte
riittäneekin. (Kääntäen äkkiä puheen). Sian hankoako se tää ukko Varis
vuolee?
MAIJA (Vastaa miehensä puolesta). Sitähän se siinä tuhertaa... Mitä
hänestä sitte tuleekin!
VARIS (Kuin itsekseen, toistellen katse työssä). Sian... sian hankoa
tuhertaa... Kas kun se rikas Hakulinenkaan ei niitä kujasiaan
hiekoita.
ILLIKAISEN SUSO. Oikeinhan se nyt siihen rikkautensa kaataisi... joka
ennen möisi suolensa, ennen kuin pennistä luopuisi... Ja tään köyhän
kansan sitä vaan täytyy kaikki rikkaiden ravat uida ja kahlata, vaikka
heihin jo elävältä hukkuisi.
MAIJA. Kaikkihan sitä pitää köyhän kestää... Entäs minnekkäs se tämä
Illikaisen Suso on menossa?
ILLIKAISEN SUSO. Eipä tässä ole menemisestä eikä tulemisesta sen
parempaa tolkkua... Se Iipposen leski lupasi tulla pellavasaunaan
auttelemaan, niin pitäisi sille saada sana, jotta ei menisi enää sinne
entiselle mökille. Se isäntä ruoja, en paremmin sano, rupesi siinä
rettelöimään ja riitelemään niin minä sanoin, jotta pidä mökkisi...
on niitä mökin maita muuallakin maailmassa ja niin muutin tähän
entisen Roivaan mökkiin, jotta siinä ei lähtiessä surtu eikä
siekailtu.
MAIJA. Ähää!... Vai Roivaan entiseen mökkiin muutti Suso!... Menisi tuo
siinä oma mieskin sinulla jo apuna!
ILLIKAISEN SUSO. No ikäänkuin niitä nyt sitte ei saisi ristikseen,
näitä Juvan miehen kutaleita... joilla ei enää ole muuta mieheksi
sanottavaa, koko Juvan nykyajan miehillä kuin jotta seisovathan sen
vihkimisajan siinä miehen paikalla ja sanovat, mitä pappi kysyy...
Mutta sitte saa vaan eukko alkaa pitää huolta ja perässään vetää.
MAIJA. Eihän näistä ole Juvan pitäjän miehistä... Vaikka lykästihän tuo
ennen toisia saamaan hyviäkin miehiä toki näistä muista pitäjistä.
Sekin entinen Kuparisen tyttö, se Kaisa, sai sinne Joroisiin
muutettuaan yhden Kämäräisen miehekseen, ja hyvästi vaan kuuluvat
eläneen ihan Kaisan kuolemaan asti. Ja nyt tässä vasta kirkolla
kerrottiin, jotta Kaisa on kuollut ja Kämäräinen siellä
mökillään leskenä elää myllistää... Ja sitä ne hyvin hyväksi
työmieheksi kehuivat.
ILLIKAISEN SUSO. Kyllähän sitä niin monta syrjäiset kehuvat, vaan
kunhan itse joutuisivat niistä huolta pitämään ja niiden kanssa ikänsä
näissä köyhissä oloissa elämään niin eiköhän kehujien suu vaan
kuivuisi.
VARIS (Itsekseen toistellen). Hyvä... hyvä mieshän se Kämäräinen kuuluu
olevan... kuka hänen sitte tunteneekin!... Kuka hänet tuntenee sitte.
MAIJA (Hyväntahtoisesti). No kaikkiko ne sitte pitäisi sinunkin
tuntea... On siinä jo kyllä kun jo toiset tuntevat... Kämäräiset ja
muut Hämäräiset. (Katsoo uuniin).
ILLIKAISEN SUSO. Eikö sitä Iipposen Susoa ole täällä näkynyt?
MAIJA. Iipposenko?... Eihän tuota ole tässä näkynyt?
ILLIKAISEN SUSO (Kuin itsekseen.). Missähän sekin harakka
juoksennellee, kun ei omalla mökilläkään kestä enää... Koko päivän on
saanut sitä etsiä ja juoksennella.
VARIS (Työssään ahertaen). Olisipa tässä Joroisten Kämäräiselle
kaksikin Susoa... tämä Illikaisen ja se Iipposen... (Hankoaan
tarkastellen). Olisi... olisi tässä Susoja...
MAIJA (Hyvän sävyisesti). No tokihan ne nyt on muut Kämäräiset sinun
laisia... jotta eivät malttaisi lesken sänkyä toisetta Susotta maata.
ILLIKAISEN SUSO. Ja mihinhän tuo nyt Iipposenkaan leski sitte miehen
ottaisi. Hapannut mökki siinä vain on ja pahanpäiväinen lehmän
kanttura, niin että siihen nyt vielä miehet ja muut hyvät pitäisi
olla... Hyvä kun jaksaa mokomissa oloissa itsensä hengissä pitää, niin
jotta ei ennen omia hautajaisiaan kuole.
MAIJA. Ja mikäpäs hänellä silläkään Susolla on siinä yksinäänkin
eläessä, kun vaan herra terveenä pitää ja tätä syömisen puolta on,
jotta päivästä toiseen pääsee.
VARIS. Olikohan tuo se Kuparisen entisen tytön mies oikein talollisia,
vai näitä paljaita mökkiläisiä?... Se Kämäräinen?
MAIJA. Eivätpä nuo tuosta tienneet muuta kun jotta Kämäräinen se on
nimeltään ja muuten siivo ja hyvä työmies... Mikä hovilainen hän
sitte lieneekin.
VARIS (Kuin itsekseen, työhönsä katsoen). Olisi... olisi tässä
Kämäräiselle Susoa... Kun vain älyäisi ottamaan tulla...
MAIJA. Ja sinun vain pitää siinä höpistä... Ikäänkuin mitä ymmärtäisit
koko asioista... Vaikka eivät ne sanoneet senkään Kämäräisen olevan
iällä pilatun... Siinä viiden kuuden kymmenen korvilla kuuluu olevan
vasta koko ikää.
ILLIKAISEN SUSO. Mitäpä heidän joroiselaisten iästä ja muusta ajasta on
juvalaisille hyötyä, kun siellä asti elävät... Olipa nää sitte vaikka
miten nuoria ja rikkaita. (Huokaillen). Kotiin kun tästä olisi
lähdettävä mennä rehmämään.
MAIJA. Ähää!... Vai jo kotiin!... Istuisit tuossa nyt vielä... Ei tää
köyhäkään kylässä happane.
VARIS (Itsekseen). Sopiikohan tuo hanko kaulaan. (Lähtee ulos). Pitääpä
käydä aivan koettamassa.
ILLIKAISEN SUSO. Kun se nyt Iipposen leski sattuisi tänne tulemaan niin
sanoisit, jotta ei mene enää sinne vanhalle mökkirähjälle, vaan tulee
sinne Roivaan entiselle mökille... (Lähtien). Saisi nuo pellavat vielä
loukutetuksi niin pääsisihän siitäkin rististä vähäksi aikaa rauhaan,
eikä tarvitseisi tällä tavalla juoksennella.
MAIJA (Menijän jälestä). Ka joko sinä nyt menet, jotta ei tässä ennätä
kahviakaan vieraalle valmistaa...
ILLIKAISEN SUSO (Ulkona). Onpa tuota sen verran vielä itselläkin, jotta
ei tarvitse koko päivää istua sitä muilta vuottamassa ja vornottamassa.
MAIJA. Suuttuikohan tuo nyt vielä, kun ei saanut! (Pannuaan haistellen
ja vieden liedelle). Hyvä toki, että meni niine suineen... Jäi toki tuo
pannun pohja tässä omaan aamutuimaan. (Varikselle, joka palaa). Sopiko
se kaulaan?
VARIS. Sopi... Tuo palikka pitää vain vuolla, niin heittää sitä pahan
teon, hylky. (Ryhtyy työhön. Iipposen Suso saapuu.).
MAIJA. Ka tässähän tää Iipposen Suso on!... Kun jo luultiin, jotta
minnekkähän Suso joutui. Vieläkö sinulle mitä kuuluu?
IIPPOSEN SUSO (Hartaasti). Siinähän tuo Herra vaan auttaa päivästä
toiseen. Kun vaan ihminen sitte jaksaisi häntä kiittää ja olla
otollinen, eikä eksyisi näihin maallisiin viettelyksiin ja
villityksiin.
MAIJA. Ka eihän niistä villityksistä leipää, eikä muuta autuutta
lähde!... Mitä varten heidät sitte nekin lie luotukin tänne maailmaan!
IIPPOSEN SUSO (Kujerrellen). Tottapa se on niin ylhäällä säädetty,
jotta kaikki pitää olla mitä vain sanassa ilmotettu on. Nuhteeksi ja
opetukseksihan ne kaikki vaan on meille annettu ja jotta itse kukin
ottaisi itsestänsä vaarin.
VARIS (Itsekseen). Nuhteeksi... nuhteeksi on annettu... (Työlleen).
Tuokin palikka kun tuossa reistailee!
IIPPOSEN SUSO. Kunpa vaan me ymmärtäisimme hetkemme oikein käyttää,
emmekä erehtyisi poluiltamme. Mutta miten moni meistäkin horjahtaa ja
eksyy viettelyksen ja synnin paulaan.
MAIJA (Lattiaa lakaisten). Ka kukas ne kaikki paulat ja ansat täällä
ennättää nähdä ja kiertää, kun on työtä jo tässä tosissakin, jotta ei
enää hengähtämään jouda.
IIPPOSEN SUSO. Hoh-hoi... hoh-hoi!... Niinhän se on tämä meidän
elämämme... Emme me silmin näe, emmekä korvin kuule...
MAIJA. Entäs näkikö se tää Illikaisen Suso sinua?... Se tästä ihan
vasta-ikään ennätti lähteä. Ja sinua sanoi vielä etsivänsä
pellavasaunaan.
IIPPOSEN SUSO. Vai kävi se Suso toki tässä.
MAIJA. Kävi... Mistäs sitä sinä tulet?
IIPPOSEN SUSO. Tuollahan minä heränneiden seuroissa pistäännyn, niin
arvelin poiketa tässä vaikka noita jalkoja lepuuttamassa.
MAIJA. Vai niitä sinä!... Se asuukin Illikaisen Suso nyt jo siinä
Roivaan entisessä mökissä ja käski sanoa sinullekin, jotta menisit
sinne pellavasaunaan... Eikö tuolla lieneekin jo kahvi siellä valmiina
vuottamassa.
IIPPOSEN SUSO. Vai jo se Illikaisen Suso muutti. Kunpa herra antaisi
hänelle nyt uudessa asunnossa enemmän nöyryyttä ja pehmittäisi hänenkin
kovan sydämensä käsittämään ja ymmärtämään!
VARIS. Kunpa... kunpa pehmittäisi... Sen mies olikin niin kivuloinen ja
huono, jotta eihän siinä ollut pahankurisen akan pehmittäjää... Ei
ollut siinä pehmittäjää...
MAIJA. Niin... Ikäänkuin sitä nyt sitte sinussa olisi pehmittäjää!...
Vielä siinä kehuu!
IIPPOSEN SUSO. Ja eipä se tämä syntinen ihminen taivukaan, eikä
pehmene, jos sitä ei Herra pehmitä ja taivuta ja anna valistusta ja
ymmärrystä että itse itsemme taivuttaisimme ja nöyrtyisimme.
MAIJA. Ka sepä tääkin Varis vain luottaa siihen ajalliseen ja
maalliseen pehmittämiseen, niin kuin nää muutkin Juvan miehet. (Kääntää
puheen). Vaikka menisipä tuo sinullakin vielä siinä ajallinenkin mies
apuna... Niin että olisihan toki talossa sen verran sitäkin tavaraa,
jotta tuppi toki oman miehen vyöllä heiluisi.
VARIS. Menisihän siinä Susolla oma tupen heiluttaja... menisi siinä.
IIPPOSEN SUSO. Ka tottapa se ei ole sallittu silloin, jos ei ole.
MAIJA. No vielä näitä kaikkia sallimisia ajattelet!... Ottaisit vain
miehen itsellesi, niin sillä se on sallittu... koko asia.
VARIS. Ka mitäpäs siinä muuta sallimista... Ja tuolla Joroisissa
kuuluisi olevan rikas ukko... Kämäräinen, vai mikä hän jo
nimeltäänkin... Äsken kuuluu ukko-pahalta eukko kuolleen.
IIPPOSEN SUSO. Niinhän meidät kutsutaan täältä kun aika joutuu.
(Huokaillen). Pitää tästä sitte lähteä sinne Roivaan mökille
ristisisarta auttamaan hänen töissään ja menoissaan. (Nyyttiään
solmielIen). Hakulisen emäntä pani naurishautojaan tuohon nyyttiin...
Herra häntä siunatkoon ja palkitkoon lahjastaan ja hyvyydestään.
(Mennessään). Hyvästi nyt vaan sitte!... Ja kävisitte nyt siellä
mökilläkin istumassa!
MAIJA. Ka saapiihan tuota käydä... Ja vie nyt terveisiä Illikaisen
Susolle. Ei tässä joutanut kahviakaan vieraalle keittämään! (Istahtaa
kehräämään.).
VARIS (Kuin itsekseen). Siitä se vaan taivaan ilostaan höpöttää,
ämmä!... Vieläkö hänet kuka senkin lesken vaivakseen huolinee!
MAIJA (Valittelee itsekseen rukkiaan laitellessa). Onhan tässä sitä jos
jonkinlaista kävijää ja kulkijaa kuin paraassa kestikievarissa!... Yksi
kun lähtee niin toinen jo vetäytyy siihen istumaan ja vahtimaan...
(Kuuluu tulijoiden kolinaa.). Kuka häneen nytkin taas työntäytynee!
(Kämäräinen ja Ronkainen saapuvat. Kämäräinen juo vettä.
Ronkainen pyyhkii kenkänsä luudalla.).
RONKAINEN (Istuttuaan, ryhtyen tupakoimaan). Kenenkäs mökki se tämä
on?
MAIJA. Tämän Variksen mökki-röttelöhän tämä on.
RONKAINEN. Vai tämän tää on.
VARIS (Itsekseen). Tämän... tämän on mökki... Onhan siinä puuta istua!
KÄMÄRÄINEN. Onhan tässä tätä... puuta!
MAIJA. Mistäs ne nämä vieraat vielä ovat?
KÄMÄRÄINEN. Joroisistapa sitä ainoastaan ollaan.
MAIJA. Mhyy!... Vai ainoastaan sieltä!
KÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Sieltä.
RONKAINEN (Lisäten.). Eihän sen tään köyhän kannata Joroista
kauempaa olla.
VARIS (Toistellen). Ei se kannata... ei kannata.
KÄMÄRÄINEN. Ei. (Äänettömyys.).
VARIS. Onko siellä Joroisissa siat niin pillimuksia, että täytyy pitää
hanko kaulassa, niin kuin näillä Juvan sioilla?
RONKAINEN. Eipä niillä kaikilla... varsinkin jos on hyvät aidat
talossa.
MAIJA. On se sitte hyvä pitäjäs, se Joroinen... kun siatkin ovat niin
kunnollisia.
KÄMÄRÄINEN. On se... Joroinen.
VARIS. Täällä Juvalla on niin pahoja akkojakin, jotta hanko pitäisi
kaulaan panna... niin kuin tämä Illikaisenkin leski.
RONKAINEN. Vai on leski niin äksy luonnoltaan!
VARIS. Äksy... äksy on hyväkäs... Illikais-vainajankin piti semmoisessa
kurissa, jotta miesparka ei uskaltanut hengittääkään muuta kuin
korvillaan.
KÄMÄRÄINEN. Kylläpä on sitte lujakätinen eukko.
MAIJA (Puolustaen). No ikäänkuin ei Illikaisessa itsessään sitte olisi
syytä ollut!... Yritti juoda ja laiskotella, niin jotta sai
kiittää luojaansa kun eukko toki ojenti hänetkin oikeille poluille,
niin jotta ei leipä kesken syönnin loppunut ja itse joutunut tuonne
maailman kujille!
VARIS. Osaavathan ne nämä Juvan akat toisiaan puolustaa!... osaavat ne
ämmät sen oman itsensä värjätä!
KÄMÄRÄINEN (Murahtaen). Osaavat!
MAIJA (Puolustautuen). Niin kun ne miehet eivät sitte osaisi sitä omaa
tyhjäänsä kehua... Vaikka ei koko nykyajan miehistä ole muuta kuin
sian hankoa vuolemaan!
RONKAINEN. Mutta se Iipposen leski se ei taida olla järin
kovasisuisinta sorttia... Suso?
VARIS. Sen luonto taas on pehmyt kuin naurispaistikas... Tokko hän
riidellä osannee senkään vertaa, mikä talossa tarvitaan pahan ilman
ennustukseksi!
KÄMÄRÄINEN. Vai niin on hän toki pehmyt siinä vaimollisessa
olennossaan!
VARIS. Pehmyt on eukko, pehmyt. Ja jumalinen. Niin on jumalinen eukko,
että koko sen elämä on yhtä virren luritusta.
RONKAINEN. Kylläpä on sitte hyvä eukko.
KÄMÄRÄINEN (Murahtaa). Hyvä.
VARIS (Itsekseen piippuaan selvitellen). Piippukin tässä on tukossa...
Hikeäkö lie tuo reikä täynnä!
MAIJA. Milläs asioilla ne nämä vieraat ovat täällä Juvalla?
RONKAINEN. Eipä sitä juuri erikoista asiaa ole.
MAIJA. Vai ei.
KÄMÄRÄINEN. Ei.
RONKAINEN. Arveltiin vain käydä ostamassa vaikka aikaiseen poikiva
lehmä... jos sattuisi saamaan hyvälypsyisen täältä Juvalta.
VARIS (Pannen tupakkaa). Onhan sitä lehmää täällä Juvalla... Ei täällä
muuta paljo olekaan kuin lehmää ja tätä köyhää kansaa... ja tuota
rapaa, jumalan viljaa, on teillä näin lika-aikana tuhottomasti.
RONKAINEN. Mhyy... Minkähänlainen tuo on sen Iipposen Suson lehmä...
Kun ne siitä täällä kylällä juttusivat?
MAIJA. Se on hyvin hyvälypsyinen lehmä... Ja hakematta tulee joka ilta
kotiinkin!
VARIS (Lisäten). Se eukko kun sitä syöttääkin nyt leskenä ollessaan
kuin omaa miestään, niin pitäähän sen pakostakin lypsää...
KÄMÄRÄINEN. Pitää.
VARIS. Pitää... pitää sen lypsää... Vai sitä ne jo neuvoivatkin teille
siellä kylällä!
RONKAINEN. Sitähän ne.
MAIJA. Myöpikös se Suso nyt sitte ainoan lehmänsä?
VARIS. Ka sittepähän tietää kun käy kysymässä?... Eihän tästä pitkä
matka enää ole.
RONKAINEN. Vai ei tästä enää pitkä... Mistähän tuonne tie menee...
sinne Suson mökille?
VARIS. Tästähän se meidän saunan nurkan vieritse menee ja sitte niitä
Matikaisen kujosia myöten... Mutta tässähän se itse eukko on tässä
entisen Roivaan mökillä pellavasaunassa.
KÄMÄRÄINEN. Vai siellä se on Suso!
VARIS. Siellähän se lipsuta lytystelee eukko-paha pellavia.
MAIJA (Korvoon suurusta ripotellen). Tulisit siitä, Varis, nostamaan
apuna tämän vesikorvon lehmille, niin ei tarvitse yksinään sitä kantaa!
VARIS. Jokos siinä on suurusjauhot?
MAIJA. Ripottelinhan minä niitä siihen hyppysellisen...
VARIS (Lähtee, ottaa hangon). Samalla tiellä pistetään tuo hanko sian
kaulaan niin kestää aisoissaan, ruoja!
MAIJA (Korvoa ulosviedessä valitellen). Ovatkin jo jauhotkin lopussa...
mistä heitä uusia taas saanee.
RONKAINEN (Kämäräisen kanssa jäätyä). Nytpä tää asia jo selkiääkin
ihan itsekseen... Mitäpä sillä on väliä vaikka tään asian toimittaa
sielläkin Roivaan mökillä, kun ei ole kotosalla Suso.
KÄMÄRÄINEN. Mitäpäs sillä on väliä missä sitä kosii... Tääkin Varis
sitä kehuu kovasti... Susoa!
RONKAINEN. Kovasti kehuu!... Ei siinä silloin vikoja ole.
KÄMÄRÄINEN. Ja jumalinenkin on vielä luonnoltaan... niin jotta sekin
vielä lisää sitä vaimollista puolta.
RONKAINEN. Lisäähän se... jumaluuskin!
KÄMÄRÄINEN (Mietiksien). Vaikka ei tullut siltä suutari Kutvoselta
tiedustetuksi onko sillä perikuntaa siitä entisestä eläjästä...
Niin jos vaikka tältä Varikselta kysyisit. (Ulkoa alkaa kuulua sian
vinkumista.).
VARIS (Ulkona, sian vinkuessa). Pidä kiinni... pidä kiinni ruoja, jotta
saan hangon kaulaan... Ä-häh!... Vieläkö nyt tunkeennut naurismaahan...
Vieläkö telläännyt, juutas!
KÄMÄRÄINEN (Äskeistä asiaansa jatkaen). Niin jotta jos peräisit tältä
Varikselta sitä lapsiasiaa... niin sittepähän ei tule jälestäpäin
katumista.
VARIS (Palaa). Vai niin ovat Joroisten siat siivoja, jotta ei tarvitse
hankoa kaulassa pitää.
RONKAINEN. Siivoa sikarotuahan se Joroinen on. (Käy pankon luona
sylkäsemässä.).
VARIS (Kuin itsekseen). Tää meidän sika on hyvin pillimusta lajia!...
Mistä hän lie oppinutkin ne pahat ilveet vaikka se on Iipposen
jumalisen lesken sianporsaita.
RONKAINEN. Vai niitä se on. (Imasee savut). Ei taida sillä Iipposen
Susolla olla siitä entisestä miehestään?
VARIS. Eihän sillä niitä kakaroita ole.
MAIJA (Saapuu). Mitä kakaroita... se tää Varis puhuu?
KÄMÄRÄINEN. Lapsia tää Ronkainen vaan kyselee, jotta onko sillä
Susolla?
MAIJA. No mitähän tuo hänkin niillä tekisi siinä syömässä ja
huutamassa!... köyhä leski... Hyvä kun jaksaa itse ruuassa ja
särpimessä pysyä... kun ei ole kun yksi lehmä koko mökissä.
VARIS. Eihän niistä lapsista tälle köyhälle iloa ole.
RONKAINEN. Eihän niistä ole... iloa.
KÄMÄRÄINEN. Ka eipä niistä!
RONKAINEN (Varustellen lähtöä). Jo tästä taitaa saunan nurkan taitse
mennä tie sinnekin Roivaan mökille?
VARIS. Ka siitähän sitä pääsee vaikka minne. (Tarkastellen kirveen
terää)... Pääsee siitä, pääsee... muuanne paitsi taivaan iloon siitä
pääsee saunan nurkan taitse. (Alkaa hioa kirvestään.). Kirveskin tässä
on tylsynyt... jos häntä tuolla sieralla vähä lykkisi.
RONKAINEN (Lähtöpuuhissa). Mhyy!... tylsynnäpähän on... kirves!
VARIS (Kuin itsekseen). Tylsyyhän nuo näkyy kaikki ja kuluu... vanhenee
ja kuluu vaan tää köyhän tavara!
KÄMÄRÄINEN. Ka vaikkapa sitte lähdettäisi... sitä Suson lypsikkiä
katsomaan. Jos hänen hinnoilla sitte sopisi!
RONKAINEN (Lähtee). Ka mitäpäs tässä viivyttelee! (Sytyttää
mennessään lieden luona piippunsa hiilellä.). Vaikka tuossa talon
hiilellä piippunsa sytyttää.
VARIS (Kahden jäätyä). Jokos ne vellijauhotkin ovat lopussa?
MAIJA. Johan nuo ovat... Tulleeko heistä enää yksi velli, kun keittää
vetelän.