Simo Kämäräisen mökki. Liedellä iso vesikattila.
RONKAINEN (Tupakoiden). Ei... ei sitä olisi uskonut, että Joroisten
pitäjästä ei saa sinunlaiselle miehelle muijaa!... Kuutta eri eläjää
kosittiin, mutta eipähän vaan lähtenyt toispuoleista.
KÄMÄRÄINEN (Synkkänä, murahtaen). Ka oma syynsäpähän on (Sylkäsee).
akkojen... Kun eivät älynneet etuaan, niin joutavat katua!
RONKAINEN. Joutavat... Joutavat katua akat...
KÄMÄRÄINEN (Synketen). Hylkykö hänet lie tappanut senkin Kaisan
kesken ikäänsä... terveen ihmisen!... niin jotta saa tässä nyt tehdä
molempien työt!
RONKAINEN. Ka paljonkos sitä tarvitsee kun se jo tämä köyhä kuolee,
kun se on ylhäältä kerran niin sallittu. (Kääntäen puheen). Vaikka
ei se nyt ihme ollut, jos tää Pirhosen tyttö kieltäytyikin... Sillä
tottapa se kahdeksantoistavuotias tyttö katsoi sinut ikämieheksi.
Mutta kun nyt nää vanhat leski-ihmisetkään eivät etuaan älynneet.
KÄMÄRÄINEN (Loukkaantuneena puolustautuen). Olisipa tuota minussa
ollut miestä Pirhosenkin tytölle... Vähä-veroinen mökki on ja kaksi
lehmää... eikä ikääkään ihan täyttä kuuttakymmentä.
RONKAINEN (Myönnytellen). Hy-yvä... hyvä-mainen mökkihän tämä on.
KÄMÄRÄINEN (Kuin itsekseen jatkaen). Pahahenkikö heidät sitte
tuhmentanee nämä Joroiselaiset naiseläjät. (Miettivät).
RONKAINEN (Rutosti). No mitäpäs siinä sitte on muuta kuin että
pistetään ruuna aisoihin ja pyöräytetään siellä Kaavilla sitä entisen
Turus-vainaajan leskeä tiedustamassa.
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka eipähän sen ihmisen ole hyvä yksinäänkään
olla... Tässä kohta lehmätkin poikii... Ja eikä tää niin järin pitkä
matka Kaavillekaan ole.
RONKAINEN. Eihän tämä ruunan juostessa ole matka eikä mikään... Niin
jotta mitäpäs siinä muuta kun tien päästä vain kiinni!
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs siinä!... Ja jos ei se Turusen leski suostu,
niin onhan siellä muita... niin isossa pitäjässä.
RONKAINEN. Onhan siellä... tätä vaimoa.
KÄMÄRÄINEN (Jatkaa omaansa). Mene tiedä vaikka olisi jo sekin Pekka
Jyrkinen kuollut, niin vaikka ottaa sen nuoren lesken... jos ei tälle
Turusen leskelle sovellu...
RONKAINEN (Alkaen varustella lähtöä). Ka sittepä tässä ei ole enää
muuta kun pannaan eväs konttiin ja ruuna aisoihin.
KÄMÄRÄINEN (Varustellen). Ka mitäpäs siinä on... Pistän tässä vain
tupakkaa kukkaroon... Tottapahan sitte Joroisenkin akat näkevät,
jotta on sitä muuallakin miehelle tulijoita.
KUTVONEN (Saapuu, viskaa lestisäkkinsä penkille ja tervehtii reilusti).
Yhä se vain on tässä tämä Kämäräisen mökki... Kulin tästä ohi niin
arvelin, jotta jos häntä pistäytyisi mökissä vaikka juomassa!
RONKAINEN. Tässähän tää Simon mökki on... Mistä se tää suutari
Kutvonen nyt on tulossa?
KUTVONEN. Juvalta.
RONKAINEN. Vai Juvalta!
KUTVONEN. Juvalta tulee Kutvonen, Juvalta... (Koputtaa piippuansa
pieksunsa kantaan). Ei se tainnut tämän Kämäräisen eilinen naima-asia
lykästääkään... kun ne tuossa Pirhosen mökillä tiesivät siitä semmoista
jo jututa.
RONKAINEN (Puolustellen). Ka eipä tää Simo niistä kaikista tulijoista
välitä... Kuuluuko sitä tälle Kutvoselle muuten mitä?
KUTVONEN. Eipä tässä erikoisia... (Kehuen). Mutta siellä Juvan
puolella sitä olisi oikealle miehelle tulijaa minkä vain ottaa
ilkeää. (Innostuen). Sitä on, kuule Kämäräinen, siinä pitäjässä
vaimoa jotta sitä on kuin Abrahaamin siementä.
RONKAINEN. Kylläpä on sitte... Ja se on tää Kutvonenkin yhäti vaan
poikamiehenä?
KUTVONEN. Poikamiehenä on Kutvonen (Tarjoten tupakkakukkaroaan).
Siin' on kukkaro, Ronkainen... pane niitä juvalaisia siitä palamaan!
RONKAINEN. Vai poikamies on... Ei tainnut siellä Juvallakaan sattua...
niin kuin sopivaa, tarkotan!
KUTVONEN (Ylvästyen). E-hoh!... Elä sinä Antti Ronkainen sano että ei
olisi sattunut... Kun on tarjokkaita, että sen kun valitse vaan, niin
on siinä jo luonnolle käypääkin. Mutta Joroisten Kutvonen ei ole noin
vaan otettava.
RONKAINEN. Eipä tietenkään.
KUTVONEN (Jatkaen kehumistaan). Yhdessä ainoassa kylässäkin kun oli
tarjolla kaksi rikasta mökkiläisen leskeä niin jotta sen kun ota vaan,
mutta Kutvonen vaan sanoi että elä sinä, ämmä, kuuseen kurota!... Ja
niin lähti poika painamaan piippukauppoja tekemään Kajaanin
markkinoille, että kurki vain suolla vihelsi!
RONKAINEN. Mhyy!... Vai vihelsi kurki!
KÄMÄRÄINEN. Ja taisivat olla vielä laatuun käypiä leskiä... ne kaksi?
KUTVONEN. No vaikka Joroisten papille kelpaisi!... Se toinen, sen
Illikaisen leski on hiton pahasisuinen, mutta se Tahvo Iipposen Suso
on... (innostuu) se Suso on niin lauhkealuontoinen leski, jotta sen
luonnon pitää olla lempeä kun vasta lypsetty lämmin lillimaito.
RONKAINEN. Kylläpä on hellä sydämeltään... Iipposen leski.
KÄMÄRÄINEN (Tiedustaa). Eikä taida olla pilalla ijältäänkään... ja
muultakaan varallisuudeltaan?
KUTVONEN (Kehuen). Ihan Illikaisen lesken ikäinen!... Ja hyvälypsyinen
lehmä on eukolla ja siihen vielä puolen tynnörin rukiin kylvö,
niin jotta jos Kämäräinenkin siitä eukon saisit, niin sitä tuota
köyhyyttäkään et saisi enää ostamallakaan!
KÄMÄRÄINEN. Ka mistäpä sitä sitte enää saisi!
RONKAINEN. Eihän sitä mistä!
KÄMÄRÄINEN. Ei...
KUTVONEN. Mutta siihen Illikaisen leskeen elä anna luoja kietoutua,
sillä siinä on eukko... (Korottaa ääntään). Siin' on semmoinen eukko,
kuule Simo, että itsensä pahanhengenkin se muija panisi niin tiukalle,
että se ukko ei uskaltaisi tupakkatultakaan pitää siellä pimeyden
valtakunnassaan, jos eukon verkkoon milloin joutuisi!
RONKAINEN. Kylläpä on tiukka muija!
KÄMÄRÄINEN. On... Hyvä että mies pääsi ijäiseen rauhaan!
KUTVONEN (Varustellen poislähtöä). Onni... onni oli ukolle että kuolema
vapautti Illikais-vainaajan. Se mies sai eläessään rakkaudesta niin
kyllänsä, jotta ei olisi enää silmilläänkään vaimoväkeä katsellut.
RONKAINEN. Eipä tietenkään... Ja tää Kutvonen nyt painaa Kajaaniin
päin?
KUTVONEN (Lähtöä tehden). Kajaanin markkinoille painaa Kutvonen,
Kajaanin... Jos siellä sattuisi hyviä piipun vaihtajia sieltä Paltamon
puolelta, niin tämä poika ei yhtä piippua surisi, vaikka
huikkokaupoiksikin tulisi.
RONKAINEN. Eihän se Kutvonen yhtä piippua itkisi.
KÄMÄRÄINEN (Udellen). Ja taisi jo sekin Iipposen Suso osottaa
taipuvaista mieltä... vaikka niin kuin Joroisilaisellekin
tulemaan?... (kierrellen) tahi niin kuin Kutvoselle, tarkotan?
KUTVONEN. Susoko?... Monet lirutukset jo luritti leski Kutvoselle,
että päästäpä Joroisiin suutarin matamiksi, mutta Kutvonen sanoi vain
että elä lipaise, ennen kun läpäsee. (Viskaten lestisäkin olalleen).
Onkohan tästä suoraan Koposen suon kautta mennessä hyvin kuraista?
RONKAINEN (Piippu ikenissä). Eipä se erikoisen... Lentäväthän siitä
linnutkin yli... kuivana aikana!
KUTVONEN (Mennessään). No tottapa hänestä sitte rivakka mieskin yli
pääsee! (Juo vettä, ovessa). Hyvää vettä siinä Kämäräisen kaivossa on.
KÄMÄRÄINEN (Asiaa miettien). Mhyy!
RONKAINEN (Oivaten asian). Kovastihan se kehuu sitä Iipposen Susoa!
KÄMÄRÄINEN. Kehuuhan tuo Susoa! (Äänettömyys).
RONKAINEN. Ja eikä tää Kutvonenkaan toista ihmistä ihan turhasta
syystä kehu... vaikka se sitä omaa itseään vähä aiheettakin ylistää!
KÄMÄRÄINEN. Eihän se toki toista syyttä kehu... (Miettivät).
RONKAINEN (Kehittäen asiaa, piippuaan täyttäen). Se tässä
avioelämässä on tuokin vaimon helläluontoisuuskin yhtä talon
rikkautta...
KÄMÄRÄINEN. Ka mitäpäs se muuta on...
RONKAINEN. On... on se... Eikä tämän Kaavin Turusen leskestä, siksi
toisekseen, ole sen parempaa varmuutta luonteensa, eikä muunkaan
taipumuksensa puolesta... paitsi minkä tää Malisen eukko siitä
juttusi.
KÄMÄRÄINEN (Mietittyään). Kukapa niiden eukkojen puheisiin sitte osaa
uskoa... niin kuin senkin Malisen eukon.
RONKAINEN. Eihän niihin kuka osaa.
KÄMÄRÄINEN. Ei. (Miettivät).
RONKAINEN (Tehden päätöksen). Niin... jotta mitähän jos
pyörähdettäisikin tästä Juvalle... eikä Kaaville? (Hetken päästä).
Vai mitä sinä arvelet?
KÄMÄRÄINEN (Myöntyen). Ka yhtä hyvinhän se ruuna juosta lököttelee
Juvalle kuin Kaaviinkin päin.
RONKAINEN. Y-yhtä... Eikä matkakaan ole sen pitempi toiseen kuin
toiseenkaan.
KÄMÄRÄINEN (Omaa puhettaan jatkaa muristen). Ja tiekään ei ole
Juvalle mennessä niin mäkistä kuin tänne Kaaville päin... niin jotta
ruunankin vaivoja säästää.
RONKAINEN (Innostuu). Hyvätkin ruunan vaivat säästää... Ja siksi
toisekseen eivät ne Suson ruiskylvötkään ole järin ylenkatsottavaa
tavaraa näin mökkiläisen edesottamisessa... Jos niin kuin sitäkin
puolta ajattelisit.
KÄMÄRÄINEN. Ka eipähän se ikämies paljaalla rakkaudellakaan elä.
(Lähtöä tehden). Eikä tää enää pitkittämiselläkään ja punnitsemisella
parane... Niin jotta pane sinä niitä eväitä konttiin niin minä mätän
tään lehmän veden korvoon ja nostetaan korvo mennessä punikille.
(Mättää vettä liedellä olevasta kattilasta korvoon). Ja sieltä
Juvaltahan ne nämä Kaisa-vainaankin esivanhemmat kuuluvat tänne
Joroisiin muuttaneen... Niin että siinäkin suhteessa oli tää Kutvosen
käynti onni.
RONKAINEN (Evästä pannen). Oli... Oli se onni, jotta se osui
pistäytymään, niin että ei tullut tietymättömän päälle Kaaville
lähdetyksi... Joko se vesi on mätetty!
KÄMÄRÄINEN. Jo... (Ottaa valjaat naulasta). Ja hyväksi onneksi vielä
tuli maininneeksi siitä Illikaisen lesken pahuudesta... Kukapa sitä
vanhalla ijällään äksyä eukkoa riesakseen huolisi!
RONKAINEN. Eihän se äkäinen eukko ole ilo miehen majassa...
KÄMÄRÄINEN. Ei... Tule nyt niin nostetaan tää korvo mennessä.
(Lähtevät).