Hedelmällisten seutujen yli. -- Speken ja Burtonin löydöt toiselta ja
Barthin löydöt toiselta puolen yhtyvät.
Lähtöhetkestänsä asti kulki pallo suurella nopeudella. Ja kovin jo
matkustajat halusivatkin päästä pois erämaasta, jossa he olivat vähällä
olleet joutua turmion omiksi.
Kello yhdeksän paikoilla aamulla alkoi näkyä kasvullisuuden oireita:
muutamia yrttejä ikäänkuin uiskentelemassa tämän hiekkameren pinnalla,
ilmoittaen heille, kuten Kristoffer Kolumbolle aikoinaan, maan olevan
lähellä; viheriäitä taimia putkahteli arasti näkyviin piikiven välistä.
Mäkiä, toistaiseksi vielä matalia, aaltoeli taivaanrannassa, usmassa
epäselvinä rajapiirteineen; yksitoikkoisuus alkoi hälvetä.
Riemulla tervehti tohtori tätä uutta seutua. Hän oli matrossin lailla
märssykorissa huudahtamaisillaan:
-- Maa näkyy!
Tuntia myöhemmin ilmeni manner hänen silmiensä eteen, autiomaisena
kyllä vieläkin, mutta ei enää niin tasaisena, alastonna. Harmaata
taivasta vasten kuulsi muutamia puita.
Hetken aikaa vielä kuljettua, leveni heidän eteensä vähäinen järvi,
amfiteatterimaisesti mäkien ympäröimä, mäkien, sillä ne eivät vielä
olleet oikeutettuja kantamaan vuoren nimeä. Kaikkialla kierteli
hedelmällisiä laaksoja, joista mitä erillaisimmat puut kohottelivat
selvittämättömän pörröisiä latvojansa. Muita tiheämmässä kasvoi
elaispuu, joka lykkää okaisesta rungostaan 4,5 metriä pitkiä lehtiä.
Villapuu heitti tuulen kanneskella siementensä hienoa untuvaa;
pendanus, Arabialaisten "kenda", levitti balsamituoksuansa ilmaan aina
_Victoriaan_ asti. Papaia, palmumaisine lehtineen, sterculia, jossa
Sudanin pähkinät kasvaa, baobab ja banani täydensivät uhkuavan
kasvullisuuden näissä kääntöpiirien välisissä vyöhykkeissä.
-- Maa on verratonta, -- virkkoi tohtori.
-- Kas tuossa eläimiäkin, -- sanoi Joe; -- ei ne ihmisetkään enää kovin
kaukana liene.
-- Kuinka komeita norsuja! -- huudahti Kennedy. -- Eiköhän millään
keinoin pääsisi hiukan metsästämään?
-- Mutta mahdotonhan meidän on pysähtyä, hyvä Dick, kun vauhti on näin
kova. Ei, kestähän toki vielä Tantalon tuskia! Myöhemmin saat siitä
kyllä korvauksen.
Olipa siinä todellakin jotain, mihin innostua metsämiehen. Dickin sydän
pälpätti, ja kiihkoisena hän sormieli karbiininsa perää.
Seudun eläinkunta oli yhtä runsas kuin kasvikuntakin. Villi härkä
vieriskeli paksussa ruohikossa, kadoten siihen kokonaan; harmaita,
mustia ja keltaisia norsuja, mitä kookkainta lajia, kulki tuuliaispäänä
metsäin halki, taittaen, murtaen, musertaen ja jälkeensä jättäen
hävityksen huikean aukon. Mäkien metsäisillä rinteillä pauhasi
vesiputouksia, yhtyen pohjoiseen kulkeviksi virroiksi, ja niissä
virtahevot mellastivat, ja neljättä metriä pitkät merilehmät, ruumis
kalan-omainen, makailivat rannoilla, uhkuvin utarein.
Siinä harvinainen eläinkokoelma ihmeellisessä kasvitarhassa, jossa
lukemattomat linnut tuhansin värein välkkyivät kesken puunkokoisia
kukkakasveja.
Tästä upeasta luonnosta tunsi tohtori tämän seudun Adamauan
kuningaskunnaksi.
-- Mehän -- sanoi tohtori -- anastamme omaksemme nykyaikuisia löytöjä;
minä seuraan entisten retkeilijäin keskeyneitä teitä; varsin onnellinen
sattuma, ystävät hyvät. Meidän käy mahdolliseksi yhdistää Burtonin ja
Speken löydöt tohtori Barthin löytöihin. Me jätimme Englantilaiset ja
kohtaamme hampurilaisen ja pian olemme saapuneet äärimmäiseen kohtaan,
mihin tämä uskalias tiedemies pääsi.
-- Minusta tuntuu kuin noiden kahden löytöjen välillä olisi suunnaton
ala, siitä matkasta päättäen, minkä me olemme kulkeneet.
-- Se on helposti laskettu. Ota kartta ja katso, mikä pituus-asema on
Ukereuen järven eteläpäällä, johon Speke tunkeutui.
-- Melkein 37:nellä asteella.
-- Entäs Jolan kaupunki, jonka saamme nähdä tänään, ja johon Barth
saapui?
-- Noin 12:nella.
-- Välimatka siis 25 astetta eli, lukien 60 maantieteellistä
peninkulmaa astetta kohti, yhteensä 1500 maantieteellistä peninkulmaa
(2780 km).
-- Nätti matka, -- arveli Joe, -- varsinkin sille, joka meinaa sen
jalkaisin tallustella.
-- Ja se tulee sittenkin tehdyksi. Livingstone ja Moffat tunkeutuvat
sisämaata kohti. Njassan järvi, jonka he löysivät, ei ole enää kovin
kaukana Tanganajika järvestä, jonka Burton sai ilmi. Ennen 19:nen
vuosisadan loppua nämä suunnattomat alat saadaan aivan varmaan
tutkituiksi. Mutta -- lisäsi tohtori, katsahtaen kompassiin, -- mieleni
on paha, että tuuli kuljettaa meitä niin kovin kauas länttä kohti.
Olisin suonut pääseväni pohjoiseen.
Kaksitoista tuntia kuljettuansa oli _Victoria_ saapunut Nigritian
rajoille. Alkuasukkaat, Arabialaiset, paimentelivat siellä laumojaan.
Taivaanrannassa kohotti Atlas vuoristo korkeita kukkuloitaan. Tähän
vuoristoon, jonka korkeus lasketaan olevan noin 2500 metriä, ei ole
vielä Europpalaisen jalka milloinkaan astunut. Sen läntisiltä rinteiltä
lähtevät kaikki tänpuolisen Afrikan joet ja laskevat valtamereen.
Vihdoin tuli näkyviin varsinainen virta. Suunnattomista
muurahaispesistä sen lähistöillä arvasi tohtori sen Benuen virraksi. Se
on yksi niitä suuria jokia, jotka yhtyvät Nigeriin, tuohon
Arabialaisten "Vetten lähteesen".
-- Tämä virta, -- puhui tohtori, -- on vast'edes oleva luonnollisena
kulkuväylänä Nigritian sisämaahan. Yksi meidän uljaimpia kapteneitamme
on _Pleiad_ nimisellä höyryveneellä noussut aina Jolan kaupunkiin asti.
Nyt olemme, niinkuin näette, tunnetuissa seuduissa.
Suuret laumat orjia puuhasivat maanviljelystöissä. Siellä viljellään
sorgoa, erästä hirssilajia, joka on siellä pääviljana. Sanomattomalla
hämmästyksellä he katselivat _Victoriaa_, joka kiiti taivaalla kuin
mikä meteori. Illalla se pysähtyi 70 kilometrin päähän Jolan
kaupungista, mutta kaukana kohoilivat Mendif vuoren molemmat terävät
huiput.
Tohtori heitätti ankkurit, ja pallo tarttui kiinni pitkään puuhun. Kova
tuuli kieputti kumminkin _Victoriaa_, niin että se pyrki kallistumaan
vaakasuoraan asentoon, gondolissa olijoille peräti vaaralliseen.
Fergusson ei sinä yönä saanut unta silmäänsä. Monasti hän oli jo
hakkaamaisillann poikki köyden, päästäksensä raju-ilmaa pakoon. Myrsky
asettui vihdoin, eikä pallon heilunnat enää antaneet aihetta
levottomuuteen.
Huomenna oli tuuli heikompi, mutta se vei heitä loitommas Jolan
kaupungista. Tohtorin olisi kovin tehnyt mieli nähdä tätä Fullanien
uudesti rakentamaa kaupunkia, mutta täytyi pakostakin tyytyä
suuntautumaan pohjoiseen, hiukan itäänkin.
Kennedy ehdotti, että pysäyttäisiin tänne metsästämään, ja Joe
huomautti, että tuoreesta lihasta alkaa olla tuntuva puute, mutta
asukasten rajut tavat ja muutamat _Victoriaa_ kohti tähdätyt laukaukset
pakottivat tohtorin jatkamaan matkaa. Kuljettiin vieläkin erään tienoon
yli, murhain ja tulipalojen tienoon, jossa käydään alituista sotaa, ja
jossa ruhtinaat panevat valtakuntiansa altiiksi hirmuisissa
taisteluissa.
Tohtorin ponnistuksista huolimatta kiiti pallo suoraa päätä koilliseen,
Mendifin vuorta kohti, joka oli pilvien kätkössä. Näitten vuorten
korkeat kukkulat erottavat Nigerin jokilaakson ja Tshad järven alangon
toisistaan.
Pian tuli näkyviin Bagele ja sen kahdeksantoista kylää, jotka ovat
ryhmäyneet sen rinteille kuni lapsiparvi äitinsä ympärille. Viehättävä
näky niille, jotka näkivät kaiken tuon ylhäältä yht'aikaa. Notkoissa
rehoitti kaikkialla riisi- ja arakidi-vainioita.
Kello kolme oli _Victoria_ Mendif vuoren edessä. Sitä ei käynyt
kiertäminen; täytyi siis kulkea sen ylitse. Nostettuansa hormin lämmön
100 asteella, sai tohtori pallon kohoamaan 2700 metriä. Se oli korkein
nousu koko matkalla. Lämpö näissä yläisissä kerroksissa oli niin
alhaalla, että matkustajain täytyi turvata peitteisinsä.
Fergussonin tuli kiire laskeutua alemmas, pallon päällys kun uhkasi
haljeta. Hän ennätti sentään huomata vuoren olevan vulkaanista
alkuperää. Sen kraterit eivät nykyisin ole kuin syviä kuiluja enää.
Laajat kerrokset linnunjätteitä tekivät sen, että Mendifin rinteet
näyttivät kalkkikallioille. Siinä olisi riittänyt höystettä vaikka koko
Yhdistetyn Kuningaskunnan viljavainioille.
Kello viisi oli _Victoria_ päässyt suojaan etelätuulelta ja laskeutui
nyt verkalleen vuoren rinteitten yli ja pysähtyi avaraan metsän-aukioon
kaukana asutuista seuduista. Heti kuin gondoli oli kajonnut maahan ja
pallo huolellisesti kiinnitetty, hyppäsi Kennedy haulikko kädessä ulos
gondolista ja astui viettävälle tasangolle. Eikä pitkää aikaa
kulunutkaan, niin jo hän palasi, mukanansa puoli tusinaa sorsia ja
eräänlaisia bekkasiineja, jotka sitte Joe laittoi parhaan taitonsa
mukaan.
Ateria oli maukas, ja yö nukuttiin rauhassa.