Entisiä kokeita. -- Tohtorin viisi arkkua. -- Hormi. -- Uuni. --
Käyttämistapa. -- Varma menestys.
"On usein, hyvät herrat, koeteltu keksiä keinoja, joilla pääsisi
kohoamaan ja laskemaan, kaasua tai pohjalastia vähentämättä.
Franskalainen ilmassa-purjehtija Meunier luuli saavuttavansa tämän
puristamalla ilmaa pallon etuosassa. Belgialainen, tohtori von Hecke
koetti siipien ja leyhyttimien avulla saada aikoin kohtisuoraa
liikettä, mutta se olisi useimmissa tapauksissa ollut riittämätöntä.
Käytännölliset tulokset näistä kokeista olivat kaikkea merkitystä
vailla.
"Minä päätin ryhtyä tähän asiaan suoremmin. Ensinnäkin jätän
pohjalastin kokonaan syrjään. Se saattaa olla tarpeen ainoastaan
pakkotilassa, esimerkiksi, jos koneistoni sattuisi särkymään tai minun
täytyisi silmänräpäyksessä kohota ylös jonkun odottamattoman esteen
tieltä.
"Minun keinoni, jolla saan pallon kohoamaan tai laskemaan, on
yksinkertaisesti vain kaasun ohentaminen tai tihentäminen, muuttamalla
pallossa olevan kaasun lämpötilaa. Ja tämän tarkoitukseni perille minä
pääsen näin:
"Laivaan tuotiin, niinkuin huomasitte, gondolin mukana useampia
arkkuja, joitten merkitystä ette tunne. Näitä arkkuja on viisi.
"Ensimmäisessä arkussa on noin 115 litraa vettä, johon minä lisään
muutaman pisaran rikkihappoa, enentääkseni sähkön johtumista siinä.
Tämän veden minä jaan alkuaineksiinsa voimakkaalla Bunsenin patterilla.
Vedessä, niinkuin tiedätte, on kaksi volymia vetyä ja yksi volymi
happea.
"Viimeksi mainittu nousee, patterin vaikutuksesta, positivisen polin
kohdalla toiseen arkkuun. Kolmas arkku, tämän yläpuolella ja kaksi
kertaa tilavampi, vastaan ottaa negativisen polin kohdalta vedyn.
"Kaksisuisten hanain kautta nämät kaksi arkkua ovat yhteydessä
neljännen arkun kanssa, jonka nimi on seoksen arkku. Siinä nämä kaksi
vedestä hajonnutta kaasua yhtyvät. Tämä seoksen arkku vetää noin
puolitoista kuutiometriä.
"Tämän arkun yläosassa on platinasta tehty, hanalla varustettu putki.
"Huomaattehan jo, hyvät herrat: apparaatini on vain puhallusputki, jota
minä lyhyyden vuoksi sanon hormiksi, happi- ja vetykaasua varten. Se
kehittää enemmän lämpöä kuin sepän ahjo.
"Ryhdyn nyt selittämään apparaatini toista osaa.
"Ilmapalloni on hermeetisesti suljettu. Sen alaosasta lähtee kaksi
rinnakkaista putkea, jotenkin lähellä toisiaan. Toisen alkupää on
vetykaasun ylimmissä kerroksissa, toisen keskellä alimpia kerroksia.
"Näissä putkissa on aina vähän matkan päässä toisistaan lujia
kautshukki-niveleitä, jotka antavat perää pallon heilahdellessa.
"Ne jatkuvat kumpikin gondoliin asti, päättyen sylinderimäiseen,
rautaiseen arkkuun, jonka nimi on lämpöarkku. Sen kumpaisessakin päässä
on luja laatta, samasta metallista tehty.
"Pallon alaosasta lähtevä putki menee tähän sylinderiin pohjalaatan
kautta, muodostaen sen sisässä ruuvimaisen letkun, jonka päällekkäiset
renkaat ulottuvat melkein yli koko arkun korkeuden. Ennenkuin letku
lähtee sylinderistä ulos, menee se pieneen suippoon eli kooniin, jonka
kupumainen kovera asema on alaspäin.
"Tämän koonin kärjestä jatkuu nyt toinen putki, joka, niinkuin jo
sanoin, päättyy pallon ylimmäisiin kaasukerroksiin.
"Pienen suipon pohjakupu on tehty platinasta, jott'ei sulaisi hormin
vaikutuksesta, sillä tämä sijaitsee rautaisen sylinderin pohjalla,
keskellä ruuvimaista letkua, ja sen liekin pää koskettaa hiukan tätä
kupua.
"Tiedättehän, hyvät herrat, mitä on kaloriferi eli putkiuuni, jolla
huoneita lämmitetään. Tiedätte myös, mitenkä se vaikuttaa. Huoneen ilma
kulkee uunin putkien kautta ja tulee ulos lämminneenä. Minun vast'ikään
selittämäni laitos, ei, suoraan sanoen, ole muuta kuin kaloriferi.
"Ja kuinkas siinä nyt käy? Kun hormi on sytytetty, lämpenee vety
ruuvimaisessa letkussa ja suipossa ja nousee putkea myöten ilmapallon
yläkerroksiin. Alempi osa letkua tyhjenee ja imee kaasua pallon
alemmista kerroksista; tämä lämpenee, nousee ylös ja saa myötäänsä
uutta vetyä sijaansa. Putkissa ja letkussa kulkee siis erittäin nopea
virtaus; pallosta lähtenyt kaasu palajaa lämminneenä sinne takaisin.
"Kaasun volymi lisääntyy jok'ainoalta lämpöasteelta 1/480:lla
osallansa. Jos minä kohotan lämpömäärän 18:lla asteella,[13] niin
laajenee vety ilmapallossa 18/480:llä eli 45 kuutiometrillä. Se lykkää
siis edestään 45 kuutiometriä ilmaa, ja siten kasvaa pallon
kohoamisvoima 72 kilolla. Sen saavuttamiseksi pitäisi siis vähentää
sama määrä pohjalastia. Jos minä nostan lämpömäärän 180:lla
asteella,[14] niin kaasun volymi tulee 180/480 entistänsä suuremmaksi;
se lykkää silloin tieltään 450 kuutiometriä ilmaa, ja pallon nousuvoima
kasvaa 720 kilolla.
"Huomaatte siis, hyvät herrat, kuinka helppo minun on saada melkoisia
muutoksia aikaan tasapainossa. Ilmapallon volymi on laskettu niin, että
se ilmamäärä, minkä pallo, puolilleen täytettynä, lykkää tieltänsä,
painaa juuri yhtä paljon kuin pallon päällys ynnä gondoli
matkustajineen ja kaikkine esineineen. Puolillaan se leijaa ilmassa
kokonaan tasapainossa: ei nouse eikä laske.
"Päästäkseni nousemaan, minä sytytän hormin ja korotan kaasun
lämpötilan korkeammaksi ympärillä olevaa lämpöä. Tämän lisälämmön
vaikutuksesta kaasu ohenee ja laajenee ja paisuttaa pallon entistä
suuremmaksi, ja pallo nousee sitä ylemmäs, mitä enemmän minä ohennan
kaasua.
"Laskeutuminen saadaan aikoin tietysti siten, että hormin synnyttämä
lämpö vähenee, ja kaasu pääsee jäähtymään. Nouseminen on siis oleva
paljoa nopeampaa kuin laskeuminen. Mutta tämähän on varsin onnellinen
seikka: minulla ei ole milloinkaan oleva syytä laskeutumaan nopeasti;
pikainen nouseminen sitä vastoin on oleva tarpeellista esteitten
väistämiseksi. Vaarathan ovat alhaalla eikä yläilmoissa.
"Sitä paitsi, kuten jo olen sanonut, on minulla mukana joku määrä
pohjalastia, jota vähentämällä pääsen nousemaan vieläkin nopeammin, jos
tarvitaan. Venttili pallon yläosassa on yksinomaa hätäventtili.
Pallossa on aina oleva sama määrä kaasua. Lämmön muutokset, jotka minä
saan aikaan kaasussa, riittävät sinänsä vaikuttamaan pallon nousemista
ja laskemista.
"Ja nyt, hyvät herrat, lopuksi vielä eräs yksityisseikka.
"Vedyn ja hapen palaminen hormin päässä synnyttää pelkkää vesihöyryä.
Sen vuoksi olen varustanut rautaisen sylinderin alapohjan
pääsyventtilillä, joka aukenee vähintäin kahden atmosferin painosta.
Saavutettuaan siis tämän ponnistusvoiman, lähtee höyry itsestään ulos.
"Ja tässä nyt tarkkoja numeroita.
"Sadan kahdentoista litran määrä vettä, alkuaineksiinsa hajoitettuna,
antaa 90 kiloa happea ja 12 kiloa vetyä. Tämä vastaa atmosferin
puristuksessa 50 kuutiometriä edellistä ja 100 kuutiometriä
jälkimmäistä, yhteensä 150 kuutiometriä seosta.
"Hormin hana, kokonaan avattuna, käyttää 720 dm3 tunnissa, palaen
vähintänsä 6 kertaa niin kovalla liekillä kuin suuret katulyhdyt.
Keskimäärin, ja pysyäkseni jotenkin alhaalla, en tule polttaneeksi kuin
240 kuutiometriä tunnissa. 112:lla litralla vettä saatan siis purjehtia
ilmassa 630 tuntia, toisin sanoen hiukan enemmän kuin 26 vuorokautta.
"Mutta koska minun sopii laskea maahan milloin tahdon ja uudistaa
vesivarastoani, niin saattaa matkani aika jatkua äärettömiin.
"Siinä nyt salaisuuteni, hyvät herrat. Se on yksinkertainen eikä saata,
enempää kuin muutkaan yksinkertaiset asiat, olla onnistumatta. Kaasun
oheneminen ja tiheytyminen, -- siinä minun keinoni. Ei se vaadi
hankalia leyhyttimiä eikä mekanillista mootoria. Kalofireri, joka saa
aikoin muutoksia lämpötilassa, hormi, joka uunia lämmittää, eiväthän ne
ole hankalia eivätkä painaviakaan. Minun on luullakseni onnistunut
yhdistää kaikki vakavat ehdot asian menestymiselle."
Tähän päätti tohtori Fergusson puheensa, ja kuulijat taputtivat hänelle
hartaasti käsiään. Ei ollut kellään mitään muistuttamista. Kaikki oli
ennalta harkittu, visusti punnittu.
-- No niin, -- virkkoi kapteeni; -- saattaa se sentään olla
vaarallista.
-- Mitäpä siitä! -- vastasi tohtori; -- kunhan vaan on sovelias
käytettäväksi.