Kennedyn unelmia. -- Personallisia pronomineja monikon nominativissa ja
genitivissä. -- Dickin viittauksia. -- Kävelyretki Afrikan kartalla. --
Minkä verran alaa on harpin kärkien välillä. -- Todellisia retkikuntia.
-- Speke ja Grant. -- Krapf, Decken, Heuglin.
Tohtori Fergusson joudutti tehokkaasti lähtönsä valmistuksia. Itse hän
johti ilmapallonsa rakentamista, teettäen tavallisuudesta poikkeavia
muodostuksia, joita hän kumminkin piti aivan salassa.
Jo aikaa sitten hän oli ruvennut tutkimaan arabiankieltä ja erillaisia
sen puolen murteita. Hyvän kieliaistinsa avulla hän edistyikin varsin
nopeasti.
Hänen ystävänsä, metsästäjä, ei luopunut hänestä hetkeksikään, peljäten
kaiketi, että toinen lähtee tiehensä, sanaakaan hänelle sanomatta.
Kennedy piti siinä tarkoituksessa hänelle varsin vakuuttavia puheita,
joilla ei ollut yhtään vakuuttavaa vaikutusta Samuel Fergussoniin, ja
puhkesi väliin pateetillisiin rukouksiinkin, joista toinen tunsi sangen
vähän liikutusta. Dick huomasi ystävän liukuvan häneltä ihan sormien
välistä.
Skotlantilais-parkaa kävi todellakin sääli. Pintaa hänellä kauhusta
karmi joka kerta kuin hän loi silmänsä taivaan kupua kohti; maatessaan
hän tunsi päätä viepoittavaa huojuntaa, ja öisin hän aina oli
putoavinansa jostain hirmuisen korkealta.
Meidän täytyy lisätä, että hän näitten kauheain painajaisten alla
kerran, mitäpä kaksi, pudota romahti vuoteestaan lattialle. Siinä hän
sai aika kuhmun otsaansa, ja sen hän ensi työkseen näytti
Fergussonille.
-- Niin, niin, -- virkkoi hän säveästi, -- kolme jalkaa korkealta vaan,
ja sittenkin tämmöinen makkara! Aatteles sitä paikkaa!
Tämä viittaus, haikeamielisyyttä täynnään, ei tehnyt tohtoriin mitään
vaikutusta.
-- Emme me putoa, -- virkkoi hän.
-- Mutta jos pudotaan?
-- Eikä pudota.
Se oli selvää puhetta se, eikä Kennedyllä ollut siihen mitään
sanomista.
Mikä Dickiä varsinkin pyrki saattamaan epätoivoon, oli se, että toinen
näkyi unohtaneen olemattomiin koko hänen oman personallisuutensa:
Samuel näkyy pitävän ihan peruuttamattomana tosiasiana sitä, että Dick
Kennedystä tulee hänelle matkakumppali. Siinä ei muka epäilemistäkään.
Samuel käytti sietämättömän väärällä tavalla personallista pronominia
monikon nominativissa:
-- "Me" pääsemme ... "me" olemme valmiit silloin ja silloin ... "me"
lähdemme silloin ja silloin.
Entäs genitivissä sitten:
-- "Meidän" pallomme ... "meidän" gondolimme ..., "meidän" nousumme...
Dickiä puistutti, vaikka olikin päättänyt olla lähtemättä mukaan. Hän
ei vaan hennonnut kovin paljoa vastustella ystäväänsä. Myönnettäköön
sekin, että hän, oikein itsekään tietämättänsä miksi, oli kaikessa
hiljaisuudessa tuottanut Edinburgista valikoiman vaatteita ja
parhaimmat metsästyspyssynsä.
Eräänä päivänä hän tuli siihen vakaumukseen, että, jos oikein hyvin
käy, niin saattaa onnistumisen mahdollisuuksia olla yksi tuhannesta.
Silloin hän oli suostuvinaan tohtorin aikeisin, mutta koetti saada
matkaa siirretyksi tuonnemmas ja keksi sitä varten verukkeita jos minkä
kaltaisia. Hän myönsi, että kyllähän tällainen retki on varsin
hyödyllinen ja tarkoituksen-mukainen... Mutta ... onkohan tuo Niilin
lähteitten selville saaminen oikeastaan tarpeellista?... Onkohan noista
ponnistuksista todellakin hyötyä ihmiskunnalle?... Ja ... kun oikein
tarkoin miettii ... jos nuo Afrikan raa'at heimot tulevat sivistyksestä
osallisiksi ... ovatkohan ne sen onnellisempia silti?... Ja onkohan se
niin varmaa, ett'ei sivistystä ole ollut olemassa siellä ennenkuin
Europassa?... Kenties... Ja mitäs sitä nyt oikeastaan hätäilee
vielä?... Afrikan poikki päästään joskus kyllä, jopa vähemmälläkin
onnenkaupalla... Kuukauden perästä, kuuden kuukauden kuluttua, vuoden
päästä viimeistäänkin joku retkeilijä sinne aivan varmaan saapuu.
Seuraus tällaisista viittauksista oli aivan päinvastainen kuin oli
aiottu, ja tohtori se kuohahteli maltitonna.
-- Tahdotko sinä sitten, kovan onnen mies, tahdotko sinä, väärä ystävä,
että joku toinen saisi tämän kunnian? Pitäiskö minun kavaltaa koko
menneisyyteni, peräytyä turhanpäiväisten vastuksien edestä ja
pelkurimaisilla epäröimisillä palkita kaikki se, mitä minun hyväkseni
ovat tehneet sekä Englannin hallitus että Lontoon Kuninkaallinen Seura?
-- Mutta... -- virkkoi Kennedy, joka jo oli kovasti perehtynyt tämän
avukon käyttämiseen.
-- Mutta, -- keskeytti tohtori, -- etkö sinä tiedä, että tämän retken
on määrä kilpailla muitten, jo olemassa olevain, yritysten kanssa? Etkö
sinä tiedä, että uudet tutkijat par'aikaa lähenevät Afrikan keskustaa?
-- Jos vaikka...
-- Kuuntele minua, Dick, ja luo silmäsi tähän karttaan.
Dick loi nureksimatta.
-- Lähdepäs nyt ylöspäin Niiliä myöten, -- sanoi Fergusson.
-- Lähdetään, -- vastasi Skotlantilainen nöyrästi.
-- Tule Gondokoroon asti.
-- Tultiin.
Ja Kennedy ajatteli, kuinka onkaan mukava tuommoinen matka -- kartalla.
-- Panes nyt, -- jatkoi tohtori, -- panes nyt tämän harpin toinen pää
tuohon Gondokoroon, jonka kautta rohkeimmatkaan töin tuskin ovat
päässeet kulkemaan.
-- Jo panin.
-- Hae nyt rannalta Zanzibarin saari, 6:nella asteella eteläistä
leveyttä.
-- Täss' on.
-- Lähde nyt kulkemaan tätä leveyspiiriä pitkin Kazehiin saakka.
-- Siell' ollaan.
-- Nouses nyt 33:tta pituuspiiriä myöten aina Ukereuen järven
eteläpäähän, siihen kohtaan, missä luutnantti Speke pysähtyi.
-- Jo tultiin! Pikkuisen vielä, niin minä pulahdan järveen.
-- Kas niin. Tiedätkös sinä, mitä rannoilla asuvain heimojen puheista
sopii otaksua?
-- Mitäpäs minä...
-- Sitä, että tämä järvi, jonka eteläpää sijaitsee 2° 30' eteläistä
leveyttä, ulottuu puolikolmatta astetta päiväntasaajan toiselle
puolelle.
-- Soo-o!
-- Ja järven pohjoispäästä lähtee virta, joka ehdottomasti yhdistyy
Niiliin, elleihän ole Niili itse.
-- Sehän on merkillistä.
-- Panehan nyt harpin toinen pää tuohon Ukereuen järven pohjoispäähän.
-- Pantiin, ystävä hyvä.
-- Kuinka monta astetta on nyt harpin haarain välissä?
-- Tuskin kahtakaan.
-- Ja tiedätkös, Dick, miten pitkä matka se on?
-- En ensinkään.
-- Tuskin 220 kilometriä, toisin sanoen ei mitään.
-- Eipä juuri.
-- Tiedätkös, mitä tällä haavaa on tekeillä?
-- En suuriks' surmiksenikaan.
-- Kuulehan siis! Maantieteellinen Seura on havainnut peräti tärkeäksi,
että tämä järvi, jonka Speke oli vilaukselta nähnyt, saataisiin
tutkituksi. Seuran toimenpiteitten kautta on luutnantti, nykyjään
kapteeni Speke liittynyt yhteen kapteeni Grantin kanssa, joka palvelee
indialaisessa armeijassa. Heidän johtonsa alla on nyt monilukuinen ja
runsailla raha-avustuksilla varustettu retkikunta. Heidän määränsä on
kulkea Ukereuen järvelle saakka ja siitä Gondokoroon asti. Varoja on
heillä kuudettatuhatta puntaa, ja Kapin kuvernööri on antanut heidän
käytettäväkseen hottentottilaisia sotamiehiä. Matkalle he läksivät
lopulla lokakuuta vuonna 1860. Sillä välin sai Englantilainen John
Patherick, Englannin konsuli Kartumissa, ulkomaitten ministeriöstä
seitsemänsataa puntaa. Hänen tulee toimittaa Kartumissa höyrylaiva,
varustaa se runsailla muonavaroilla ja lähteä sillä Gondokoroon,
vastaan-ottamaan sinne saapuvaa Speken karavaania.
-- Hyvin harkittu, -- arveli Kennedy.
-- Huomaat nyt, että meidän täytyy kiirehtiä, jos mieli päästä osalle
näistä tutkimustöistä. Mutta ei siinä kaikki. Sillä välin kuin toiselta
puolen niin varmoin askelin astutaan Niilin lähteitä etsimään, samoaa
muitakin matkustajia Afrikan sydämeen.
-- Jalkaisinko? -- kysäisi Kennedy.
-- Jalkaisin, -- vastasi tohtori, salaviittauksesta välittämättä. --
Tohtori Krapf aikoo tunkeutua länteen Djob virtaa myöten, joka
sijaitsee päiväntasaajan eteläpuolella. Paroni Decken on lähtenyt
Monbazista, nähnyt Kenian ja Kilimandsharon vuoret ja kulkee Afrikan
keskustaa kohti.
-- Ja jalkaisin vaan?
-- Jalkaisin vaan tai muulin seljässä.
-- Se on minusta yhdentekevä, -- virkkoi Kennedy.
-- Ja vihdoin, -- jatkoi tohtori, -- Heuglin, Itävallan sijaiskonsuli
Kartumissa, on varustanut ylen tärkeän retkikunnan. Sen lähinnä
tehtävänä on lähteä hakemaan Vogelia, joka v. 1853 oli lähetetty
Sudaniin tohtori Barthin apulaiseksi. Hän läksi vuonna 1856 Bornusta,
päättäen saada tutkituiksi Tshad järven ja Darfurin väliset
tuntemattomat seudut. Mutta siitä pitäin ei ole miestä näkynyt. Huhu
tiesi hänen tulleen mestatuksi Wadain kuninkaan käskystä; mutta toinen
huhu kertoi hänen olevan vaan vankina Warassa. Kaikki toivo ei
niinmuodoin ole mennyt. On muodostettu komitea, Sachsen-Coburg-Gothan
hallitseva prinssi esimiehenä ja ystäväni Petermann sihteerinä.
Kansallisella keräyksellä on hankittu varoja retkikunnan kannattamista
varten. Heuglin läksi liikkeelle Masuahista kesäkuussa, ja samalla kuin
hänen tehtävänänsä on haeskella Vogelia, on hänen tutkiminen koko
Niilin ja Tshadin välinen seutu, toisin sanoen yhdistää kapteeni Speken
ja tohtori Barthin tutkimukset. Ja silloin on Afrika käyty idästä
länteen.[4]
-- No niin! -- lausui Skotlantilainen, -- koska tämä kaikki käy niin
mainiosti lukkoon, niin mitäs meillä on siellä tekemistä?
Tohtori Fergusson ei vastannut mitään; olkapäitään vaan kohautti.