Tohtorin ystävä. -- Mistä saakka heidän ystävyytensä oli alkanut. --
Dick Kennedy Lontoossa. -- Ehdotus, jota ennen ei ole tehty, mutta joka
ei mieltä tyynnytä. -- Sananlasku, joka ei juuri lohduta. -- Muutama
piirre Afrikan martyrologiasta. -- Ilmapallon edut. -- Tohtori
Fergussonin salaisuus.
Tohtori Fergussonilla oli ystävä, ei kumminkaan hänen toinen minänsä,
_alter ego_, sillä eihän ystävyyttä saata olla olemassa kahden ihan
yhtäläisen olennon välillä.
Mutta jos heillä olikin erillaisia ominaisuuksia, omia taipumuksia
kummallakin, jospa olivatkin eri temperamenttia niin toinen kuin
toinenkin, niin yksi sydän oli sittenkin Dick Kennedyllä ja Samuel
Fergussonilla, eikä siitä ollut haittaa lainkaan. Päinvastoin.
Dick Kennedy oli Skotlantilainen sanan täydessä merkityksessä:
avomielinen, päättäväinen, itsepäinen. Hän asui lähellä Edinburgia,
pienessä Leithin kaupungissa, joka oikeastaan oli tuon vanhan _Auld
Reekiën_ (Vanhan Savupesän)[2] esikaupunki. Välistä hän kalasteli,
mutta ennen kaikkea hän oli innokas metsämies. Hänen tarkkuudestaan
luodikolla ampumisessa kerrottiin merkillisiä asioita: hän osaa kyllä
ampua luodin kahtia veitsen kärkeen, mutta ei siinä kyllä; hän ampuu
sen kahteen niin yhtä suureen palaseen, ett'ei punnitessa huomaa
erotusta ensinkään.
Kooltaan Dick Kennedy oli 2 tuumaa neljättä kyynärää (= 183 cm),
liikkeet vapaat ja miellyttävät; voimia kuin Herkuleella; iho päivän
paahtama; silmät mustat ja vilkkaat; koko olennossa luonnollista,
päättävää rohkeutta ja samalla jotain hyvää ja ehjää, -- sellaisena
esiintyi eduksensa Skotlantilainen.
Ystävykset olivat tutustuneet toisiinsa Indiassa, saman rykmentin
palveluksessa. Dickin pyydystellessä tiikereitä ja norsuja, pyydysteli
Samuel kasveja ja hyönteisiä. Kumpikin saattoi sanoa olevansa
perehtynyt asiaansa, ja tohtorinkin saaliiksi tuli monasti harvinainen
kasvi, jonka hankkiminen kysyi yhtä paljon vaivaa kuin parin
norsunhampaankin saanti.
Siitä saakka kuin he olivat palanneet Englantiin, olivat he usein
olleet toisistaan erillään, tohtorin viipyessä kaukaisilla retkillä,
mutta kotia palattuansa tohtori aina meni ystävänsä luokse, ei
itselleen mitään vaatimaan, vaan tarjoamaan omaa itseänsä seuraksi
ystävälleen Skotlantilaiselle viikon tai parin päiviksi.
Dick haasteli menneistä asioista, Samuel suunnitteli tulevaisia; toinen
katsoi eteenpäin, toinen taakse, Fergusson levotonna, vilkkaana,
Kennedy tyyneenä, rauhallisena.
Palattuansa Tibetistä, ei tohtori pariin vuoteen puhunut sanaakaan
uusista löytöretkistä, Dick arveli ystävänsä matkailuhalun laimenneen
ja seikkailujanon sammuneen. Siitä hänelle suuri mielihyvä. Eikä siinä,
arveli hän, lopuksi olisi hyvin käynytkään, sillä eipä kokenutkaan
matkustaja aina selviä ihmissyöjäin ja metsänpetojen hampaista. Kennedy
kehoitti senvuoksi Samuelia asettumaan rauhaan: olihan hän sitä paitsi
tehnyt tieteen tähden jo tarpeeksi ja ihmiskunnan kiitollisuutta
ansaitaksensa jo liiaksikin.
Tohtori ei tuohon vastannut mitään. Hän mietiskeli itsekseen ja ryhtyi
sitten tekemään salaisia laskuja, istuen yöt umpeen numeroitten
ääressä, kokeillen kummallisilla koneilla, joita ei ymmärtänyt yksikään
muu. Se vaan oli selvää, että jotain suurta sen miehen aivoissa pyörii.
-- Mitä hautoneekaan taas? -- kyseli Kennedy itseltään, ystävän
lähdettyä tammikuun keskivaiheilla hänen luotansa Lontoosen takaisin.
Eräänä aamuna hän sai sen tietää _Daily Telegraphista_.
-- Hyvä isä! -- huudahti hän. -- Hulluhan se on! Ihan mieltä vailla!
Vai ilmapallolla Afrikan yli! Tätä nyt vielä puuttui! Sitäkö hän nyt on
miettinyt kaksi pitkää vuotta!
Ja näin puhuessaan kunnon Dick puristi molemmat kätensä nyrkkiin ja pui
niillä päätään varsin tuntuvalla tavalla.
Hänen emännöitsijänsä, vanha Elspeth, yritti väittämään, että tuo
kaikki lienee juttuja vaan.
-- Vai juttuja vainen! -- huudahti Dick Kennedy. -- Kyllä minä tunnen
hänet. Tämä on niin hänen kaltaistaan. Vai ilmojen halki sitä nyt
lähdetään! Mies kadehtii jo taivaan lintujakin! Mutta siitä ei tule
mitään; minä estän moisen matkan! Anna hänelle vaan täysi valta, niin
kuuhun hän vielä lähtee!
Samana iltana riensi Kennedy, puoleksi levotonna, puoleksi toivotonna,
General Railwayn asemalle, ja huomenissa hän saapui Lontoosen.
Kolmen neljännestunnin perästä hän tuli ajurinvaunuissa tohtorin talon
edustalle, Soho square, Greek street. Hän kiirehti portaita ylös ja löi
viisi iskua oveen ja löikin niin, että kuului.
Fergusson itse avasi oven.
-- Dick? -- virkkoi hän, liiaksi hämmästymättä.
-- Dick kyllä, -- vastasi toinen.
-- Kuinka, ystävä hyvä? sinäkö Lontoossa, talvisen metsästyksen aikaan?
-- Ni-in.
-- Ja mitäs tänne läksit?
-- Tekemään tyhjäksi kauhean suunnatonta hullun-yritystä.
-- Hullun-yritystäkö? -- kysäisi tohtori.
-- Onko siinä perää, mitä tässä lukee? -- vastasi Kennedy, vetäen
esille yhden numeron _Daily Telegraphia_.
-- Vai niin! sitäkö sinä? Ne sanomalehdet ne ovat sellaisia
suupaltteja. Mutta painahan puuta, Dick.
-- En. Onko sinulla toden perästä aikomus lähteä tuolle retkelle?
-- On kyllä. Varustukset ovat jo hyvällä alulla ja minä olen...
-- Missä ne on ne sun varustuksesi? Minä lyön ne palasiksi, murskaksi
murennan!
Kunnon Skotlantilainen joutui ihan vihan vimmaan.
-- Älähän hätäile, ystävä hyvä, -- puhui tohtori. -- Minä käsitän sun
suuttumuksesi. Sinä olet pahoillasi siitä, ett'en ole antanut sinulle
tietoja uusista aikeistani.
-- Kauniita aikeita!
-- Minulla on ollut niin paljo työtä, -- jatkoi Samuel, keskeytyksestä
välittämättä, -- ett'en ole ennättänyt. Mutta ole rauhassa; en minä
olisi lähtenyt, kirjoittamatta sinulle...
-- Minä annan palttua...
-- Sillä minulla on aikomus ottaa sinut mukaan.
Skotlantilainen hypähti niin, että kauriskin olisi kadehtinut.
-- Vai niin! -- sanoi hän. -- Sinä tahdot siis, että kytkisivät meidät
kumpaisenkin Bedlamin hulluinhuoneesen!
-- Olen ollut aivan varma sinusta, Dick; olen valinnut juuri sinut ja
hyljännyt monta muuta.
Kennedy oli hetken aikaa kuin huumauksissaan.
-- Jos otat kuunnellaksesi minua kymmenisen minuttia, -- virkkoi
tohtori levollisesti, -- niin kiität minua.
-- Kuules, puhutko sinä oikein täyttä totta?
-- Puhun.
-- Mutta jos en minä lähde mukaan?
-- Lähdet kyllä.
-- Mutta jospa en lähde sittenkään?
-- Sitten lähden yksinäni.
-- Istutaanpas, -- sanoi metsästäjä, -- ja haastellaan tyyneesti.
Kosk'et sinä todellakaan laske leikkiä, niin kannattaahan tästä
keskustella.
-- Keskustellaan aamiaispöydässä, ellei sinulla ole mitään sitä
vastaan, rakas Dick.
Ystävykset istuivat pienen pöydän ääreen vastatusten, kasallinen
voileipiä ja suunnaton teekeittiö edessään.
-- Kuules nyt, rakas Samuel! -- puhui metsästäjä. -- Sinun aikeesihan
on mieletön, sula mahdottomuus; ei siinä ole pontta eikä perää.
-- Perästä kuuluu, kun on koetettu.
-- Mutta sitä ei saa ruveta koettamaankaan, ei yrittämäänkään.
-- Miks'ei, jos sais kysyä?
-- Entäs vaarat, entäs esteet kaikenlaiset?
-- Esteet, -- vastasi Fergusson vakavasti, -- esteet on keksitty vain
ehkäistäviksi, ja mitä taas vaaroihin tulee, niin ken saattaa
kerskailla siitä, ett'ei häntä vaarat uhkaa? Vaaroja on elämässä
kaikkialla: saattaa olla vaarallista istahtaa oman pöytänsä ääreen tai
panna hattunsa pöydälle. Ja sitä paitsi on parasta pitää se, kuin
tapahtuva on, jo tapahtuneena ja nähdä tulevissa vain nykyisyyttä,
sillä tulevaisuus ei ole muuta kuin palanen hiukan loitolla olevaa
nykyisyyttä.
-- Kas niin, -- virkkoi Kennedy, olkapäätään kohauttaen. -- Fatalisti
sinä olet kuin oletkin!
-- Niin olen, mutta tämän sanan hyvässä merkityksessä. Älkäämme ennalta
pohtiko, mitä kaikkea muka kohtalo on meille määrännyt. Emme koskaan
saa unohtaa sattuvaa sananlaskua: ei puuhun hirtettävä veteen huku!
Mitäpä tähän osasi vastata! Kennedy se kumminkin löi lautaan kokonaisen
sarjallisen todistuksia, joita on helppo arvata, mutta joita tässä
kävisi pitkäksi luetella.
-- Mutta, -- virkkoi hän hetken kuluttua, -- jos sinä tahdot
välttämättömästi kulkea Afrikan halki, jos et muuten luule olevasi
onnellinen, niin miks'et mene tavallista tietä?
-- Miksikö en? -- vastasi tohtori, vilkastuen; -- siks' että kaikki
tähän-astiset yritykset ovat jääneet kesken. Siks' että Murgo-Parkista,
joka murhattiin Nigerin varsilla, Vogeliin asti, joka joutui tuhon
omaksi Wadaissa, -- Oudneysta, joka kuoli Murmurissa, Clappertonista,
joka kuoli Sakatussa, Maizaniin asti, joka hakattiin palasiksi, --
Tuaregien tappamasta majori Laingista, hampurilaiseen Roscheriin, joka
sai surmansa alussa vuoden 1860, -- pitkin aikaa on monilukuisia uhreja
merkitty Afrikan martyrologian kirjoihin! Siks' että on mahdoton kestää
taistelussa elementtejä, nälkää, janoa, kuumetta, metsänpetoja ja vielä
petomaisempia alkuasukkaita vastaan. Siks' että mitä ei saa tehdyksi
yhdellä tavalla, siihen on ryhdyttävä toisesta päästä! Ja vihdoin siks'
että mistä ei lävitse pääse, siitä on kuljettava sivuitse tahi päästävä
ylitse.
-- Jospa ei olisi muuta kuin päästä ylitse, mutta kulkea ylitse!
-- No niin! -- puhui tohtori aivan kylmäverisesti, -- mitäs minä
empisin? Ymmärräthän, että minä olen pitänyt varani, jott'ei minun
palloni pääse putoamaan maahan, ja jos sittenkin niin kävisi, niin
joutuisinhan vain samallaisiin oloihin kuin muutkin retkeilijät, mutta
minun palloni ei petä, sitä ei tarvitse luulla.
-- Päinvastoin, se on hyvinkin luultava.
-- Ei ole, rakas Dick. Toivoakseni minun ei tarvitse erota siitä,
ennenkuin olen saapunut Afrikan länsirannalle. Sen kanssa on kaikki
mahdollista, ilman sitä minä olen kaikkien niitten vaarain ja
vastuksien alainen, jotka sellaista retkeilijää luonnollisestikin
kohtaavat; sen kanssa ei minua ahdista ei helle, ei tulvat, ei myrskyt,
ei samum, ei epäterveellinen ilmasto, ei metsänpedot. Jos minun on
liian kuuma, silloin kohoan korkeammalle; jos on vilu, laskeun alemmas;
tulee vuori vastaan, minä purjehdin sen päällitse; tulee kuilu, kuljen
yli; sattuu virta, siitä poikki; raju-ilma, minä väistän sen;
vuorivirta, minä pyhkäisen sen pinnoitse kuin lintu! Minä kuljen
väsymättä; minä pysähdyn, vaikk'en lepoa tarvitsekaan! Minä
liihoittelen uusien kaupunkien ylitse! Minä lennän myrskyn siivin,
milloin ylä-ilmoissa, milloin parikymmentä metriä lähellä maanpintaa,
ja maailman suurimmasta kartastosta aukenee eteeni Afrikan lehti
täydessä laajuudessaan!
Kunnon Kennedyn mieli rupesi vilkastumaan, vaikka tämä hänen eteensä
loihdittu kuva hieman pyörryttikin häntä. Hän katseli Samuelia ihaillen
ja samalla peljätenkin; hän tunsi jo leijailevansa avaruudessa.
-- Maltas nyt, rakas ystävä, maltas pikkuisen. Sinä olet niinmuodoin
keksinyt keinon, jolla palloa ohjataan?
-- En. Se on tuulen pieksämistä.
-- Mutta sittenhän sinä joudut...
-- Minne sallimus saattaa, mutta idästä länteen kumminkin.
-- Kuinka niin?
-- Käyttämällä hyväkseni pasaadituulia, jotka aina puhaltavat yhtäänne.
-- Niin vainenkin, -- puheli Kennedy, mietiskellen, -- pasaadituulia...
tietysti ... tarpeen tullessa sopii ... siinä on jotain...
-- Vai jotain? Ei, ystävä hyvä; siinä on kaikki. Englannin hallitus on
antanut käytettäväkseni kuljetuslaivan, ja siitäkin on suostuttu, että
kolme, neljä laivaa tulee risteilemään Afrikan länsirannalla niihin
aikoihin, jolloin otaksun palajavani retkeltäni. Kolmen kuukauden
kuluttua viimeistäänkin olen Zanzibarissa; siellä pallo täytetään, ja
sieltä me sitten lähdemme.
-- Me, -- virkkoi Dick.
-- Olisiko sinulla sitten vieläkin jotain sanomista? Puhu, ystäväni
Kennedy!
-- Jotainko? Minulla on tuhat vastaväitettä. Sanos muun muassa yksi
asia: jos sinä aiot nähdä seutuja, jos aiot pallollasi laskeutua
mielesi mukaan, niin sehän on mahdollista vain kaasua menettämällä;
tähän asti ei ole muita keinoja keksitty, ja sepä se juuri on estänyt
pitkiä ilmamatkoja tekemästä.
-- Rakas Dick, minä sanon sinulle yhden ainoan asian: min'en menetä
kaasua rahtuistakaan, en ainoatakaan atomia.
-- Ja pallo laskeutuu mielesi mukaan?
-- Laskeutuu.
-- Mitenkä se käy päinsä?
-- Se on minun salaisuuteni, ystävä Dick. Luota minuun, ja olkoon minun
tunnussanani sinunkin: "Excelsior!"
-- Olkoon menneeksi "Excelsior!" -- vastasi metsämies, vaikk'ei osannut
sanaakaan latinaa.
Mutta Dick Kennedy päätti sittenkin kaikilla mahdollisilla keinoin
estää ystäväänsä lähtemästä. Hän oli olevinaan yhtä mieltä hänen
kanssaan ja tyytyi vaan pitämään asiain kulkua silmällä. Samuel
puolestaan ryhtyi varustuksiansa valvomaan.