_Daily Telegraphin_ kirjoitus. -- Tieteellisten aikakauslehtien kiista.
Seuraavana päivänä, numerossaan tammikuun 15:ltä, julkaisi _Daily
Telegraph_ seuraavan kirjoituksen:
"Afrika on vihdoinkin paljastava suunnattomain kätköjensä salaisuuden.
Uuden-aikainen Oidipos on selittävä sen arvoituksen, jonka perille
kuudentoista vuosisadan oppineet eivät ole päässeet. Niilin lähteitten
etsimistä, _fontes Nili quœrere_, pidettiin ennen muinoin mielettömänä
yrityksenä, pilventakaisena utukuvana.
"Tohtori Barth kulki Denhamin ja Clappertonin raivaamaa tietä hamaan
Sudaniin saakka; tohtori Livingstone uudisti monta kertaa pelvottomia
tutkimusretkiänsä Hyvän Toivon niemestä alkaen aina Zambezin
vesistöille asti; kapteenit Burke ja Speke pääsivät Suurien järvien
rannoille, -- ja näin on nykyaikaisella sivistyksellä nyt kolme tietä
avoinna. Niitten yhtymäkohta, jonne ei vielä yhdenkään matkustajan ole
onnistunut päästä, sijaitsee itse Afrikan sydämessä. Sitä kohti ovat
kaikki voimat jännitettävät.
"Näitten tieteen uljaitten etuvartijain töihin on rohkealla
yrityksellään tuova täydennyksen tohtori Samuel Fergusson, jonka
kauniista tutkimusretkistä lukijamme usein ovat saaneet tietoja.
"Mainittu pelvoton löytöretkeilijä aikoo kulkea Afrikan yli
ilmapallossa idästä länteen. Mikäli tietoomme on tullut, on tämän
hämmästyttävän retken lähtökohtana oleva Zanzibarin saari. Missä kohdin
retki päättynee, sen tietää Sallimus yksin.
"Tämän tieteellisen löytöretken ehdotus tehtiin eilen virallisesti
Kuninkaalliselle Maantieteelliselle Seuralle, joka yrityksen
kannattamiseksi määräsi 2500 puntaa.
"Me aiomme antaa lukijoillemme tarkkoja tietoja tästä retkestä, jolla
maantieteen aikakauskirjoissa ei vertaista ole."
Kirjoitus herätti, kuten kyllä arvaa, suunnatonta huomiota. Ensi alussa
nousi kovia epäilyksen myrskyjä. Koko tohtori Fergusson, väitettiin, ei
ole muuta kuin onnenonkija, oikeata amerikkalaista Barnumin keksintöä.
Ensin hän muka on toiminut Yhdysvalloissa ja tullut sieltä Britannian
saarille "affäärejä" tekemään.
Ivallinen vastaus Daily Telegraphin kirjoitukseen oli luettavana
helmikuun numerossa Geneven Maantieteellisen Seuran "Bulletins'ejä". Se
teki sukkelaa pilaa Lontoon Kuninkaallisesta Seurasta, Traveller's
Clubista ja sadunomaisen pitkästä sammesta.
Mutta silloin herra Petermann tukki kerrassaan suun tältä
geneveläiseltä aikakauslehdeltä Gothassa ilmestyvissä
"Mittheilungen'eissaan" (Tiedon-annoissa). Herra Petermann tunsi
personallisesti tohtori Fergussonin ja meni takaukseen uljaan ystävänsä
järkähtämättömästä rohkeudesta.
Ei aikaakaan, niin ei epäilyksillä enää ollut sijaa pienintäkään.
Matkan varustuksiin ryhdyttiin Lontoossa; Lyonin silkkitehtaissa
teetettiin ilmapalloa varten niin tärkeät päällyskankaat; Englannin
hallitus antoi tohtorin käytettäväksi "Resolute" nimisen
kuljetus-höyrylaivan, kapteeni Pennet.
Piakkoin alkoi julkisuudessa kuulua rohkaisevia ääniä, onnitteluja.
Parisin Maantieteellinen Seura julkaisi Bulletins'iensä joka numerossa
tarkkoja tietoja yrityksen yksityiskohdista; Malte-Brunin "Nouvelles
Annales" painatti huomattavan kirjoituksen tästä asiasta; "Zeitschrift
für allgemeine Erdkunde" nimisessä aikakauslehdessä osoitti tohtori
W. Koner sitovalla tavalla, kuinka puheen-alainen tarkoitus todella on
saavutettavissa, mitä menestymisen mahdollisuuksia sillä on, mitä
vastuksia se saa kestää, ja kuinka äärettömän monta etua tällaisella
halki ilmain tehtävällä retkellä on puolellaan. Lähtökohtaa vain
kirjoittaja ei hyväksynyt. Hänen mielestään olisi siinä kohden
sopivampi eräs pieni, Masuah niminen satama Abessiniassa, josta James
Brucekin vuonna 1768 oli lähtenyt liikkeelle, Niilin lähteille
pyrkiessään.
"North American Review" oli hieman harmissaan siitä, että juuri
Englannin osaksi niin suuri kunnia on tulemassa. Se otti leikin
kannalta koko tohtorin yrityksen, arvellen, että eikö tohtorin sopisi
tulla tuhahtaa Amerikkaan asti, kun kerran niin hyvään vauhtiin pääsee.
Sanalla sanoen, ei ollut sitä sanomalehteä eikä aikakauskirjaa, ei
tieteellistä, ei jumaluus-opillistakaan, joka ei olisi pohtinut tätä
kysymystä puolelta ja toiselta.
Suuria vetoja lyötiin Lontoossa ja koko Englannissa seuraavista
seikoista: 1:ksi) onko tohtori Fergussonia olemassa todella vai eikö;
2:ksi) tuleeko koko matkasta mitään vai eikö tule; 3:ksi) onnistuuko se
vai eikö; 4:ksi) palajaako hän vai jääkö sille tielle. Suuria summia
pantiin vetoon, aivan kuin Derbyn kilpa-ajoissa.
Ja niinpä kaikkien, uskovaisten ja uskomattomain, tyhmäin sekä
viisasten, silmät olivat kiinnitettyinä tohtori Fergussoniin. Hän oli
päivän leijona, aavistamattakaan, millainen harjakaula hänestä oli
tullut. Mielellänsä hän antoi tarkkoja tietoja retkistänsä. Hän oli
luonnollisin ihminen maailmassa eikä lainkaan sellainen saavuttamaton
kuin moni muu hänen asemassaan. Jo siinä yksikin karaistu seikkailija
tuli tarjoutumaan osalliseksi hänen yrityksensä vaaroihin sekä
kunniaan, mutta hän hylkäsi tarjoukset, syytä sen lähemmin
selvittämättä.
Monilukuiset ohjattavain ilmalaivain keksijät esittivät hänelle
koneitansa, mutta hän ei huolinut yhdestäkään. Jos ken tiedusti, oliko
hän tässä suhteessa itse keksinyt jotain, ei hän ruvennut lähempiin
selityksiin. Hän ryhtyi vain entistä innokkaammin varustelemaan
matkaansa.