Juustenin kronikan julkaisemista kesti kuusitoista vuotta, se täytti
melkein koko loppuosan Porthanin elämästä. Mutta edeltäpäin jo saattoi
arvata, ettei Porthanin monella alalla liikkuva harrastus ja
monipuolinen tuotantokyky voinut rajoittua tähän yhteen, joskin
suurenmoiseen tehtävään. Se vaati ja se löysi yllin kyllin muita
tilaisuuksia ja aiheita tutkimuksiin.
Sellaiseen syrjäaloilla liikkumiseen antoi pääjulkaisun laatukin
aihetta, se kun pakotti tutkijan koskettelemaan kaikenlaisia aloja ja
etsimään vastausta kysymyksiin, joiden laajempi käsittely ei voinut
sopia teoksen jo muutenkin paisuvain rajain sisään. Eihän sitäpaitsi
Porthanin vastaisuutta varten tehty tutkimus, joka perusluonteeltaan
oikeastaan oli tilapäinen, voinut pysähtyä siksi kuin hän ensiksi oli
sen tahi sen syrjäalan tutkinut. Näistä syistä johtuivat lukuisat
väitöskirjat, jotka Porthan julkaisi joskus suunnilleen samaan aikaan
kuin hän käsitteli lyhyemmälti samoja asioita pääteoksessa, tahi
useammin vähän jäljestäpäin.
Tällaisia tutkimuksia olivat tavallaan lukuisat
kirjoitukset suomalaisista kansoista, heidän alkuperästään ja
sukulaisuudestaan. Kuitenkin ne oikeastaan johtuivat Porthanin
kieltenvertailu-harrastuksesta, joka oli vanhempi Juustenin kronikkaa
ja siitä riippumaton. Olenkin näistä jo ennen puhunut. Edelleen kuului
tähän ryhmään joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät perinpohjaisemmin
Suomen historiaan kuuluvia erityisaiheita, joita Porthan kyllä piti
pääteoksensa aineeseen kuuluvina, mutta ei siinä ollut loppuun
käsitellyt. Sellainen oli "De anno suscepti a rege Erico sancto imperii
et expeditionis in Fenniam motae" vuodelta 1797, jossa käsitellään
uudelleen kysymystä milloin Eerik pyhä teki ristiretkensä Suomeen,
mutta ei jouduta nytkään mihinkään varmaan tulokseen.
Tarkka erikoistutkimus niin rajoitetulta alalta, kuin tämä nyt
käsitelty oli, oli vielä jotenkin tavaton ilmiö. Se on todisteena
siitä, että tutkimus kävi yhä yksityiskohtaisemmaksi, ja samalla
merkkinä siitä, miten tutkimusta ruvettiin yhä laajemmin myöskin
esittämään. Historialliset aikakauskirjat, joissa myöhempi tutkijapolvi
tuollaiset kysymykset ratkaisi, eivät vielä olleet sitä ottaneet
tehtäväkseen, ne sisälsivät enimmäkseen lähteitä tahi lyhyitä kuvauksia
laajemmista aiheista. Mutta lyhyet akateemiset väitöskirjat olivat
omiansa tuollaisiksi tutkimuksiksi.
Vuotta myöhemmin ilmaantui samansuuntainen erikoistutkimus "De
expeditione Johannis I:mi Svercheridae, in Livoniam" Lindahlin
puolustamana. Aiheena siihen näkyy olleen Lagerbringin jyrkkä ja
mielivaltainen kritiikki kysymyksestä, jota Porthan koetti vakaannuttaa
liiviläisten lähteitten avulla. Tässä siis yksi esimerkki Lagerbringin
teoksen suuresta vaikutuksesta tutkijamme toimintaan, kohta tapaamme
toisen samansuuntaisen. -- Epäilemättä Porthanin kirjanen selvitti
suuresti käsitystä näistä seikoista. Mainittakoon vain, että hän
määräsi Rotala eli Rotalum nimisen seudun paikan, josta ruotsalaiset
tutkijat siihen asti olivat olleet epätietoisia. Lagerbring oli etsinyt
sitä Ruotsin rannikolta, Nordin taas asetti sen nykyisen Pietarin
kaupungin tienoille.[394]
Uudistettu erikoistutkimus aineesta, jota Porthan oli Juustenin
kronikassa käsitellyt, oli "Om S:t Anna kloster vid Åbo" 1796 vuoden
Turun sanomissa. Aine oli hyvin hämärä ristiriitaisten ja epätarkkojen
lähteitten tähden, jotka olivat olleet käytettävissä. Nyt oli Porthan
saanut useita Naantalin luostaria koskevia asiakirjoja käsiinsä
kuninkaallisesta kirjastosta Tukholmasta ja näiden perustalla
käsittelee tutkijamme jälleen ainetta, josta ei esityksessään Juustenin
kronikassa ollut mihinkään johtopäätöksiin tullut.[395]
Asioita, joista Porthan jo Juustenin kronikassa oli antanut esityksen,
ottaa hän uudelleen käsiteltäväkseen kirjoituksessa "K. Christian I:s
resa til Finland" vuodelta 1800. Kuitenkin tuo kyhäys ei aiheutunut
niin paljoa Juustenin kronikassa olleista tutkimuksista, kuin
Lagerbringin esityksestä "Swea Rikes Historiassa".
Tämän teoksen viides osa jäi tekijänsä kuoleman sekä hänen
perillistensä verukkeitten tähden painamatta. Mutta kirjallisuuden
harras ystävä Gjörwell oli saanut siitä osan haltuunsa -- neljä
painettua ja kolme kirjoitettua arkkia. -- Nämät lähetti hän
ystävilleen lahjana ja samalla muistona Lagerbringistä. "Nuot kolme
käsinkirjoitettua arkkia koskevat vuosia 1461-1463 ja niissä kuvaillaan
elävästi kuningas Kristiania ja Juhana Pentinpoikaa. Ette taida
ihmettelemättä ja harmistumatta lukea, että sellainen ryöväri on
istunut Ruotsin valtaistuimella ja sellainen kavaltaja ollut
arkkipiispana", lausuu sen johdosta Gjörwell.[396]
Porthankin oli saanut tuollaisen kappaleen ja siitä hän julkaisi
äskenmainitun palan, se kun koski Suomea. Muistutuksia hän liitti
oheen. Tämä tapaus kuvaa hyvin silloista julkaisemistapaa,
satunnaisesti saadut esitykset kun usein aiheuttivat niiden
varustamisen oppineilla, arvokkailla muistutuksilla. Vertauksena
mainittakoon monien muiden joukosta tanskalainen tutkija Kall, jonka
tärkeimmät julkaisut olivat tällaisia, etenkin hänen muistutuksensa
P.F. Suhmin jälkeenjättämään Tanskan historian 8:een ja 9:een osaan.
Erotus oli siinä, että Porthanin julkaisu oli paljoa mitättömämpi.[397]
Edelleen voisi tähän ryhmään lukea väitöskirjan "Dissertatio Historiam
Borgoae urbis Nylandiae leviter adumbrans", joka vuosina 1794 ja 1795
ilmaantui Maunu Alopaeuksen ollessa respondenttina. Se oli pääasiassa
Alopaeuksien, edellä mainitun Maunu Alopaeuksen ja hänen isänsä työtä
ja siis alkujaan heidän harrastuksistaan lähtenyt. Aineeltaan oli se
lisä verrattain laajalle paikallishistorialliselle kirjallisuudelle,
joka vuosisadan kuluessa oli meilläkin versonut ja antanut aineksia
suuremmille tutkimuksille. Kaupunkien historiat kuuluivat sitäpaitsi
hyvin läheisesti kaupunkien kuvauksiin ja muodostivat usein osan
näistä.
Eivät ne aivan hyvässä maineessa olleet. Väitöskirjoja, jotka tätä
ainetta koskivat, pidettiin yleensä hyvin helppoina kirjoittajille,
mutta aineeltaan samalla mitättöminä. Uudenkaupungin historiallisesta
ja taloudellisesta kuvauksesta lausuu eräs aikalainen ivallisesti:
"Kehotetaan jokaista hankkimaan tämä väitöskirja, koska tuskin missään
väitöskirjassa Ruotsissa tahi muualla tavattanee tärkeämpää tahi
merkillisempää ainetta, jolla maisterinarvon voi saavuttaa, vielä
vähemmin sellaista, johon terävämpää järkeä tahi suurempaa oppia olisi
tarvittu".[398] Historia Borgoae on ainoa tämänlaatuinen väitöskirja,
joka Porthanin presidiolla on ilmestynyt ja tämä seikka saattaa
herättää kummastusta, kun ajattelee hänen edeltäjäinsä lukuisia
tämänlaatuisia tuotteita. Sitäpaitsi olivat pitäjänkertomukset
hyvin muodisssa, vieläpä Turun lehtien palstoillakin. Mutta
paikallishistorian aika oli oikeastaan jo mennyt, juuri Porthanin
tutkimustoimi tarkoitti isänmaamme historian laveampaa käsittelyä ja
hänen yksityistutkimuksensa koskivat jotakin määrättyä sivistyselämän
alaa tahi epäselvää ilmoitusta. Samoin käsittelivät Porthanin
maantieteelliset tutkimukset koko maatamme ja tulivat ne julkaistuiksi
toisella tavalla.
Porthanilla oli jo kauvan ollut harrastuksia, jotka keskittyivät oman
maan ja sen kansan tutkimiseen. Olemme edellisestä nähneet, että nämät
harrastukset olivat silloisessa Suomessa yleisiä ja muistamme, että
Aurora seura otti niitä edistääkseen. Turun sanomissa julkaistiin
lukuisia pitäjänkertomuksia sekä lisäyksiä ja oikaisuja Thuneldin
maantieteeseen ja julkaisijain joukossa oli myöskin Porthan. Vuonna
1777 kirjoitti hän noihin lehtiin "Anmärkningar om Wiitasaari socken"
ja Thuneld kääntyi erityisesti hänen puoleensa tietoja saadakseen.[399]
Porthan oli näet jo aikaisin tehnyt laajoja matkoja maassamme ja
kansanrunoja kootessaan oli hän samalla keräillyt maantieteellisiä ja
tilastollisia tietoja.
Porthanin tiedot tulivat hyvään tarpeeseen, kun Schlözer Porthanin
ollessa Göttingenissä pyysi tältä "kirjallista kertomusta, joka käsitti
uusimmat tiedot maasta, niin paljon kuin saattoi muistaa". Schlözer
sitten vertaili näitä muihin jo painettuihin tietoihin ja pyysi
Porthania selittämään epäselviä kohtia. Näin syntyi Porthanin
ensimäinen kuvaus Suomesta, jonka Schlözer painatti nimellä "Neueste
Nachrichten von Finnland, dem europäischen Kanada" aikakauskirjassaan
"Briefwechsel meist historischen und politischen Inhalts".[400]
Tämä kuvaus Porthanin kotimaasta herätti täälläkin huomiota ja antoi
aihetta tutkimusten jatkamiseen tällä alalla. Niinpä kertoo Cederhielm
vuonna 1785: "Kun taitava Porthanimme oli Göttingenissä, julkaisi hän
useita muistutuksia Suomesta, oikein huvittavia, jotka Schlözer pani
valtiolliseen lehteensä: minä pyydän häntä tarkastamaan ne ja
julkaisemaan ruotsiksi, muuten uhkaan itse ne kääntää ja painattaa,
vaikka ne paljon menettävät arvostaan, elleivät ilmesty hänen omalla
johdollaan".[401]
Melkein samaan aikaan sai Porthan Fredenheimiltäkin kehotuksen
julkaista tuollaisen kuvauksen. Harmistuneena tietämättömyydestä, jota
ulkomaalaiset osottivat kuvatessaan Suomea, pyytää hän Porthania
toimittamaan lyhyen, mutta varman kuvauksen tästä maasta. "Se olisi
mainio aihe muutamiin väitöskirjoihin ja saataisiin varmaan nähdä se
käännettynä useille kielille, jota minä mielelläni tahdon edistää. Sano
minulle ajatuksesi siitä. Se voisi alkaa lyhyellä maamme historialla ja
tekisi Serkkuni kuolemattomaksi. Älä anna tuon aatteen jäädä toteutusta
vaille".[402]
Ja Porthan antautuikin innolla yritykseen. Näin heräsi hänessä aate
antaa täydellinen kuvaus maastaan jotenkin samaan aikaan, kuin hän
Juustenin kronikan selityksissä tahtoi muodostaa pohjan maansa
historialle. Se häneltä nyt vie loma-ajat, hän kun silloin tekee
laajoja matkoja maassa, käy Hämeessä, Savossa ja Karjalassa sekä
Pohjanmaalla.[403] "Voidakseni kaikkialla päästä kulkemaan käytän vain
kepeitä kääsejä, enkä voi vaatia mukavuuksia: mutta sen korvaa sitä
varmempi ja suurempi mahdollisuus tuntea synnyinseutuni, jonka siten
saan" -- kertoo hän itse.[404] Kuitenkin sai Porthan Thuneldilta
pyynnön auttaa häntä uudessa maantieteen laitoksessa, jonka hän aikoi
valmistaa. Vanha oli puutteellinen monessa kohdassa. Porthan jätti nyt
tuumansa itsenäisestä teoksesta ja käytti aineksensa, jotka oli
koonnut, Thuneldin maantieteen parantamiseen. Fredenheimkin kehottaa
häntä auttamaan Thuneldia, Porthan kun jo voi saada parempaa aikaan,
kuin minkä arvoinen koko muu teos on.[405]
En voi tarkemmin käsitellä Porthanin ansioita maantieteen tutkijana, se
kun kuuluu varsinaisen alamme ulkopuolelle. Mainitsen vain, että hän
erinomaisen laajan kirjevaihtonsa kautta lisäili tietojaan ja
kokoelmiaan tällä alalla. Erittäinkin 1790 luvulta on säilynyt joukko
tuollaisia kirjeitä. Myöskin hankki hän itse matkoillaan statistisia
tietoja, etenkin lääninhallituksista. Niinpä hän vuonna 1794
sai sellaisia Vaasan ja Oulun läänien maaherroilta ja heidän
virkamiehiltään sekä Kuopion lääninhallituksesta.[406] Sentähden
arvelikin Calonius, lähettäissään Porthanille tilastollisen taulun
Suomenmaan väestön lukumäärästä, maan suuruussuhteista y.m., että tämä
kykenisi sitä monessa suhteessa tarkastelemaan ja korjailemaan.[407]
Erittäinkin elämänsä lopulla toimiessaan koskenperkauskomiteassa ja
talousseurassa liittyivät hänen harrastuksensa entistä vielä lähemmin
Suomen maantieteen, erittäinkin sen tilastollisen ja taloudellisen
puolen tutkimiseen.
Ja tuntuu kuin olisi Porthanin täytynyt maantieteeseen syventyä. Olemme
nähneet Porthanin historiallisten teosten suurelta osalta lähteneen
siitä vilkkaasta huomiosta, jota käsittelemänsä asiat juuri silloin
aikalaisissa herättivät. Oli läheinen yhteys hänen ajatuksissaan asiain
nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Porthan oli tutkimuksissaan
lähtenyt Suomen kansasta ja joutui siten sen historiaan. Mutta yhtä
vähän saattoi hän käsitellä kansaa, käsittelemättä samalla maata, kuin
hän saattoi päästä sen historiaan, ottamatta pohjakseen maan
tuntemista.