Juustenin kronikan julkaiseminen suuntasi Porthanin tutkimukset Suomen
keskiaikaan. Hän oli siihen asti käsitellyt maamme uudempaa aikaa,
etenkin sen sivistystä, kouluja, akatemiaa ja kirkkoa. Pääasiassa
olen siitä jo edellä puhunut, kohta olen vielä lisäävä muutamia
piirteitä. Porthanin tutkimus oli ollut läheisessä yhteydessä hänen
sivistyttämisharrastustensa kanssa. Sentähden oli se laajentunut yhä
useammille aloille jälkimäisten kanssa rinnan.
Mutta 1780 luvun alulla muuttui suunta. Porthan alkaa tutkia
suomalaisten kaikkein vanhinta historiaa ja heidän keskiaikaansa. Hänen
uskollinen työtoverinsa Tengström ottaa jatkaaksensa hänen töitään
syventymällä uuden ajan tutkimiseen.[369] Samaan aikaan Porthan löysi
runsaat lähdevarastot Ruotsin puolella ja niiden tunnetuksi saattaminen
tuli kohta hänen julkaisemistoimensa tärkeimmäksi tehtäväksi.
Siltä se ei kuitenkaan tullut ainoaksi eikä yksinomaiseksi. Porthan oli
joutunut yhä enemmän maansa henkisten rientojen keskustaksi. Samalla
oli hänen historiallisen tutkimuksensa selvänä ja määräävänä
tarkoituksena koko Suomen historian edistäminen. Sentähden jatkuvat
hänen uutta aikaa koskevat julkaisunsa. Ne liittyvät vaan nyt hänen
toimintaansa kirjastonhoitajana ja johtuvat hänen läheisestä
suhteestaan Turun lehtiin. Hän ei tosin enää ollut niitä toimittamassa,
kun ne uudelleen ilmestyivät vuonna 1789 ja sitten yhtämittaa vuodesta
1791. Mutta toimitusta lähellä ollen auttoi Porthan sitä pontevasti.
Aineeltaan kuuluivat nuot avustukset etupäässä sivistyshistoriaan, joko
sitten oppihistoriaan tahi kirkon ja hallinnon historiaan. Jotenkin
runsaasti edustettuna oli biograafinen puoli, joka sekin käsitteli
enimmäkseen kahta ensinmainittua alaa. Kuvatut henkilöt olivat näet
melkein yksinomaan pappeja, muutamaa yliopistomiestä tahi muuta
virkamiestä lukuunottamatta. Tähän valintaan vaikutti kuitenkin paljon
lähteitten laatukin, sillä hautajaispuheita näistä oli akatemian
kirjastossa suuri joukko. Hautajaispuheet taas olivat enimmin
käytettyjä ja tavallisimpia lähteitä tuollaisiin elämäkertoihin.
Elämäkerrat olivat näet aivan lyhyitä ja asiallisia pitemmittä
kuvauksitta. Ne perustuivat alkuperäisiin lähteihin, joko tuollaisiin
hautajaispuheisiin tahi myöskin omakätisiin muistiinpanoihin ja muihin
samanaikuisiin tietoihin. Miten tärkeitä edelliset silloisille
tutkijoille olivat, huomaa kirjoituksesta, jonka Porthan niistä
kirjoitti vuonna 1791 Turun lehtiin nimellä "Något om likpredikningar".
Siinä hän kehottaa kaikin mokomin säilyttämään tapaa pitää noita
puheita, joka tapa siihen aikaan oli häviämässä.[370]
Elämäkertoja toimitti Porthan suureksi osaksi yksissä Jaakko
Tengströmin kanssa. Vuonna 1794 alkoi niitä ilmestyä kokonainen sarja
"Kårta biographier öfver Finske män", joka jatkui vuosina 1796 ja 1797.
Niiden tarkoitus oli yleensä hankkia helposti saatavia ja helposti
käsiteltäviä lisiä Suomen historiaan. "Ennen on useita tällaisia
elämäkertoja otettu näihin lehtiin jälkeentulevain opiksi maan
valtiollisessa, kirkko- ja oppihistoriassa sekä sukujen ja henkilöitten
muiston ylläpitämistä varten; vähitellen jatketaan tätä edelleen".[371]
Elämäkerrallisten tietojen kokoileminen oli ruotsalaisten kokoilijain
kesken hyvin suosittu toimi. Todistuksena siitä ovat lukuisat
"Biographica" osastot sen ajan kokoelmissa ja tuollaisten tietojen
hankkiminen oli tavallinen aine oppineitten kirjeissä. Porthankin on
kirjeellisesti tuota hankintaa välittänyt, osaksi maaseudulta
hankkinut, osaksi taas ruotsalaisille tiedemiehille lähettänyt.[372]
Esimerkkinä siitä otan tähän tapauksen, joka koskee erästä Turun
sanomissa julkaistua elämäkertaa. "Kort lefvernesbeskrifning öfver Hr.
Adolph Magnus Klingspor" on elämäkerrallinen kuvaus kirjoitettu
Klingsporin jälkeenjättämän päiväkirjan nojalla. Se julkaistiin vuonna
1791. Porthan oli tästä kirjoituksesta tehnyt otteen jo vuonna 1788
lähettääksensä sen vanhalle ystävälleen Lidénille Linköpingiin, mutta
Nordin, jolle hän sen suvella samana vuonna näytti, otti sen
mukaansa.[373] Se löytyy vieläkin Nordinin kokoelmissa Upsalassa.
Referaatti käsittää 23 neljännes sivua Porthanin omalla käsialalla,
alussa on vain lyhyesti viitattu tärkeämpiin kuvauksiin ja
ilmoituksiin, jotka selittävät ajan käsitystapaa ja sivistysoloja sekä
sivuluku merkitty viereen. Mutta sivulta 994 alkaen on referaatti
täydellisempi, etenkin 1682 vuoden valtiopäiviä kuvattaessa, joilla
Klingspor oli mukana.[374]
Lidén oli julkaissut asiakirjoja näiltä valtiopäiviltä ja sentähden
edellämainittu päiväkirjan kohta häntä erityisesti huvitti. Porthan
lähettääkin hänelle uuden referaatin päiväkirjasta liittäen mukaan
kohtia, jotka valaisevat Klingsporin esitystapaa. Hän lopettaa
kysymällä, voisiko Lidén painattaa sen liitteenä asiakirjakokoelmaansa;
ellei, niin aikoi hän julkaista sen Turan sanomissa. Tämä oli
alkuvuodesta 1789 ja kahta vuotta myöhemmin se ilmestyi noiden lehtien
palstoilla nimellä "Anteckningar ang. 1682 års riksdag ur öfverst.
Klingspors journal".[375]
Tulen nyt niihin kirjoituksiin, jotka yksinomaisesti ja välittömästi
koskevat varsinaista oppihistoriaa. Olemme edellä nähneet, että Porthan
oli sitä viljellyt yhtenä tutkimuksensa pääalana, ennenkuin hän
antautui varsinaiseksi historiantutkijaksi. Hänen kirjastonhistoriansa
oli samalla jossakin määrin yliopistonhistoriaa ja tätä hän nyt
edelleenkin harrasti, kuten hänen pienemmistä kirjoituksistaan näkyy.
Jo vuonna 1772 oli hän julkaissut kuvauksen Svenoniuksen ja Terseruksen
välisestä oppiriidasta yliopiston konsistoorion pöytäkirjain mukaan.
Oli luonnollista että niissä tavattavat erinomaisen runsaat ainekset
aiheuttivat hänet tuollaisiin pienempiin kyhäyksiin, hän kun niitä
laajalti käytti kirjastonhistoriaa varten. Äskenmainittu kyhäys oli
nimeltään "Religionstvisten emellan J. Terserus och E. Svenonius".
Pienempiä yliopistoa koskevia lähteitä julkaisi Porthan edelleenkin
silloin tällöin. Vuotta ennen Porthanin kuolemaa ilmaantui Turun
sanomissa kirjoitus "Förteckning öfver Theologiska Faculteten i Åbo
tillhörige handskrifne handlingar". Tässä julkaistuista asiakirjoista
koskee suuri osa yllämainitun Svenoniuksen teoloogista toimintaa.
Varmuudella ei voi sanoa onko se Porthanin vai Tengströmin kynästä
lähtenyt, vaiko molempain yhdessä toimittama. Olihan Tengström
kirjoittanut laajan esityksen Svenoniuksen vastustajasta Terseruksesta
ja Turun lehdissä oli hän julkaissut koko joukon kirkon ja sen opin
historiaa koskevaa. Mutta, kuten juuri näimme, ei tuo ala ollut
Porthanillekaan outo. Myöskin tiedämme, että hänellä oli kopioituna
paljon tietoja 17. vuosisadan oppihistoriasta, jotka oli saanut
ruotsalaisista lähteistä, Palmsköldin ja Nordinin kokoelmista.[376]
Onkin hyvin mahdollista, että kirjoitus oli Porthanin ja Tengströmin
yhdessä toimittama. Yksissä neuvoin he näet kokoilivat aineksia Turun
yliopiston historiaa varten.[377] Bilmark oli kyllä jo 1770 luvun
alkupuoliskolla julkaissut yliopiston historian, mutta se oli jäänyt
vaillinaiseksi eikä täydennystä kuulunut, vaikka aineksista ei olisi
hänellä ollut puutetta. Vasta Bilmarkin kuoleman jälkeen painatti
Porthan ne väitöskirjana "De professoribus Regiae Academiae Aboensis,
ab hujus natalibus primum designatis". Bilmark oli ne ehtinyt laittaa
lopulliseen muotoonsa, Porthan oli ainoastaan pari muistutusta siihen
oheen viivan alle liittänyt.[378]
Sitä ennen -- vuonna 1799 -- oli Porthan kuitenkin ehtinyt alkaa lyhyen
akatemian historian Turun lehdissä. Tengström kirjoitti tästä tuumasta
Gjörwellille seuraavana kesänä: "Professori Porthan alkoi viime vuonna
akatemiamme historian pienoiskoossa, jonka hän on luvannut lopettaa
ennen pitkää ja johon yhdessä olemme koonneet aineksia. En jätä hänelle
muistuttamatta tämän huvittavan luonnoksen täydentämistä kesäloman
aikana, jonka hän viettää tällä kertaa Turussa".[379] Kirjoitus jäi
kuitenkin jatkoa vaille, vaikka Porthan vielä syksyllä 1800 puhui sen
laittamisesta valmiiksi.[380]
Oppihistoriallinen kuten äskenmainitut teokset oli myöskin kirjoitus
"Korta Historiska Underrättelser om de förnämsta Scholor i Finland". Se
ilmestyi jo vuonna 1772 Turun sanomissa. Ensimäisen kappaleen siitä,
sen, joka käsittelee Turun katedraalikoulua, luullaan Porthanin
kirjoittaneen, ainakin osaksi. Toiset ovat kuitenkin sitä epäilleet
epätarkkuuksien tähden, jotka siinä esiintyvät.[381] Kuitenkin on
tekijän käsitys Suomen keskiajan alusta jotenkin samanlainen, kuin se
on esim. Porthanin Turun akatemian kirjaston historiassa, joka
kirjoitettiin melkein samaan aikaan. Sitäpaitsi harrasti Porthan
innokkaasti myöskin opetusta ja kouluja koskevia kysymyksiä. Muutamia
vuosia myöhemmin eli vuonna 1775 keskusteli hän Fredenheimin kanssa
uuden kymnaasin perustamisesta Turun hiippakuntaan.[382] Vielä vuosina
1793 ja 1794 julkaisee Porthan joukon Turun koulua koskevia
asiakirjoja, joita säilytettiin akatemian kirjastossa.[383]
Viipurin koulun historiaa käsitteli tavallaan kirjoitus "Om en i Wiborg
uppförd Comoedia, kallad Thet himmelska Consistorium" vuodelta 1792. Se
kuului kuitenkin pikemmin kirjallisuushistoriaan, kertomus kun oli
eräästä tässä koulussa esitetystä näytelmästä. Porthan julkaisi sen
vanhan kirjan perusteella, joka löytyi akatemian kirjastossa.
Paitsi kirjastosta sai Porthan myöskin maaseudulta tarvittavia
lähteitä, etenkin Pohjanmaalta. Pohjanmaalla oli hänellä useimmat
ystävänsä ja lukuisimmat auttajansa. Hän kun oli pohjalaisen osakunnan
inspehtorina, olivat sen ylioppilaat häntä lähinnä. Ei siis ole
ihmeteltävää, että Porthan Turun lehdissä julkaisi kirjoituksia, jotka
erityisesti koskivat tätä osaa maastamme. Niissä oli laaja kirjoitus
"Berättelse om Österbottens öden under det långvariga kriget ifrån 1700
till 1721" vuosina 1789 ja 1791.[384] Tämä vanha kertomus oli
Mennanderin välityksellä tullut pohjalaisen osakunnan kirjastoon ja sen
säilössä se oli silloinkin, kun Porthan toimitti sen julkisuuteen.
Pohjanmaata koski myöskin kirjoitus "Om en i nyligare tider skedd
ansenlig Folk-utflyttning ifrån Wermeland til Österbotten".
Kirjoituksen tekijä sanoo aineen etupäässä herättäneen hänen huomiotaan
sentähden, että hän ei ennen ollut siitä kuullut, vaikka oli tämän
seudun historiaan jotenkin perehtynyt.[385]
Kuitenkaan ei voitane sanoa Porthanilla olleen erityistä
paikallishistorian harrastusta Pohjanmaahan nähden. Päinvastoin käytti
hän tämän maakunnan historiallisia lähteitä vain sentähden, että ne
valaisivat osaltaan Suomen historiaa.
Uuden ajan alkua käsittelee myöskin kirjoitus "Anmärkning ang. de
förste biskopar i Wiborgs stift" vuodelta 1793. Tästä aineesta oli
Porthan kirjevaihdossa Nordinin kanssa vuonna 1791 ja lähetti hän
silloin tälle tarkastettaviksi useita noita piispoja koskevia
asiakirjoja. Härkäpään anomuskirjan iästä ja merkityksestä
lausui Nordin arvelunsa, joka samanlaisena tavataan Porthanin
kirjoituksessa.[386] Ensimäisen aiheen Porthanin tutkimuksiin antoivat
kai kuitenkin muutamat Palmsköldin kokoelmassa olevat tiedonannot.
Nähtävästi olivat nämät niiden tietojen joukossa, jotka P.F.
Aurivillius toimitti Porthanille lopulla vuotta 1790.[387]
Kirjoituksessa käsitelty aine koski Porthania erittäinkin sen tähden,
että se liittyi läheltä asioihin, joita hän aikoi käsitellä Juustenin
kronikassa. Myöhemminkin 1790 luvulla on hän siihen palannut. M.J.
Alopaeus oli näet jo 1770 luvun alulta keräillyt aineksia Viipurin
kymnaasin historiaan ja joutui myöskin tämän kautta käsittelemään näitä
samaisia asioita. Kirjevaihdossa vuosina 1794-1796 tutkijat
ilmoittelevat toisillensa kysymyksiä aineesta ja keksimiään
asiakirjoja,[388] kuten edellä mainitsin.
Alopaeukselta sai Porthan myöskin lähteitä tutkimuksiinsa Karjalan
kreikkalaisuskoisista pitäjistä. Hän oli näistä kirjoittanut Turun
sanomiin jo vuonna 1789 nimellä "Anmärkningar ang. de Församlingar i
Swenska Karelen som bekänna sig til den Grekiska Kyrkan".[389] Vuonna
1795 näkyy hän uudelleen ruvenneen ainetta tutkimaan, sillä tästä
alkaen saa hän Alopaeuksien välityksellä piispaintarkastuspöytäkirjoja
ja muita alkuperäisiä asiakirjoja kopioituina.[390] Tutkimusten
tulokset tulivat esiin A.H. Vinterin julkaisemassa väitöskirjassa "De
Ecclesiis Careliae Svecicae Graecam Religionem profitentibus", jonka
ensi osa tuli painosta vuonna 1796, jälkimäinen 1798. Tulokset noista
tutkimuksista julkaisi Porthan itse lyhyessä kirjoituksessa Turun
sanomissa, samannimisessä kuin se, jonka mainitsin vuodelta 1789.[391]
Tähän suuntaan kävi Porthanin julkaisemistyö Turun lehdissä, sikäli
kuin se koski uudempaa aikaa. On vaikeata sitä lähemmin ryhmitellä ja
määräillä aineittensa mukaan, sillä se käsitti kaikkea, mikä vaan
kelpasi valaisemaan Suomen historiaa. Eikä se riippunut niin paljon eri
aineitten viehättävyydestä, kuin lähteistä, jotka olivat saatavissa.
Kotimaisia lähteitä julkaistiin ensi sijassa, etenkin akatemian
kirjastossa olevia, mutta myöskin ruotsalaisia, jotka maatamme
koskivat. Mainittakoon vain "Suomen historiaa koskevat muistiinpanot"
Palmsköldin kokoelmasta, jotka tavataan lehdissä vuosina 1793 ja
1794.[392] Yleensä olivat nämät kirjoitukset pieniä poimintoja vain,
joille Porthan ei sellaisenaan pannut suurtakaan arvoa. Itse hän kerran
niistä kirjoittaa Gjörwellille: "Turun sanomiin (jotka nyt julkaistaan
Prof. Franzénin toimesta ja hänen kustannuksellaan) heittelen
edelleenkin silloin tällöin historiallisen tahi antikvaarisen kyhäyksen
sellaisen kuin numero 6:ssa ja 7:ssä olleen Pyhän Henrikin luista,
itsessään vähäpätöisestä aineesta, joka kuitenkin on herättänyt
maanmiestemme huomiota".[393]