Muutama kuukausi oli vierähtänyt.
Uhkeana seisoo uusi hautapatsas leskirouva Strömforsin hautakummulla.
Nimen ja vuosilukujen alla luemme siinä vielä; kaivattu rakastettu,
sillä paikkakuntalaiset olivat halunneet, että nämä sanat
hautakirjoitukseen liitettäisiin.
Konsuli ja valtuuston puheenjohtaja oli vastustelevinaan ensin patsaan
pystyttämistä vainajan haudalle kaupunkilaisten puolesta.
"Kyllä minä siitä huolen pidän", sanoi hän.
Mutta kun kaupunkilaiset huomauttivat siihen, että olihan se heidän
velvollisuutensa ja oikeutensa ... niin taipui hän kumminkin tuumaan.
Sanat "kaivattu -- rakastettu" pantiin patsaaseen pormestarin
ehdotuksesta.
Muuten olivat olot muuttuneet konsuli Svanströmin perheessä. Pikku
orpotyttö, Liisu Leivola, joka nyt oli kaupungin rikkaimpia tyttöjä,
oli muuttanut konsulille ja nautti kaikkein suosiota. Suremasta hän ei
kuitenkaan lakannut, vaan kävi joka päivä vanhusvainajan haudalla,
missä vietti muutaman hetken.
Ja kun kesä tuli ja kukkaisten aika, kukoisti leskirouva Strömforsin
haudalla aina tuores kukkaisseppele. Liisu ja Betty kävivät yhdessä
kukkia haudalle viemässä ja näillä matkoilla heistä tulikin parhaimmat
ystävättäret. Kävipä konsulitar Svanströmkin tuon tuostakin
kirkkomaalla, sillä kaupunkilaisten tapana oli tehdä huvikävelyjä
sinne. Kerran sai hän itse konsulinkin mukaansa.
Tämä tapahtui juuri ennen valtiopäivämiesvaalia. Mutta niin pian kuin
vaali oli ohitse, jossa konsuli Svanströmin puolue muutamalla
kymmenellä äänellä tappasi, heitti konsuli käyntinsä hautausmaalla.
Seppelöidyn hautapatsaan ohi kulkiessaan huudahtivat kyllä ihmiset
usein:
"Kas, kuinka hyvin konsulin herrasväki hoitaa sukulaisensa
hautakumpua!"
Mutta konsulista nähden olisivat kukkaset saaneet korsiksi kuoleutua ja
siat koko haudan tonkia. Hän istui vain työssänsä ja kävi ahkerasti
valtuuston kokouksissa laskien väliajoilla viinarahoja y.m. tulojansa.
Ainoana lohdutuksena oli hänellä se, että oli saanut hyvät rahat
leskirouva Strömforsin talolla ... ja että hän sai käyttää
liikkeessänsä ottolapsensa Liisu Leivolan tuhansia. Asuipa hänen
sydämmensä sisimmässä sopukassa sitä paitse hämärä toivo, että hän
kumminkin ennen pitkää valtiopäivillä istuu!