Herra. Ole vaiti! Sinä saat minun hulluksi... Me erkanemme, minä en
tahdo sinua vihata; elä onnellisesti, jos sisälliset soimaukset ja
omatuntosi voivat sen sinulle sallii. Me emme enää koskaan näe
toisiamme... elä hyvin!
Rouva. Mutta, Rietrikki, näin vähäpätöisestä asiasta?
Herra. Niin, niin! Minulla ei ole enää mitään sanomista. Jos tämä on
vähäpätöistä, niin varjelkoon Jumala kaikkia aviomiehiä sellaisesta
vähäpätöisyydestä.
Rouva. Mutta Jumalan nimeen!...
Herra. Niin, sehän on todelleenkin vähäpätöistä, että sinä häneen
mielistyit; etkö niin itse sanonut?...
Rouva. En tiedä, mutta kiusaus oli ylön luonnollinen.
Herra. Mistä ajasta saakka on tämä rakkaus asunut sinussa?
Rouva. Aamusta. En oikein voi sanoa hetkeä.
Herra. Se on mahdotonta! Minä olen usein huomannut salayhteyttä teidän
välillänne. Oi kauan, kauan olen havainnut sinun alakuloisuuttasi ja
salattua suruasi. (Viittaa sormella akkunaan, jonka vieressä piiput
riippuvat.) Minä näin miten silmäilyksesi aina lensivät sinne; siellä
oli maneetti, joka veti sinua luoksensa.
Rouva. Oi Rietrikki! jos niin on ollut, niin se on tapahtunut minun
tietämättäni.
Herra. Saanenhan uskoa mitä omat silmäni ovat nähneet. Valehella sinä
rikoksesi päätät. Mitä? Tänään olisit ensikerran mieltynyt...
Rouva. Oi Rietrikki! Syynä tähän on tähtien yhtyminen.
Herra. Mikä yhtyminen, minkä tähtien?
Rouva. Marsin ja Jupiterin.
Herra. Mitä hiidessä! puhu niin, että puheestasi selkoa saa... Haa! Nyt
minä ymmärrän, miksi minä häntä olen niin sydämeni pohjasta vihannut ja
kamonnut.
Rouva. Vihaa ja inhoa! Sekö on palkkani, kun salaa koen sinua
ihastuttaa?
Herra. Niin, tulisihan minun sinua kiittää! Ja häpeemättä sinä kehtaat
minulle sen suoraan sanoa... Niin, niin! Sinä tosiaankin olet minua
salaa ihastuttanut ja pirullisella huvilla ja helvetin autuudella...
Mutta kiitä Jumalaa ett'en sattunut näkemään häntä. Akkunasta pää
edellä hän olisi lentänyt ja musertunut kivikadulle. Sinun kyyneleesi
olisivat vuotaneet. -- Minä olisin nauranut...
Rouva. Jos se voi sinua lepyttää, niin heitä hänet akkunasta. Minun
poskeni eivät siitä kastu.
Herra. Sen uskon, nyt kun hän ei enää ole täällä.