Kulkutauti on kovasti lisääntymässä. Useita potilaita on kuollut.
Eilen iltapäivällä kutsuttiin minut kotiin erään lukkoseppä Shigalevin
luo; paitsi meitä, oli hänen hoitajanaan sisarensa — nuori neitonen,
jolla oli suuret, kauniit silmät. Yöllä kääntyi hän itse sairaaksi ja
aamulla makasivat he jo kumpikin laudoilla. Näen vieläkin niin elävästi
edessäni heidän vanhan äitinsä murtuneet kasvot. Sanoin hänelle, että
meidän on kuolleitten jälkeen puhdistettava huone tarttuman varalta.
— Niin kyllä, niin! Te ripotatte kalkkia ja me kuolemme... Tehkää niin,
mitäpä se minua liikuttaa! sanoi hän tehden kärsimättömän liikkeen.