Natasha on kartellut minua kaikki nämä päivät. Yhdymme vain
päivällispöydässä ja illallista syödessä; katseittemme toisiaan
kohdatessa välähtää hänen silmissään jotakin kovaa ja halveksuvaa...
Kernaasti minun puoleltani! Hän tuli luoksesi hartaasti, palavasti
anoen leipää, ja minä — minä laskin kiven hänen ojennettuun käteensä.
Mitäpä muuta hän voisi tuntea minun suhteeni, nähdessään, että minä
olin vielä suuremmassa avuntarpeessa, vielä köyhempi kuin hän?... Ja
ympärilläni on kaikki niin lohdutonta: tuulee kylmästi yhtämittaa,
taivas on pilvessä ja vuodattelee pisaroitaan ihmisparkojen yli.
K:lo 9 illalla.
Pikalähetti toi minulle juuri ikään asemalta sähkösanoman Slesarskista:
kaupunginhallitus ilmoittaa, että minut on valittu virkaan, ja pyytää
minua oitis tulemaan. Jumalan kiitos! Matkustan huomen-iltana.