Kaupungin aitauksiin ja lyhtytolppiin on liimattu ilmoituksia,
joissa kehotetaan Posharskin kaupungin asukkaita "ottamaan osaa
tänäpänä kaupungin tuomiokirkossa pidettävään yhteiseen rukoukseen,
jossa anotaan vapautumista koleeraksi nimitetystä ruttotaudista,
ja sen jälkeen astutaan juhlakulussa halki kaupungin". Minä olin
Jumalanpalveluksessa läsnä. Kaikki kadut olivat autioina, mutta
mahdottoman avaran kirkontorin täytti ääretön ihmisjoukko. Itse
kirkkoon pääsemistä ei ollut ajatteleminenkaan. Pääskyset kirmailivat
suhisevin siivin kirkontornien ympäri, auringonsäteet leikittelivät
kullatuilla pyhimyslipuilla, jotka seisoivat nojallaan kirkon seiniä
vastaan, kirkosta kuului veisuuta — hyvin hiljaa. Minä tähystelin
torille kokoontunutta rahvasta... Kenties tuo somannäköinen, kalvakka
tyttönen, joka niin ylpeällä hartaudella pitelee Tihvinin Jumalanäidin
kuvaa, kenties hän samoin kuin tuo lyhytkasvuinen miehen väkkyrä, jolla
on käherä tukka, sekä tuo tutiseva kerjäläinenkin, viikon kuluttua
sortuvat koleeran uhreina...
Ympärilläni puhuttiin kaupungin arkkijerein hiljattain tapahtuneesta
kuolemasta, toimeenpantavasta surukulkueesta j.n.e., mutta nyt
pidettävän rukoushetken tarkoituksesta ei mainittu sanaakaan. Muudan
veitikkamainen sälli vain osotti silmää iskien naapurilleen ohikulkevaa
raihnaista ämmärukkaa ja lasketteli kokkapuheita:
— Tänne olemme kokoontuneet rukouksilla karkoittamaan koleeraa₃ ja
tuossa tulee koleera ihan ilmeisenä!
Kulkiessani tungoksen läpi yhdyin Viktor Sergevitsh Gosteviin. Hän oli
aksiisivirkamiehenä Slesarskiss ja oli saapunut Posharskiin ottaakseen
osaa jonkin aksiisikomitean istuntoihin. Me aloimme vilkkaasti
keskustella. Kerroin hänelle hakeneeni lääkärinvirkaa Slesarskissa.
— Slesarskissa?! huudahti hän hämmästyneenä ja katseli minua silmät
levällään. — Kuulkaa, sähköttäkää heti, että peruutatte hakemuksenne!
— Miksi niin?
— Ettekö ole kuullut, millaisia käsityöläisemme Saretshjessä ovat? He
tappavat teidät vähemmässä kuin kolmessa päivässä, ettette saa aikaa
tehdä ristinmerkkiä.
— Onko kansa tosiaan niin kiihtynyttä?
Viktor Sergejevitsb kohotti olkapäitään ja sytytti vaieten sikarin.
Sitten kohotti hän salaperäisesti kulmakarvojansa, kumartui puoleeni ja
kuiskasi:
— Tiedättekö mitä, nyt olisi paras aika lähettää sinne rykmentti
sotamiehiä, varustettuina kovilla patruuneilla, jotta olisivat joka
hetki valmiina taisteluun. Mutta tiedättehän miten meillä on tavallista
niinkauan kun ei ukkonen jyrise, ei kukaan risti silmiään — sitten
vasta kun hätä tulee, pommitetaan kuvernöörejä sähkösanomilla:
"lähettäkää sotaväkeä!..." Eikähän meillä sitäpaitsi, Jumalan kiitos,
vielä koleeraa Saretshjessä olekaan. Mutta tiedättekö, mimmoisia
huhuja jo on liikkeellä? Sanotaan että juopuneita kuljetetaan väkisin
sairaaloihin ja valetaan siellä kalkkivedellä, kaikki kaupungin kaivot
ovat myrkytetyt, ja tohtorit ovat jättäneet vain yhden puhtaaksi
omaa tarvettaan varten; useat ovat jo omin silmin nähneet, miten
selvällä päivällä terveitä ihmisiä on hakattu rautakoukuilla ja viety
sairashuoneisiin... Eivät he yhtään arkaile, vaan sanovat suoraan: jos
koleera saapuu tänne, niin tapamme tohtorit joka ainoan. Eikä se ole
leikin vuoksi puhuttu! Paras todistus siitä on, ettei kukaan kaupungin
lääkäreistä tahdo tulla Tshemorovkaan.
Kirkon esihallissa näyttäytyivät papit puettuina kultakangaskaapuihin
ja veisuu alkoi äkkiä kuulua kovemmin. Ihmisjoukko alkoi liikkua
ja tehdä ristinmerkkiä, ja pyhimysliput liehuivat rahvaan päitten
yläpuolella. Pieni rupinen koira hiiviskeli kolmella jalalla liikaten
ja surkeasti ulisten ihmisparvien keskellä, ja muudan, jonka ohi se
solahti, katsoi velvollisuudekseen potkaista sitä; koira kellahti
nurin, tuli jälleen jaloilleen ja luikki vinkuen etemmäksi. Kulkue
eteni kaupungin Kremliporttia kohden. [Samaten kuin Moskovalla, on
usealla muulla Venäjän vanhemmalla kaupungilla Kremlinsä, joka on
muusta kaupungista eristetty ryhmä rakennuksia linnoineen, palatsineen,
jota ympäröi torneilla ja sakaroilla varustettu muuri.]
Hyvästi jättäessään kehotti Viktor Sergejevitsh vielä kerran mitä
vakavimmin minua ajoissa peruuttamaan hakemukseni.