Olen Posharskissa. Matkustin tänne Natashan seurassa, jolla on
monenlaisia ostoksia täällä tehtävänä. Asunnon saimme Nikolai
Ivanovitsh Likonskijn, Veeran ja Liidan isän luona. Hän on lääkäri,
ja hänellä on suuri praktiikka kaupungissa. Nyt kesän aikana asuu
hän aivan yksin isossa talossaan; vaimonsa ja nuoremmat lapsensa
vierailevat jossakin sukulaisten luona maalla. Nikolai Ivanovitsh
on herttainen ukko, jolla on älykkäät kasvot; hän seuraa yhä
mielenkiinnolla tieteensä kehitystä — minkin vapaan hetken päivästä
viettää hän laboratoriossaan.
Saavuimme tänne perille iltasella, vähän ennen iltasta. Meiltä
lähti heti puhe liikkeelle Nikolai Ivanovitshin kanssa ja minä
kyselin häneltä yhtä ja toista koleerasta. Se saartoi nyt lääniämme
sirpin tavoin, ja paikoittain oli jo yksityisiä taudinkohtauksia
esiytynyt. Täällä Posharskissa ei ollut puutetta lääkäreistä;
mutta sitä tuntuvampi oli puute melkein kaikissa läänin piireissä.
Slesark-nimiseen piirikaupunkiin ei ollut saatu vielä lääkäriä toisella
puolen virtaa sijaitsevaa Tshemerovkan etukaupunkia varten; tässä
osassa kaupunkia asui melkein yksin omaan työväkeä... Huomenna lähetän
hakupaperini sinne.