Tänään saimme sanomalehtiä.. Ne avattuani tuntui ikäänkuin tuulahdus
toisesta maailmasta olisi leyhähtänyt vastaani. Koleera leviää
leviämistään, etenee kuni kulovalkea arolla, käsittäen sylihinsä läänin
toisensa perään. Ihmiset pakoilevat sanomattoman kauhun valtaamina,
pakenevat päätäpahkaa, ja kansan keskellä liikkuu tuhoa ennustavia
huhuja. Mutta lääkemiehemme käyvät yksimielisesti ja pelkäämättä
hirvittävän vieraan kanssa taistosille. Kuinka paljon voimaa, kuinka
paljon nuoruutta ja rohkeutta! Oikein sydän lämpenee... Huomenna lähden
Posharskiin.