Berg Rese hyökkäsi ylös hänkin. "Sinä siis olet tehnyt sen --."

"Olen, olen, olen! Minä olen ilmiantanut sinut. Mutta kiiruhda nyt

pian! Tule, koska kerran voit katua! He antavat meidän mennä. Me

pääsemme heidän käsistään!"

Murhamies kumartui lattiaan, jossa hänen isiltä peritty sotakirveensä

oli hänen jaloissaan. "Sinua, varkaan poikaa", kähisi hän. "Sinua

minä olen uskonut ja rakkaana pitänyt!"

Kun Tord näki hänen kumartuvan kirvestä ottamaan, niin hän tiesi,

että nyt oli kysymys hänen omasta hengestään. Hän sai siepatuksi

vyöltään oman kirveensä ja sivalsi Bergiä sillä, ennenkuin tämä ehti

kohottautua. Terä viilsi vinhuen läpi ilman ja upposi kumarrettuun

päähän. Berg Rese suistui maahan pää edellä, koko ruumis retkahtaen

jälessä. Verta ja aivoja purskahti haavasta ja kirves kirposi

lattialle. Tord näki tuuhean tukan välistä ammottavan punaisen

kirveen haavan.

Nyt hyökkäsivät talonpojat esille. He ilostuivat ja ylistivät tekoa.

"Nyt ei ole sinulla hätäpäivää", he sanoivat Tordille.

Tord silmäili käsiään, ikäänkuin hän niissä olisi nähnyt kahleet,

jotka häntä olivat kietoneet murhaamaan sen, jota hän rakasti. Ne

olivat kuin Fenris-suden, tyhjästä taotut. Kaislikon vihreästä

valosta, metsän haamujen kisoista, myrskyn soitosta, lehtien

kahinasta, unelmien suloisuudesta ne olivat valetut. Ja hän lausui

ääneen: "Jumala on suuri."

Mutta hän johtui taas äskeisiin ajatuksiinsa. Hän painautui

polvilleen ruumiin viereen ja laski kätensä sen pään alle.

"Elkää tehkö hänelle mitään pahaa!" hän virkkoi. "Hän katuu, hän

tahtoo lähteä pyhille haudoille. Hän ei ole kuollut, mutta älkää

vangitko häntä! Me olimme juuri valmiina lähtemään kun hän sortui.

Valkea munkki se varmaan ei tahtonut, että hän katuisi, mutta Jumala,

vanhurskauden Jumala, rakastaa katumusta."

Hän viipyi ruumiin ääressä, puheli sille, itki ja rukoili kuollutta

heräämään. Talonpojat kyhäsivät muutamista keihäistä jonkinlaisen

paarin. He tahtoivat kantaa suurtilallisen ruumiin hänen talollensa.

He kunnioittivat kuollutta ja puhuivat hiljaa hänen läheisyydessään.

Kun he nostivat hänet paareille, niin Tord nousi, ravisti hiukset

kasvoiltaan ja puhui äänellä, joka vavahteli nyyhkytyksistä:

"Sanokaa sitten Unnille, joka teki Berg Resestä murhaajan, että

Tord kalastaja, jonka isä on laivahylkyjen ryöstäjä ja äiti noita,

tappoi hänet, koska Berg oli opettanut hänelle, että tämä maa on

vanhurskaudelle perustettu."

Näkymättömiä siteitä: Kertomuksia · 第 22 / 36 题