TUTTU: Torsti hyvä! Jätäthän sinä äidin ja Illan ainakin?
TORSTI: Ole huoleti. Ei puhuta heille mitään.
TUTTU: No, se on kiltisti tehty.
TORSTI: Pidä siis sinä heille seuraa! Minä lähden sill'aikaa vieraita
saattamaan.
TUTTU: Mene, mene! He tietenkään eivät tule meille hyvästiä sanomaan.
TORSTI: Sitäpä ei vielä tiedä.
TUTTU: Ell'eivät nyt vaan kuoliaaksi pelästy, kuin sinut näkevät.
ILTA (Tulee perältä juosten, kantaen uistimessa suurta haukea):
Huomenta, Tuttu! Huomenta, Torsti! Katsokaas, minkä minä tuon! (Ojentaa
kalan Torstille.)
TUTTU: Oletpas sinä koko kalamies!
TORSTI: Kalapainen täytyy nykyaikaan sanoa. Kiitos ja oikein suuri!
(Syleilee Iltaa.)
TUTTU: Siinähän meille on syötävää ensi nälkäämme.
TORSTI: Niin. Minä lennätän tämän heti keittiöön. Tuiskun, kuuleman
mukaan, repimän kanajäniksen viekööt vieraat mukanaan. Ei se meille
kelpaa. (Juoksee oikealle.)
ILTA: Mitä hän sanoi? Minä en ymmärtänyt yhtään mitään.
TUTTU: Kuka hänet tietää! Hänellä on aina suu täynnä hassutuksia.
SAIMA (Tulee ylös verannalte): Hoh-hoh! Huomenta, huomenta, Tuttuseni!
TUTTU (Äitiään syleillen): Mammahan jo on ehtinyt paljon tehdä tänä
aamuna! Kiitos, kiitos!
SAIMA: Minähän siimaa pitelin. Minunhan se oli onneni.
ILTA: Minäpä sousin ja vedin kalan veneeseen.
TUTTU: Teidänhän se sitte on yhteinen!
SAIMA Järveenpä se olisi mennyt takaisin, ellen olisi saanut istuimeni
alle piiloon.
ILTA: Ja järveen olisi mammakin sen kanssa mennyt, ell'en olisi
äyskärillä päähän lyönyt.
TUTTU (Nauraen): Mammaako äyskärillä päähän löit, ha-ha-ha-ha?!
ILTA: Hyi! Haukea tietysti!
SAIMA: Oli siinä sellainen peli, että hyvä on, että hengissä taas
täällä olemme.
ILTA: Katsos, missä siivossa kätenikin vielä ovat, Tuttu! Ihan
naarmuissa!
TUTTU: Tule, hyvä ihminen, sitte käsiäsi pesemään, tule! (Menee edellä
vasemmalle.)