FIINA (Joka on lopuksi maannut kuin kuollut, alkaa hiljakseen nauraa,
nousee istualleen, sitte seisomaan ja nauraa ääneen niin, että on
katketa.)
TUTTU (Tulee vasemmalta): Fiinakos täällä on? Mikäs Fiinaa vaivaa?
Minähän lähetin Fiinan...
FIINA (Yhä nauraen): Anteeksi, rouva, mutta minä sairastuin itse niin,
että vieraat päättivät lähteä tiehensä.
TORSTI (Tullen myös vasemmalta): Sehän oli hyvä, ettei Fiina ennättänyt
lähteä.
TUTTU: Onkos Fiina sitte terve nyt?
FIINA: Kyllähän minä...
TORSTI: Niin että Fiina nyt jää ja menee tehtäviään täyttämään?
FIINA: Mutta vielä on kaksi henkeä jälellä.
TUTTU: Äiti ja Ilta, niin. He ovat järvellä eivätkä tiedä koko asiasta
mitään.
TORSTI (Puutarhaan päin): Tuoltapa hekin taitavat jo rannasta tulla!
TUTTU: Fiina menee nyt! Muuten vielä heidätkin pelästyttää.
TORSTI: Niin, niin, Fiina saa mennä. Me kyllä heistä huolen pidämme.